Iso urakka takana, elossa ollaan. Ajattelin pyyhkiä Melukylästä pölyt osallistumalla Valokuvatorstain 262. haasteeseen, joka on seuraavanlainen: sunnuntaina n. klo 14 napsastaan kuva omasta elämänmenosta sillä hetkellä. Tehdään siis digitaalinen kuvapeitto. Täysin keskittyneenä puuhaani muistin kuvata – senkin tein iPhonella – vasta vartin yli, mutta tuskin se haittaa. Ihan samaa tein tasan kahdeltakin.
Täällä mä olen enkä tee mitään. Tai no, jotain perushommaa, mutta lumityötkin olen lähes kokonaan ulkoistanut pojilleni. Ja Miehelle. Mä en ole edes koneella. Aika mehuton olo, mutta olkoon. Tammikuu meni kokonaan töissä. Helmikuun alussa meille tuli kaksi ranskalaista poikaa kymmeneksi päiväksi, juuri parhaiksi niihin koviin pakkasiin. Tätä vaihtoa, mun kaksoseni olivat heidän perheissään viime toukokuussa. Sitten mä tulin kipeeksi ja loppukuu humpsahti töissä. Maaliskuu alkoi tänään. Valo lisääntyy ja se on mukavaa. Huomenna käyn Turussa. Ihme juttu, Turussa en ole oikein koskaan ollut ja nyt menen sinne koko ensi kesäksi. Tuleepahan sekin kaupunki tutuksi. Nyt mä jatkan möllöttelyä, kun se kerran on vielä mahdollista. Pari iPhone kuvaa ranskanpastillien – Francois ja Aurelién – vierailuajalta. Heippa!
Oravanpyörä pysähtyy reiluksi viikoksi, 10 päivää lomaa!! Jippijaijee!!
Näin tänään kaupoissa kulkiessani kaikenlaisia kivoja tapetteja.
Ihan on nyt sellainen kutina, että pitäskö seinät vallan tapiseerata…
Vanha uskollinen 3G saa nyt siirtyä piirongin lootaan.
Tarkoitus oli hypätä nelosen yli suoraan vitoseen, mutta kun sen iPhone 5:n julkaisu viivästyy ja viivästyy. Pieni toive kauppiaalla, että jos sen saisi mahdollisesti joulumyyntiin Suomeen. En odota kännykkää niin kauan! Vaikka piparireseptejä voisi jo alkaa plarata….
Makroviikot ja 15. haasteena ’ulkona kuvattu eläin’.
Sääntöjen mukaan kuvan kuuluu olla tuore. Mulla on nyt niinkin ’vanha’ kuin maanantaina 4.7. otettu kuva ja koska se käy tähän haasteeseen paremmin kun nenä päähän, niin käytän sen.
*
Yhtä nopeesti kuin Tamron meille tuli, yhtä nopeesti se myös lähti. 1. päivä kesäkuuta se ostettiin ja koska helatorstai oli välissä, niin 3. päivä se lähti vaihtoon. Vähän kyllä kirveli se, ettei siitä saanut kuin 85% rahaa takaisin, kun olin avannut paketin ja ottanut sillä ne parit koekuvat. Miten sitä kokeilematta tietää, että hei, täähän onkin ihan p***a koko vekotin? No, hieman (liikaa!!) välirahaa, ja minusta tulikin sitten Sigma 10-20mm f/3.5 EX DH HSM Nikonin omistaja. Tässä ekat kuvat, paikka sama satama, mutta aamulla ja eri kulmasta.
Tässä taaskin sooc-kuva. Ei ole pahasti mastot vinksallaan, eihän?
Vähän oiottu ja rajattu kuva.
Lisää rajattu kuva alkuperäisin värein.
Piikkasen sitä ja tätä, niin kuvassa on lievästi retrotunnelmaa ja se miellyttää minua. Nimim.* kun mikään ei riitä *. Vissiin turha toivoa, että kukaan sanoisi mitään, eipä siihen edelliseenkään laajakulma-postaukseen mitään kommentoitu…
Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Musta tuntuu, että mä olen leikkinyt koko ikäni. Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos aikuinenkin leikkii. Kaikkea pitää kokeilla ja erityisesti läppärin kotiinpaluun ja tervehtymisen kunniaksi on syynätty myös oman blogin toimintoja. Kuvat ovat ainakin tallessa. Hedari huutaa keväisempää kuvaa. Tehdään kun ehditään.
Tässä nyt on yhtenä päivänä läppäriä odotellessa leikitty sittarissa otetulla perusiPhone-kuvalla. Aihe voi olla vaikka komee purjo. Tai komee ja purjo? Ei sentään, ei ollut paraati-ilme Miehellä kaupassa päällä. Tästä lähdettiin liikkeelle.
*
*
shake it (ja pää poikki 😀 ) ensimmäinen ja viimeinen kuva sisältyvät myös keskellä olevaan galleriaan, jonka kuvat voi klikata suuremmiksi.
Mitä enemmän mä touhuan iLuurilla kuvaten ja sen sovelluksilla kuvia käsitellen, sen hauskempaa vaan on!
Jotenkin turta olo Japanin maanjäristyksen ja tsunamin takia. Tähän asti en ole oikein tiennyt kannatanko ydinvoimaa vai en. Nyt se on päivän selvää: en kannata ydinvoimaa mitenkään.
En voi uskoa, että minä, suuri talven ja lumen ystävä sanon tätä, mutta sanon. Olen kurkkuani myöten täynnä lunta! Nyt loppui lumikuvat. Eilinen päivä auringonpaisteesta huolimatta meni viikkosiivouksessa, kaupassa ja hellan vieressä kokkaillen. Lopun (vapaan) ajan viihdytin itseäni puuhastelemalla läppärin näytön ja parin skumppalasin kanssa.
Assaria tarvittiin laukaisemaan jalustalle asetettua kameraa, että itse saattoi pidellä laseja.
PS.1 kuvat suurenevat klikkaamalla.
PS.2 Idea on jostain valokuvauslehdestä, ei omani.
Sitä tämä elämä on.
Joskus on tukka hyvin,
mutta ei siitäkään oikein osaa olla iloinen, kun on enonsa hautajaisissa.
Hautajaisia seuraavana päivänä meikä lasketteli! Eikä ollut kuin n. 20 vuotta edellisestä kerrasta. Huippukivaa! Ja kaikki paikat ehjinä. Suurin piirtein. Ihan tunnelmasta toiseen tässä 0n menty.
Töissäkin on käytävä, uusi homma taas aluillaan.
Kahvia kuluu, mutta hei,
meillä on hiihtoloma parhaillaan! (Vaikka junaa saikin tämäntalviseen tapaan odotella.)
Tampereen valoviikot ovat taas alkaneet. Vaikka on täällä minusta hienoa valoa ilmankin. Ainakin valokuvauksen kannalta. Viime sunnuntaina olimme ystäväni kanssa ottamassa kuvia. Hurja, kylmä tuuli kävi ja näpit sielun lisäksi jäätyivät todella nopeasti. Onneksi oli seuraa ja kotona sauna reissun jälkeen lämpiämässä.
Osa kuvista on otettu käsivaralta ja osa jalustalta.
Harjoittelen uudella kameralla. Vähänkö on lystiä! Hitsit, kun olisi enemmän vapaa-aikaa just nyt. Klikatkaa kuvat suuremmiksi.
Merkintöjä Melukylästä 