Poika tuli ehjänä Ranskasta. Tosin äidille tuliaisiksi tarkoitetut ihan kolmellakympillä ostetut juustot oli tullimies heittänyt suoraan roskiin, ei saanut ottaa koneeseen, muka! Miksi sitten samaan ryhmään kuuluvalle tytölle oli ojennettu minigrip-pussi, johon juustot sai laittaa ja sitä myötä ottaa myös koneeseen? Ei ollut poika suostunut missään sanomaan edes merci ranskaksi, kun ei ollut oikeaa intonaatiota, ei kuulostanut aidolta. Että englantia sitten vaan. On se niin tarkkaa välillä.
Tutun tytön perheessä oli syöty kuulemani mukaan pelkkää vettä ja vehnäjauhoa, ts. patonkia ja makaroniruokia. Tarkan ja yksityskohtaisen (tietysti! viikko Ranskassa!) haastattelun jälkeen en nyt ihan reseptejä saanut, (vaikka olisi pitänyt), mutta kalaa oli syönyt. Kalapiirakkaa, kalapataa, sinisimpukoita:
– Ja niiden kanssa sai siideriä, äiti! -MITÄÄ? -2-prosenttista….
-Ja ostereita! (varjelkoon! On se hyvin opetettu; syö ostereita!!!) -Miltä maistui??? -Suolaiselta.
No oli yhtenä päivänä jotain papusoppaa
-Mitä papu? Hernekeiton tapaistako? -Ei, kun jotain papua, kai, ja sen kanssa paahdettua kinkkukuutiota.
Niin ja sitten oli ollut yhtenä päivänä kreppejä. Aluksi kinkkutäytettä ja jälkkäriksi siveltiin Nutellalla. Oh-la-la! Lapseni sai kunnon sapuskaa mennen tullen! Koulussa ruokaan kuului salaatit, mutta myös juustoja ja jugurtteja ja hedelmäkompotteja jälkiruoaksi:
– Otin äiti sitä compote-hommaa, se oli hyvää.
Kouluruoka on maksullista, mutta aikaa ruokailuun on varattu puolitoista tuntia, kuvitelkaa!! Ja lounas on oikeaan aikaan n. yhdeltä, eikä aamutuimaan ensimmäinen mukalounas kymmeneltä niin kuin meillä, vaikka lapsi on hädin tuskin saanut aamupuuronsa nielaistua alas. Täällä meillä pitää selviytyä puolessa tunnissa jonotuksesta, syömisestä ja vielä välituntikin viettää. Ei ihme, ettei meillä ole minkäänlaista ruokakulttuuria, pelkkää hotkimista vaan. Jo näillä pojan tuomilla kouluruokailutiedoilla harkitsisin vakavasti muuttoa Ranskaan, jos en olisi työni takia niin sidoksissa suomen kieleen. Yksi pojan ottama kuva:

Sniffan kanssa on liikuttu vähän hitampaan tahtiin kameran kanssa. Olen ollut viikon nuhainen ja hiukan kipeänä ja sekös harmittaa. Ei salille, eikä juoksulenkkejä. Kunhan nyt toipuu tässä torstaiksi, silloin alkaa 10 päivän ASLAK-jakso Ikaalisissa Siellä en halua puolikuntoisena keikkua muuten vaan mukana mitenkään.




terveisin Sniiffer Karvakuono
