Eilen oli kylmä, satoi melkein koko päivän. Taivaan saavi oli erityisen antoisa aamuisen koiralenkin aikaan, olimme molemmat likomärkiä kotiin tultua, Timi ja minä. Kuivaa lököttelyvaatetta päälle ja iso muki kuumaa kahvia. Ei mitään erityistä puuhaa ja kaapit täynnä ruokaa. Loistava päivä upota sohvaan ja lukea kirjaa.
En edes kirjan kantta avannut, vaikka se oli käden ulottuvilla koko ajan. Käsittelin iPhone-kuvia kuin maanikko, höpöttelinInstagramissa ja Facebookissa välillä nousten syömään. Loistava sadepäivä, kerta kaikkiaan!
Alkuperäinen, aamusateessa ojasta otettu kuva. Gallerian kuvat suurenevat klikkaamalla lähempää ihailua tarkastelua varten.
Tänään olen valinnut sunnuntaiklassikoksi tunnuskappaleen elokuvasta Bagdad Cafe vuodelta 1987. Miksi? Kuulin laulun viime viikolla pitkästä aikaa autoradiosta ja muistin taas, kuinka rakastankaan tuota elokuvaa ja sen Jevetta Steelen esittämää Calling You-kappaletta. Kyllä, minulla on tuon elokuvan dvd-versio.
There’s a road from Vegas to nowhere
some place better than where you’ve been
A coffee machine that needs some fixing
In a little cafe just around the bend I am calling you
Can’t you hear me?
I am calling youA hot dry wind blows right through me
The baby’s crying and I can’t sleep
But we both know a change coming
Coming closer, sweet release I am calling you
I know you hear me
I am calling you I am calling you
Can’t you hear me
I am calling you
– kaikki puhelinnumerot osataan ulkoa
– poliisitutkinnan aikana on poikettava ainakin kerran strippariluolassa
– kaikissa sängyissä on L-kirjaimen muotoinen lakana, joka ylttää naisen kainaloihin asti, mutta vieressä makaavaa miestä vain vyötärölle
– jokainen osaa laskeutua lentokoneella, mikäli tornissa on henkilö joka osaa neuvoa
– huulipuna ei suttaannu edes sukellettaessa
– jokaisen rakennuksen ilmanvaihtokanava on täydellinen piilopaikka josta kukaan ei osaa sinua hakea ja sitä pitkin pääsee helposti kaikkialle rakennuksessa
– säilyt hengissä kaikissa sodan melskeissä jos et mene rintamalla näyttämään kaverillesi kuvaa kotona odottavasta heilasta
– jos olet olevinasi saksalainen upseeri, sinun ei tarvitse osata saksaa, pelkkä voimakas korostus riittää
– eiffeltorni näkyy kaikkien pariisilaisten asuntojen ikkunasta
– miestä ei satu vaikka hakattaisiin kuinka, mutta kun nainen puhdistaa hänen haavojaan, hän irvistelee tuskasta
– poliisipäällikkö on nykyään aina neekeri
– poliisipäällikkö joko erottaa parhaan miehensä tai antaa hänelle 48 tuntia aikaa selvittää juttu
– taksikuskille annettava rahamäärä on aina jämpti, sattui kouraan sitten mitä tahansa taskunpohjalta
– ainoa valo mikä öiseen aikaan keittiöön syttyy on jääkaapista tuleva
– rikospaikalla on yleensä aina sähköt poikki ja rikospoliisit käyttävät taskulamppuja
– kummitustalossa oleva nainen lähtee tutkimaan outoja ääniä aina kaikkein paljastavimmassa yöasussaan
– kolariauto syttyy yleensä aina tuleen
– jos raapaiset tulitikun keskellä messuhallia, se räjähtää päreiksi
– keskiajalla elävillä maalaistolloilla on täydellisen ehjät hampaat
– painajaisunta nähnyt henkilö poukkaa aina sängyssä istuvilleen ja ähkäisee lujaa
– puhelut voi aina aloittaa ja lopettaa ilman minkäänlaista tervehdystä
– vaikka ajat viivasuoraa tietä, niin rattia pitää koko ajan heilutella puolelta toiselle
– kaikissa pommeissa on elektroninen ajastin, josta näkee koska se poksahtaa
– autolle on aina sopiva parkkitila juuri sen talon edessä johon sinulla on asiaa
– etsivä pystyy selvittämään rikoksen vain ollessaan hyllytettynä virantoimituksesta
– kun olet tappelussa ison roistosakin kanssa, niin ei hätää, voit tyrmätä niitä yksi kerrallaan, sillä muut vain tanssahtelevat ympärilläsi ja odottavat vuoroaan
– ihminen joka on kumautettu lekalla tajuttomaksi, ei koskaan saa aivovammaa, aivotärähdystä tai edes kunnon päänsärkyä
– ei kukaan, joka joutuu kidnappauksen uhriksi, räjähdyksen paiskomaksi, tulivuorenpurkaukseen tai ufojen sieppaamaksi, joudu shokkiin
– poliiseille tehdään persoonallisuustestit, jotta voidaan panna työpareiksi toistensa täydelliset vastakohdat
– vierasmaalaiset ihmiset puhuvat aina keskenäänkin englantia
– moottorisaha löytyy aina kun sitä tarvitaan
– mikä tahansa lukko aukeaa sekunnissa luottokortilla tai paperiliittimellä -paitsi jos kyseinen talo palaa ja sisällä on lapsi ansassa
– telkkariuutisissa tulee aina juttu joka koskee sinua henkilökohtaisesti
Sokeri, tuo koukuttavin herkku ikinä. Kauppoihin on tullut Karppaaja-lehti. Niin se maailma muuttuu, kovin moni ei uskonut karppaukseen vielä viitisen vuotta sitten. Menetin monta blogiystävää pelkästään liputtavani ruokavalion takia, suuttuivat suorastaan, jos kerroin mielipiteeni mm. kevyttuotteista. Nythän jo virallisellakin puolella painellaan pikku hiljaa unohduksiin 30 vuotta lobattuja vanhoja suosituksia ja suositellaan mm. luonnollisia rasvoja margariinien tilalle. Ostin muuten tuon lehden kakkosnumeron. Menestystarinoita ja paljon kivoja karppireseptejä. Resepteistä huomattava osa karppijälkiruokia ja -herkkuja. Miksi ihmeessä? Makeanhampaan kolotus ei helpota, jos/kun käyttää keinomakeaa. Parempi olla ilman, vierottua kokonaan ainakin painonpudotuksen ajaksi. Ennen vanhaan herkut kuuluivat juhlaan, nykyään on pulla-päivä joka päivä. Karppiherkutkaan eivät auta, jos haluaa laihtua, niin se vaan on, vaikka kalori ei olekaan sama kalori meille yksilöille enää.
*Tärkeä lisäys* Jokainen syö sitä, mistä tulee hyvä olo. Jos voi hyvin nykyisellä ruokavaliollaan, niin mitä sitä muuttamaan. Mutta jos on paha olla, turvottaa ja paino nousee, niin kannattaa kokeilla muuttamalla ruokailutottumuksiaan. Tämähän on päivän selvää, eikö.
Haluan vielä sanoa, että viime jouluna voi loppui kaupoista, koska sitä vietiin ylen määrin Venäjälle. Karpit eivät tyhjentäneet kauppoja voipaketeista.
Munat ovat tällä hetkellä lopussa kaupoista, koska Eu:n direktiivi kielsi häkkikanalat 2012 alusta alkaen. Karpit eivät ole syöneet kauppoja tyhjiksi munistakaan.
Melkein kirjoitin otsikoksi ”Pupun munat” mutta en sitten kuitenkaan rohjennut. Meni pupu pöksyyn. Mutta asiaan:
Aamulehden Su|asiat -liitteessä oli tänään tyhmänä kysymyksenä miten puput liittyvät pääsiäiseen.
Puput ovat loikkineet pääsiäiskorteissa- ja koristeissa iät ja ajat, mutta mitä tekemistä niillä on oikeastaan pääsiäisen kanssa? Entä miksi ihmeessä ne munivat ja vielä piilottelevat munia ympäriinsä?
Vastaus annettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkija Juha Nirkon toimesta:
Jänis on eläin, joka lisääntyy nopeasti ja tehokkaasti. Siksi sitä on pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana. Germaaneilla oli myös tapana uhrata jäniksiä keväisin. Uhraamisella tavoiteltiin hyvää vuodentuloa ja satoa.
Pääsiäispupuille löytyy teologinenkin selitys. Uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki. Siksi eläintä on verrattu Jeesukseen, joka ei kuollessaan vaipunut ikiuneen. Protestantit omivat sittemmin jäniksen itselleen erottuakseen selvemmin katolisista pääsiäisenviettäjistä.
On vaikea sanoa, miksi pääsiäispupu munii. Jo ennen uskonpuhdistusta Keski-Euroopassa uskoteltiin lapsille, että juuri jänis tuo pääsiäismunat. Munia tuova, kätkevä tai jopa muniva pupu on 1600-luvulta lähtien ollut suosittu satuhahmo niin Saksassa kuin muuallakin, 1900-luvulla myös Suomessa. Ehkäpä pupu piilottaa munia siksi, että niitä on hauska etsiä. Toisaalta villilintujen munia on etsitty maastosta aina.
Keskiajalla munia alettiin värjätä punaiseksi, joka on ylösnousemuksen väri. Legendan mukaan Maria Magdalena antoi Tiberiukselle muna Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi.
Sain jo kolmisen viikkoa sitten Sohvaneulomosta suloisen blogiprenikan,One Lovely Blog Award! Kiitos Anniina, tuhannesti! Ja kuten aina, tähänkin palkintoon liittyy tehtäviä.
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle
Kohta yksi on jo hoidettu. Kohta kaksi:
Olen illan virkku ja aamun torkku
Olen jääräpää. Elämä sujuu kuin silkki, jos tehdään niin kuin minä sanon!
En hamstraa kuin vessapaperia. Se ei lopu meiltä koskaan.
Rakastan lukemista, mutta en enää pariin viime vuoteen ole ehtinyt lukea kunnolla kuin pari kirjaa. Lehtiä ja tietokirjoja ei lasketa.
Meillä on kotona lankapuhelin kaikkien kännyköiden lisäksi. Sitä ei kuulkaas koskaan tiedä.
Kolme poikaani ovat suurimmat saavutukseni elämässä ja kalleinta, mitä mulla on.
Juon sekä kahvia, että teetä. Sekakäyttäjä, siis. Kahvini suhteen olen erittäin tarkka, juhlamoskaa en juo, enkä vaaleapaahtoisia kahvilaatuja ylipäätään. Viime kesän hankinta oli kahvinkeitin, joka keittää kahvin joko poroista, tai jauhaa pavuista suoraan suotimeen. On espressolaitteet ja perusmutteripannukin. Tiesittekö muuten, että Suomesta saa hädin tuskin muuta kahvipapua kuin arabicaa? Täältä Tampereen seudulta saa parista paikasta edes robustaa. On muuten aika tämäkkää papua!
Kohta kolme on hankalin. En saa millään kasaan vanhoista blogiystävistäni viittätoista halukasta tähän tehtävään. Tiedän, että jotkut eivät halua edes ottaa osaa näihin leikkeihin ja suotakoon se heille, bloginpitäminen omalla tyylillään.
Voin mä yrittää muutamaa. Susupetal? lepis? Ari? KooTee ei ainakaan halua, sen tiedän. Mari? En kyllä keksi ketään. Yaelian meinas unohtua! Lilli? Hei tehdään niin, että se, joka tätä lukee, saa ottaa mukaansa!
Ostin eilen elämäni ensimmäistä kertaa pesupähkinöitä, huu! Naapurin esimerkki viime kesänä (!) innoitti. Olenhan mä ollut tietoinen tästä ekologisesta vaihtoehdosta jo sitäkin pidempään, en vaan ole kuullut keneltäkään käyttökokemuksia. Kauheen hitaasti syttyy tää hämäläinen uusille innovaatioille, olkoonkin, että näitä on vissiin käytetty jossain ambomaalla maaliman sivu!
Ostin irtomyyntinä hiukan, jos en pidäkään niistä ja tarjouksessa olivat 16€/kilo (normaalisti 18€/kg). Paperipussissani oli vaa’an mukaan 115g hintaa tuli ’huikeat’ 1,84€. Lisäksi tarvittiin pikkuinen kangaspussi, jossa ne pähkinät puolikkaiksi rikottuina laitetaan pesukoneessa pyörimään. Se maksoi 60 senttiä. Laskin joutessani, jos iso koneeni tarvitsee 4 pähkinää kerralla ja jos pähkinät käytetään 2-3 kertaa, niin tuosta reilusta sadasta grammasta saan 20-30 pesua. Ei ole kallista, lisäksi voi jättää vielä huuhteluaineenkin pois! Mulla pyöri tänään koneessa jo treenivehkeet, huomenna kiskon ne niskaani jumpalle, että kyllä oma nenä kertoo, tuliko puhdasta.
Valkopyykkiin ei myyjä sitten suositellut näitä. Meillä taitaa enimmäkseen pyöriäkin kirjopyykit sun muut mustat, laitetaan valkoisille siis järeämmät myrkyt, kun se valkopesuhetki tulee.
Ei mulla mitään varsinaista asiaa ole. Blogin joulukalenterin kimpussa sateesta huolimatta. Ruokapostauksia takataskussa odottamassa julkaisuhetkeä. Näitä sanakoosteita voi tehdä täällä.
Rakas kotikaupunkini Tampere täytti virallisesti 230 vuotta viime torstaina 1.10. Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1.10.1779 ja ensimmäinen Tampereen päivä järjestettiin vuonna 1955. Pirskeitä on vietetty kaikenmoisin seremonioin ja tapahtumin koko viikonlopun yli.
Me olimme eilen sunnuntaina, Tampereen päivänä, tuplailoni vartion kanssa leffassa katsomassa kolmiulotteisesti uusinta Disneyn piirrettyä, Up – kohti korkeuksia. 3D kakkulat omien silmälasien päällä ja kuuset korvissa! Kyyllä! Otin korvatulpat leffaan mukaan! Kolme päivää päässäni hirmumyrskynä riehunut migreeni, joka juuri oli laantunut enää pieniksi aalloiksi olisi saattanut aktivoitua uudestaan mokomassa metelissä, kuulin kaiken vallan erinomaisesti korvakuusistani huolimatta. Mutta miksi i-h-m-e-e-s-s-ä äänitason pitää olla elokuvissa niin helskatun kovalla? Onko leffoissa tehty melumittauksia? Liian kovalla, sanon minä, kuulo voi vaurioitua ja se on ihan totta. Muuten nautin tästä piirretystä pläjäyksestä kovasti, lapsenmielinen kun olen.
Nythän on myös tullut Suomessakin vihdoin ensi-iltaansa kuin meille ruokafriikeille ja bloggaajille suorastaan räätälöity ja tehtailtu Julie & Julia
Voi, kuinka mä olen sitä odottanut! Olen käynyt kesän mittaan nuuskimassa Julie Powellin blogia The Julie/Julia Project , joka sivumennen sanoen on minusta 2000-luvun blogiksi kovin aneeminen ulkomuodoltaan, ei ainuttakaan kuvaa edes. Mutta minä olenkin suomalainen. Miksi tästä Julien blogiprojektista kokata Julia Childin ja parin muun tekijän kokoama amerikkalaisten keittoraamattu ’Mastering the Art of French Cooking’ kannesta kanteen ohje ohjeelta vuodessa tulikin niin suosittu? Tämän tajutakseen täytyy ymmärtää, että Julia Child on superjulkkis Amerikassa, tv-kokkien esi-äiti, jenkkien Patakakkonen, Jaakko Kolmonen ja Mysi Lahtinen samassa paketissa ja ties mitä kaikkea, hänet tunnetaan rapakon takana niin hyvin! Ja he myös tuntevat jenkeissä hänen tuotantonsa. (Ostin aika hiljattain tuon keittokirjan suomalaisen version, Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Nyt niitä saa kirjakaupoista, kiitos elokuvan 😉 ) Julia Child on ikoni! Ja Meryl Streep näyttelee häntä lähes täydellisesti, imitoi äänenkin, katsokaa vaikka tämä videopätkä:
Pakko laittaa vielä yksi pätkä täti Julian legendaarisista kokkiohjelmista:
Loppu onkin sitten oikean bloggaaja Julien kohdalta tarua ihmeellisempää, hänen kokkikokeilunsa ovat päätyneet Hollywoodin unelmatehtaaseen ja siellä elokuvaksi. Julien ei varmaankaan tarvitse enää olla konttorirottana New Yorkissa, eikä kokata pikku kaksion tiskikoneettomassa keittiössä unelmaruokia. Hän on nykyisin täyspäiväinen kirjailija ja hyvä niin, kaikki onni hänelle ja rikkaudet ja kuuluisuus suotakoon!
Ps. Milloinkahan mä ehdin nähdä tämän kiihkeästi odottamani leffan, se on vielä arvoitus…
Olen koukussa Mad Men-televisiosarjaan. Siksi olikin mukavaa löytää tällainen hömpötys, missä voi tehdä oman avattarensa ja näytön taustakuvansa netistä. Ilmaiseksi. madmenyourself.com, MENKÄÄ TÄSTÄ SISÄÄN.
Vitsit, mulla on tästä lähin tukka kuvassa aina hyvin! 😀
* * * * * * *
Ihan sarjan kunniaksi tuunasin pari lisää. Sääli, siellä ei voi tehdä ’bad-hair-day’-avattaria! hoh!
Tämän tollon kanssa aina tylsää… (Järkyttävän kiree body päällä, huomaako, kuinka laihana?)
Kun nyt tämä sattui kohdalle niin laitettava on lepiksen sunnuntaiklassikoihin soimaan. Roy Orbison ja ’Oh, Pretty Woman’ Kattokaas muuten tarkasti, Roylla on yhtenä kitaristina tässä konsertissa mm. Bruce Springsteen!!
Tulin niin hyvälle tuulelle Marin hotti-pinkki-postauksesta, että muistin oman viime viikkoisen satunnaisotokseni. Ei meillä nyt mitään haastetta ole menossa, mutta tämä sopii niin kivasti Marin tämän päivän väriin, eikö!
Minä olen kädestä suuhun eläjä ja pelaan mieluiten käteisellä. En siedä edes pankkikortin aiheuttamaa viivettä, minulla on vain Visa electron-kortti. Haluan tietää, paljonko minulla on oikeasti rahaa tilillä tai eikö sitä ole. Jos jotain kalliimpaa hankintaa on tiedossa, niin sitten säästetään ja ostetaan vasta, kun on varaa tai jos osamaksulla maksetaan esim autoa, niin muita osamaksusopimuksia ei sitten niiden osamaksujen takaisinmaksuaikana tehdä.
Eilen annoin periksi ja tilasin itselleni ihka ensimmäisen luottokortin. Miksi? Netistä ei saa mitään ilman luottokorttia, ei edes tilattua kuvakirjaa omista kuvistaan, hemmetti!
Merkintöjä Melukylästä 