Miksi me vietämme itsenäisyyspäivää vuodesta toiseen yhtä ilottomasti? Kaikki vakavoituvat, katsotaan telkkarista sotilasparaatia, kuunnellaan vakavina ja hartaina juhlissa isänmaallista (mies)kuorolaulua ja pitkäpiimäisiä puheita. Jos siis kotoa ylipäätään poistutaan. Muistellaan toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia ja alkuillasta istutaan vahtimassa töllöstä, kun jotkut ovat menossa juhliin. Poltetaan kahta kynttilää, joiden symbolisen arvon toki ymmärrän. Koko Suomi on kiinni. Juhlako? Pönäkkää, niin pönäkkää. Vähän reippaampaa ja iloisempaa ja rennompaa juhlimista kaipaan, olemme sentään jo 2000-luvulla.
Ja heille, jotka mahdollisesti pahastuvat ja haluavat viettää itsenäisyyspäivänsä kuten aina ennenkin, sanon, että tehkää niin. Minulla on kuitenkin oikeus mielipiteeseeni, elänhän itsenäisessä Suomessa, jossa on perustuslain kahdennessatoista pykälässä turvattu sananvapaus. Kauan eläköön Suomi!
Valokuvatorstai, 347. haaste: itsenäisyys
Merkintöjä Melukylästä 