Minä olen Krisu. Minulla on kolme keskenkasvuista poikaa, koira, Mies ja Ex. Arkea selätetään ja kameran kanssa heilutaan. Virkkuukoukku ei näpeissä pysy eikä ompelukone täällä surise. Jaksan kyllä loputtomasti ihailla muiden askarteluaikaansaannoksia. Sen sijaan padat ja kattilat porisevat, taikinat nousevat ja grilli kuumenee kesällä. Ruokaa kun syödään joka päivä, niin saahan siitä nauttia kaikin tavoin.
Kysymyksiin vastauksia ja muuta selvitettävää ja avautumistakin saa harrastaa sähköpostin kautta. 
Kuvaamiseen käytän keväällä 2007 ostamaani Nikon D40 digijärjestelmäkameraa syksyllä 2010 saamaani Nikon D5000 kesällä 2016 hankkimaani Nikon D500 kameraa. (tätä uusinta opetellaan vielä. Mukavuudenhaluisena ihmisenä koen raskaan repun ja jalustan raahaamisen epämukavaksi vuosia taskuun mahtuneen iPhonen sijaan.)
Ja iPhonea. Erityisen paljon iPhonea nykyisin. Jälkikäsittelen järkkärikuvani photoshopilla, aina. Lainaan suoraan tekstiä Juha kuvaa -blogista (blogia ei taida enää olla, mutta…), koska olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä.
Valokuvien jälkikäsittelyä
Vastoin yleistä luuloa, valokuvat eivät tule valmiina kamerasta ulos, eivät ainakaan nykyaikaisista ammattikameroista. Näin se toki ei ole ollut ennenkään, filmit piti kehittää ja siitä matkattiin pimiöön tekemään kuvia negatiivista. Tänä päivänä kameroiden kennot sylkevät muistikorteille “digitaalisia negatiiveja”, jotka sitten “kehitetään” Photoshopissa tai jossain muussa kuvankäsittelyohjelmassa. Kuvien varsinainen työstäminen aloitetaan vasta tämän jälkeen, esimerkiksi Photoshop antaa huikean määrän työkaluja kuvankäsittelijälle.
Merkintöjä Melukylästä 
Olen samaa mieltä digikuvista. Tottakai ne pitää kuvanoton jälkeen vielä kehittää. Värit eivät automaattisesti osu oikeaan – joskus kyllä – siksi värit täytyy kuvankäsittelyllä etsiä kohdalleen.
Minäkin käytin Nikonin nelikymppistä vajaa kaksi vuotta. Nyt syksyllä löysin ”lähikauppiaaltani” käytetyn D300:n. Sen myötä avautui kuvaamiseen uusi maailma. D40:een verrattuna kuvat voi tarkentaa huomattavasti monipuolisemmin.
Kimmo,
Mukavaa, että olet samaa mieltä. Vähän väliä törmää ulkomaisia valokuvafoorumeita myöten ihmisiin, jotka oikein pitävät kunnia-asianaan, että heidän kuvansa ovat ehdottomasti käsittelemättöminä suoraan kamerasta esillä.
Olet onnenpekka! Paljonko maksoi käytettynä tuo D300? Minä katselin netistä vaihdossa luottokauppaan tullutta D200:sta. Oli alta 600, mutta ei ole nyt varaa siihenkään… Olen kuvannut tosi paljon tänä syksynä pimeässä jalan kanssa ja siinä nelikymppisen ’vähät’ pikselit kyllä tulevat ikävästi vastaan, kuviin tulee rakeisuutta tosi herkästi. Mutta kyllä minä jaksan odottaa parempaa kameraa ja siihen asti kuvaan iloisena tällä nelikymppisellä! Olenpahan sitten sitä kiitollisempi, kun uudemman saan.
Mikä digijärkkäri sulla on käytössä? Äsköisen tekstin perusteella olettaisin että Nikonin D40 `? Onko tuo ”haaste 3: kylppäri. Krisu”, entä ”kastelukannu ja lehti” -kuva onko sekin otettu tuolla samalla ?
Wow, mitä kuvia.
Itse suunnittelen digijärkkärin ostoa.
t:Markku
Hei Markku!
Kiitos vaan ja kyllä kuvat on otettu Nikonin D40 kameralla. En kuitenkaan ole varma, saako tätä digijärkkäreiden ’karvalakkimallia’ enää kaupoista, mutta jos saa, niin hyvä sen kanssa on opetella. Kuvaan sillä nyt ainakin vielä ensi kesään asti. Tarkoitus oli ostaa uusi runko jo tänä kesänä, mutta perheen mukavuus ajoi äidin pikku harrastuksen edelle ja kotimme seinään kiinnitettiin ilmalämpöpumppu…
MUTTA kun sen uuden kamerarungon aika tulee, on sekin varmasti merkkiä Nikon. Nikon D5000 on minusta hyvin kiinnostava ja ei niin kauhean kallis uutuus Nikoneissa, oletko tutustunut?
Kivoja safkakuvia sulla. Se on oma taiteenlajinsa. Suomessa on, kuulemma, pula osaavista ihmisistä sillä saralla. Kuvienkäsittelystä tasan samaa mieltä ja sehän on myös totuus. Aika harva pimiössäkään veti nollasäädöillä ”autentista” kuvaa paperille..
Krisu, eräs ystäväni osti juuri Nikonin 5000 ja on siihen erittäin tyytyväinen.
Et muuten sattumalta tiedä ketään kenellä olisi kokemusta extranetin rakentamisesta? Tiedolle olisi tarvetta.
Lähes ainoa asia, mitä itse mietin tuon 5tonnisen kohdalla, on rungon kestävyys ja kuinka hyvin se on suojattu esim. kosteudelta. kun se ei ole hinnalla pilattu, ja jos vertaa esim. D300:seen, niin onhan siinä jossain täytynyt tinkiä. Mutta missä kohtaa…
Extranetistä kuulin nyt kyllä ensimmäistä kertaa, ihan piti googlettaa, että mikä se on. Eivätpä ole tuttavani maininneet tällaisia verkostoja hallitsevansa. Ja osalla työkavereistani on niin vahvat ennakkoluulot nettiä kohtaan, etteivät käytä edes sähköpostia. Ja tämä on sitten totta. Olen pahoillani, en voi auttaa.
Mäkin olen samaa mieltä, vaikken oikeasti osaa kuvata kun automaattisäädöillä, mutta kuvankäsittelyllä voi silti saada lisää fiilistä ja minusta miellyttävä lopputulos on tärkeämpi kuin miten se on tehty…ihan pienilläkin korjauksilla kuvasta saa paremman, mulla usein tuppaa olemaan jotenkin vinksallaan, joten suoristus toiminto on ihan mainio apuväline. Ihan perus ´perhekuvia käsittelen vain vähän, että pysyvät luonnollisina, mutta luonto ym. on joskus kiva tuunailla reippaammallakin kädellä ;-D
Mun yksi suosikkitoimintona on myöskin tuo suoristustoiminto. Monta kertaa on tehnyt mieli kommentoida -hieno kuva, mutta voisitko suoristaa horisontin. 😀 Kiva, että pistäydyit, SuviAnniina!
Vanhaan keskusteluun täytyy palata, kun nyt vasta tätä luen – miksi et ole sanonut? Se on yksi valokuvauksen perusjuttuja. Ei sen kuulemisesta voi / saa loukkaantua, jos sitä meinaat. Hyvä, hyvä, kiva, kiva ei vie ketään harrastuksessaan eteenpäin.
On olemassa ihmislaji, joka oikeasti loukkaantuu verisesti. Sama ihmislaji ilmoittaa, että linssin tekemät heijastukset kuuluvat kuvaan, ja että olen kelvoton arvostelemaan heidän valokuvataidettaan. Tämmöisiä kun saa tarpeeksi silmilleen, niin ei enää kommentoi. Olen saanut kimppuuni myös blogipitäjän jälkeläisen, kun olen ilmaissut mielipiteeni johonkin asiaan, ei siis valokuvaan liittyvää. Jotainhan munkin täytyy kokemuksista oppia. Liian suora olen 😉
Hei Krisu!
Aurinkoaamun terveiset siulle entisestä kotokaupungstasi tänään, talvisodan päättymisen 70-vuotispäivänä.
Ei ole vaihdettu kuulumisia aikoihin. Ollaan me silti olemassa, ollaanhan!
Kirjoitatko sie ennää koskaanmilloinkaan semmoista ikään kuin sanallista tekstiä blogiisi?
Sulla on vaan kuvia ja muita niin hienoja juttuja, joita tämä tyttö ei ymmärrä, niin en paljo ole uskaltanut sisään tulla saati sitten kompata.
Vaan tällä tytöllä on töitä enää neljä kk joka toinen viiko, eli viispäiväisiä viikkoja kertyy 9, siis 45 päivää!! Hui!
Ja sitten meikäläisestä tulee VANHUUSELÄKELÄINEN!!!
Eikoo epistä?
lillis
Hei Lilla!
Mulla on työkiirettä nyt ja muuta ’kivaa’ tässä, mm. jäätynyt olkapää… Kyllä mä vielä ehdin blogatakin, mutta käypä naamakirjassa kurkkaamassa, mikä on nyt eniten tapetilla mun elämässä 🙂
Ooh! eläkeläinen! Mutta eikös se ole mahtavaa? Saa tehdä mitä lystää!
Ei ole amsterdamilaisen kameran voittanutta!…;)
Missä olen ollut, kun uudet sivut ovat poksahtaneet auki! Selkeää. Käsittely on siitä hauskaa myös, että aina ei taivaanrannan tarvitse olla suora, jos hyvä tilanne osuu kohdalle, sen voi oikaista sitten myöhemmin. Isäni kuvasi ja teki omat kuvat punaisessa kellarinvalossa, ja voitti palkintojakin pienessä piirissä. Kun nyt katson niitä kuvia, niin ovat aika yksinkertaisia. Sommittelut OK, mutta laatu…Nostalgia tietysti parantaa niitä.
Nyt sun pitää kyllä korjata toi virkkuukoukku kohta. 🙂 T. Meri
Hah hah! Jos mä harjottelen vielä vähän.