Mustavalkomaanantain 133. haaste on ’odotus’.
Täällä mä olen enkä tee mitään. Tai no, jotain perushommaa, mutta lumityötkin olen lähes kokonaan ulkoistanut pojilleni. Ja Miehelle. Mä en ole edes koneella. Aika mehuton olo, mutta olkoon. Tammikuu meni kokonaan töissä. Helmikuun alussa meille tuli kaksi ranskalaista poikaa kymmeneksi päiväksi, juuri parhaiksi niihin koviin pakkasiin. Tätä vaihtoa, mun kaksoseni olivat heidän perheissään viime toukokuussa. Sitten mä tulin kipeeksi ja loppukuu humpsahti töissä. Maaliskuu alkoi tänään. Valo lisääntyy ja se on mukavaa. Huomenna käyn Turussa. Ihme juttu, Turussa en ole oikein koskaan ollut ja nyt menen sinne koko ensi kesäksi. Tuleepahan sekin kaupunki tutuksi. Nyt mä jatkan möllöttelyä, kun se kerran on vielä mahdollista. Pari iPhone kuvaa ranskanpastillien – Francois ja Aurelién – vierailuajalta. Heippa!
Mellä on laatikoissa vanhoja kännyköitä aika monta. Liian monta jo, sanoisin. Niitähän tarvitaan, jos käytössä oleva uusin kännykkä sattuu hajoamaan. Mun edellinen oli Samsung, josta jäi paljon musaa ym. siirtämättä nykyiseen iPhoneeni. Kas, iPhonen bluetooth toimii vain handsfree-laitteena, sillä ei voi siirtää roinaa kännykästä toiseen. Vähän vippaskonsteja ja tietokoneen kautta siirtelyä. Tämä (heikohkolaatuinen) ’lyhytfilmi’ on neljän vuoden takaa.
Mua tää jaksaa naurattaa, muista en tiedä.
Että tämänkin päivän näin; Isoveljen tukka lähti!
ennen
jälkeen
Kampaajan tukka on pystyssä siksi, että hän näytti pojalle, kuinka tuota kummaa tukkapuuteria käytetään, että se tukka saadaan pystyyn. Kuvatkin on mitä on, iPhonessa ei ole kovin kummoista kameraa.
PS. Lähetin postauksen iLuurin kautta. Toimii, eikä ääkkösongelmia, kuten s-postin kautta lähetetyissä kommenteissa.
Tuplailon puolikkaani on ollut innokas partiolainen jo kolme vuotta. Toinen lopetti yhden talven jälkeen ja mankui itsensä nyt takaisin kaksoisveljensä suureksi mieliharmiksi. Kesän kohokohta tälle Salama Seeprat- seikkailijaryhmälle oli varmasti viime talvena jo alustavasti suunniteltu kahden yön purjehdusreissu Näsijärvellä. Homma toteutui yhden seikkailijan isän ja isoisän veneillä s/y Alexa ja s/y Shanna. 8 poikaa + vartionjohtaja ja kipparit! Lähdön ehtona oli, ettei tuuli saa olla yli 10 m/s. Viime perjantaina lähtivät ja pääsivät kyllä lauantaina kunnolla tuulten makuun; puhallusta oli 12-13m/s. Ensin kuulemma pelotti, sitten vaan jännitti ja lopuksi olivat ilmoittaneet, että kyyti voitti Särkänniemen laitteet 6-0! -Klikkaa gallerian kuvat auki-
PS. Miksen mää päässy…
Olimme eilen ’puskassa’. Piti kuvata kasveja Isoveljen digikasvioon. (Tästä aiheesta myöhemmin!) Tuplailon puolikas lähti mukaan vattuämpärin kanssa ja niitäkin on siellä, että takaisin vielä mennään. Bonuksena tulivat tien varren ohdakkeissa leikkivät perhoset. Olen kyllä nyt niitä tovin katsottuani sitä mieltä, että leikin aiheuttavat kukkakärpäset ja muut ötit, jotka sankoin joukoin taistelevat parhaista kukista perhosten kanssa. Ne oikein tökkivät perhosia pois, haha!
Tämä on..öö…ruskea? Minä en tunne näistä kuin neitoperhosen. Apua? Joku varmasti tietää, Irma? -Ja Irma tiesi: metsänokiperhonen.
Tämä on keltainen 😉 Irma tiesi: joku hopeatäplä. Äitini tiesi: rinnehopeatäplä. Minä sanoisin netissä vihjeiden perusteella nuohottuani, ja koon perusteella, että tämä on orvokkihopeatäplä. Tästä vähän tiukemmin rajattu kuva:
Irman ja äitini sana: herukkaperhonen
Kuvassa on myös pörräävä takapiru.