Koepostaus iPadillä eiliseltä metsäretkeltä. WordPressin IOS-päivitys innoitti tähän kokeiluun. Kuvat otettu iPhonella. Pitäisi olla kuvagalleria. Tarkistan aamupäivällä läppäriltä mitä näkyy virallisesti, nyt en enää jaksa avata konetta. Hyvää yötä 💤
edit aamulla 11.8.: joopa, ei ole galleria. Onnistuiskos muuttaa sisäkautta? … … … … … … … Onnistui 🙂
Klikkaa ensimmäistä (tai toista tai kolmatta) kuvaa, saat gallerian auki ja kuvat siististi mustalla pohjalla.
Olin ensimmäistä kertaa ilman järkkäriä liikkeellä metsäreissulla. Olipa kevyt olo! Kevyttä oli muutenkin, sienet antavat vielä odotuttaa itseään. saalis: 1 herkkutatti ja 1 pieni kantarelli. Reitti rannan uimapokamasta kallion huipulle kävi sitten kyllä aivan superkuntoilusta, huh! Pelättiin pojan kanssa, että lievästi liikuntarajoitteinen mutta sitä itse tajuamaton Timi putoaa jyrkältä rinteeltä. Sammalpohja luisti ja se oli jo uinut. Uiminen on hyvää terapiaa Timille, mutta se väsyttää vielä toistaiseksi lihaksia niin, että takapää kulkee siksakkia ja saattaa jopa pettää tärkeässä koivennostotoimituksessa.
Alla on makrokuva, sekin otettu iPhonella. Ostin netin kautta uuden lelun, olloclipin.
Täällä mä olen enkä tee mitään. Tai no, jotain perushommaa, mutta lumityötkin olen lähes kokonaan ulkoistanut pojilleni. Ja Miehelle. Mä en ole edes koneella. Aika mehuton olo, mutta olkoon. Tammikuu meni kokonaan töissä. Helmikuun alussa meille tuli kaksi ranskalaista poikaa kymmeneksi päiväksi, juuri parhaiksi niihin koviin pakkasiin. Tätä vaihtoa, mun kaksoseni olivat heidän perheissään viime toukokuussa. Sitten mä tulin kipeeksi ja loppukuu humpsahti töissä. Maaliskuu alkoi tänään. Valo lisääntyy ja se on mukavaa. Huomenna käyn Turussa. Ihme juttu, Turussa en ole oikein koskaan ollut ja nyt menen sinne koko ensi kesäksi. Tuleepahan sekin kaupunki tutuksi. Nyt mä jatkan möllöttelyä, kun se kerran on vielä mahdollista. Pari iPhone kuvaa ranskanpastillien – Francois ja Aurelién – vierailuajalta. Heippa!
Tulet töistä ja pojat huutavat jo ovella, että garsee nälkä, mitä ruokaa! Kaupassa et ehtinyt käydä ja aikaa on max puolitoista tuntia ennen kuin on kurvattava renkaat savuten takaisin töihin. Ja se päivä on juuri tänään että omatekoiset ruoat on pakastimesta loppu, jauhelihat on jäässä, eikä aikaa ole mihinkään saati slow-foodiin. Munakas tökkii etkä aina halua turvottaa perintöprinssejäsi pastallakaan. (Tosin ne tuntuvat tällä hetkellä syövän vain ilmaa, jugurttia ja lipputangonsiemeniä…)
Tällaisina päivinä siunaan pakastimen keksijää sekä mm. Ikeaa, Oolantia ja Findusta. (Juu ei, meidän wokki- ja grillivihannespusseissa ei ole kuunaan ollut lasinsirpaleita tai muutakaan asiaankuulumatonta.) Wokkipannu hellalle, sinne tilkka oliiviöljyä ja Ikean kilon pussista tarpeellinen määrä lihapullia wokkiin sulamaan ja lämpiämään. Kattilaan maitoa, voita ja suolaa. Kun kiehuu, pakastekuivattua perunaa Oolannin muusipussillinen sekaan. Sekoitusta, ettei pala pohjaan ja kun pulpahtaa pari kertaa, kansi päälle ja hellan sivuun tekeytymään. Lihapullien lämmettyä sopiviksi, siirretään ne sivuun toiseen astiaan, lisätään taas öljyä wokkiin ja pakastettuja wokki- tai grillivihanneksia 500g pussillinen tirisemään 6-8 minuutiksi. Maustetaan oman maun mukaan. Mulle sopii suola-pippuri-timjami. Pöytään vielä puolukkahilloa, salaattia, ruisleipää ja voita, niin kyllä se nälkä lähtee!
Viime viikolla meidän soffalla näytti tältä. Kaverilla kuumetta koko viikon yli 39° ja diagnoosiksi lääkäri antoi angiinan ja lykkäsi mukaan antibioottireseptin. Tällä viikolla samoilla sijoilla sairastaa toinen tuplailon puolikas…
Mellä on laatikoissa vanhoja kännyköitä aika monta. Liian monta jo, sanoisin. Niitähän tarvitaan, jos käytössä oleva uusin kännykkä sattuu hajoamaan. Mun edellinen oli Samsung, josta jäi paljon musaa ym. siirtämättä nykyiseen iPhoneeni. Kas, iPhonen bluetooth toimii vain handsfree-laitteena, sillä ei voi siirtää roinaa kännykästä toiseen. Vähän vippaskonsteja ja tietokoneen kautta siirtelyä. Tämä (heikohkolaatuinen) ’lyhytfilmi’ on neljän vuoden takaa.
Rakas kotikaupunkini Tampere täytti virallisesti 230 vuotta viime torstaina 1.10. Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1.10.1779 ja ensimmäinen Tampereen päivä järjestettiin vuonna 1955. Pirskeitä on vietetty kaikenmoisin seremonioin ja tapahtumin koko viikonlopun yli.
Me olimme eilen sunnuntaina, Tampereen päivänä, tuplailoni vartion kanssa leffassa katsomassa kolmiulotteisesti uusinta Disneyn piirrettyä, Up – kohti korkeuksia. 3D kakkulat omien silmälasien päällä ja kuuset korvissa! Kyyllä! Otin korvatulpat leffaan mukaan! Kolme päivää päässäni hirmumyrskynä riehunut migreeni, joka juuri oli laantunut enää pieniksi aalloiksi olisi saattanut aktivoitua uudestaan mokomassa metelissä, kuulin kaiken vallan erinomaisesti korvakuusistani huolimatta. Mutta miksi i-h-m-e-e-s-s-ä äänitason pitää olla elokuvissa niin helskatun kovalla? Onko leffoissa tehty melumittauksia? Liian kovalla, sanon minä, kuulo voi vaurioitua ja se on ihan totta. Muuten nautin tästä piirretystä pläjäyksestä kovasti, lapsenmielinen kun olen.
Nythän on myös tullut Suomessakin vihdoin ensi-iltaansa kuin meille ruokafriikeille ja bloggaajille suorastaan räätälöity ja tehtailtu Julie & Julia
Voi, kuinka mä olen sitä odottanut! Olen käynyt kesän mittaan nuuskimassa Julie Powellin blogia The Julie/Julia Project , joka sivumennen sanoen on minusta 2000-luvun blogiksi kovin aneeminen ulkomuodoltaan, ei ainuttakaan kuvaa edes. Mutta minä olenkin suomalainen. Miksi tästä Julien blogiprojektista kokata Julia Childin ja parin muun tekijän kokoama amerikkalaisten keittoraamattu ’Mastering the Art of French Cooking’ kannesta kanteen ohje ohjeelta vuodessa tulikin niin suosittu? Tämän tajutakseen täytyy ymmärtää, että Julia Child on superjulkkis Amerikassa, tv-kokkien esi-äiti, jenkkien Patakakkonen, Jaakko Kolmonen ja Mysi Lahtinen samassa paketissa ja ties mitä kaikkea, hänet tunnetaan rapakon takana niin hyvin! Ja he myös tuntevat jenkeissä hänen tuotantonsa. (Ostin aika hiljattain tuon keittokirjan suomalaisen version, Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Nyt niitä saa kirjakaupoista, kiitos elokuvan 😉 ) Julia Child on ikoni! Ja Meryl Streep näyttelee häntä lähes täydellisesti, imitoi äänenkin, katsokaa vaikka tämä videopätkä:
Pakko laittaa vielä yksi pätkä täti Julian legendaarisista kokkiohjelmista:
Loppu onkin sitten oikean bloggaaja Julien kohdalta tarua ihmeellisempää, hänen kokkikokeilunsa ovat päätyneet Hollywoodin unelmatehtaaseen ja siellä elokuvaksi. Julien ei varmaankaan tarvitse enää olla konttorirottana New Yorkissa, eikä kokata pikku kaksion tiskikoneettomassa keittiössä unelmaruokia. Hän on nykyisin täyspäiväinen kirjailija ja hyvä niin, kaikki onni hänelle ja rikkaudet ja kuuluisuus suotakoon!
Ps. Milloinkahan mä ehdin nähdä tämän kiihkeästi odottamani leffan, se on vielä arvoitus…
Ei niin lämmintä ja aurinkoista kuin viime kesänä, mutta muuten aivan yhtä mukavia ja rentouttavia päiviä vietimme Lummenne-järvellä. Kuvien käsittelyyn menee aikaa, kamera räpsähti yli 600 kertaa.
Huomenna aamulla pakataan auto täyteen rompetta ja lähdetään sadetta ennustavia säätiedotuksia uhmaten mökkikyläilemään taas Lummenne-järvelle. Pojat tärisevät innosta, miksen minäkin, meillä oli niin mahtava kesäviikonloppu siellä viime vuonna.
Mutustelkaa mustikoita, mansikoita ja nauttikaa kesästä!
Viikonloppu Lahdessa serkkujen syntymäpäivillä. Vielä sunnuntaina aamutuimaan kuudelta taivas kaatoi vettä niskaan saavilla niin voimaperäisesti, että siihen heräsin minäkin korvatulpista huolimatta, mutta niin kuin aina ennenkin, aurinko paistoi Vesijärven rannalla poliisien majalla. Eilen myöhään, kun ajelimme kotiin, muistelin, että näitä juhlia on pidetty jo pitkälti toistakymmentä vuotta, omatkin kaksoseni osallistuivat ensimmäisiinsä jo ollessaan vielä vatsassani sykkyröinä. Entisiä vaippahousuja, joita sittemmin vahdittiin menemästä veteen hukkumaan on täysi-ikäistynyt. Mihin tämä aika oikein livistää? Mutta suvusta ja ystävistä eivät vaipalliset vahdittavat näköjään lopu.
Mölkkyä ja petankkia pelataan myös joka kerta, iällä ei väliä, peli alkaa!
Vesipedot serkut
Koiraystäviä unohtamatta
Kakunjämät
Ensi kesänä lapset ovat taas vuoden vanhempia, mutta maisema on sama ja aurinko se vaan paistaa!
Loppuraportti saa odottaa, samoin kaikenlainen päivittely. Kaikki kolme takkutukkaani kipeinä. Kaksosilla kuume sahaa ylös alas, keuhkot halkeavat yskästä ja päät ovat täynnä räkää. Toinen tuplailosta menetti jo viime sunnuntain futisturnauksen, eikä pääse tälläkään viikolla treeneihin eikä sarjapeliin. Tuskastus on todella suuri. Eilen aamulla oli jo korvakin niin kipeä, että tilasin lääkärin. Molemmilla on keuhkoputkentulehdus ja toisella vielä korvatulehdus päälle. Antibioottikuuri pläjähti molemmille. Isoveli on kuumeeton, mutta ryskäyskii ja niistää hänkin.
Sniffasta otetut uudet tehokkaammat allergiatestit tuottivat myös yllättäviä uusia tietoja, että ihan tässä voisi hilkan kiskoa kutreilleen, niin paljon on hoitotoimenpiteitä ja mehunkeittoa tässä loman alkajaisiksi. Jätän ikkunat pesemättä, eipä sen kummempaa. Katsomme sohvalla pötkötellen teeman myöhään iltaisin lähettämiä kauhuelokuvien klassikoita ja sen päälle paljon lasten DVD:tä. Menee se näinkin. Kuumemittari sanoi aamulla sopimuksensa irti, että hilppasen tästä uuden ostoon, soom moro!
Merkintöjä Melukylästä 