Slow food: Borssi

Rakastan borssikeittoa (ukr. ja ven. борщ, borštš, puol. barszcz)! Teen sitä usein loppukesällä niin jättikattilallisen (10 l), että siitä riitä pakastimeenkin monta annosta. Borssi on siitäkin mukava soppa, että tismalleen oikeita ainesosia on vaikea määritellä, sehän on Itä-Euroopan ehkä kansainvälisesti tunnetuin keitto ja raaka-aineet vaihtelevat maittain ja maiden sisällä myös alueittain. Muuta vaivaa sen tekemisessä ei ole kuin tuoreiden juuresten pilkkominen, punajuurienkin on oltava ehdottomasti tuoreita. Vien kattilani vielä ulos grillin sivukeittimelle itsekseen puhisemaan. Ja näin se tehtiin meillä sunnuntaina:

Borssi 

10 litraa

• 10 keskikokoista punajuurta
• 1 pieni tai puolikas isommasta kaalista
• puolikas keskikoista juuriselleriä
• n. 1 kg porsaan suikalelihaa
• 2 isoa punasipulia
• 6 valkosipulinkynttä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 2 laakerinlehteä
• 10 kokonaista maustepippuria, suolaa
• n. 1dl suolakurkun lientä
• n. 1,5 dl etikkapunajuuren lientä (tai etikkaa)
• n. 2 tl sokeria
• 1-2 rkl kuivattua timjamia
• vettä
• vähän voita t. öljyä t. molempia

Kuori punajuuret ja selleri, pilko veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuori ja viipaloi sipulit ja valkosipulinkynnet. Suikaloi kaali. Sulata rasvaa kattilan pohjalla. Lisää tomaattipyre kattilan pohjalle, kaada sekaan possusuikaleet ja freesaa hetki. Lisää kattilaan myös juurekset ja sipuli ja freesaa niitäkin hiukan. Lisää kaali kattilaan ja kaada kylmää vettä niin paljon, että aineet peittyvät kunnolla. Sekaan kunnon loraus etikkaa, maustepippurit, laakerinlehdet, timjamia ja suolaa sopivasti.  Kun keitto alkaa kiehua, vähennä lämpöä ja anna sopan putputellä hiljakseen kannen alla puolestatoista tunnista kahteen. Käy välillä tarkastamassa, että nestettä on tarpeeksi ja maistele myös, suolaa menee yllättävän paljon. Kun keitto on kiehunut tarpeeksi, säädä maut kohdilleen: Lisää etikkasäilykkeiden lientä ja sokeria, että saat suuhun sopivan hapanimelyyden. Timjamiakaan ei voi koskaan olla liikaa.

Tarjoilun kruunu on tietysti kunnon smetanasilmä.

*

*

Vihannekset voi myös raastaa vaikka yleiskoneella, itse pidän enemmän kunnollisesta suutuntumasta sopassani. Teen myös keittopohjaa pakastimeen ilman lihaa. Silloin voi borssipäivänä lisätä keittoon esim. nakkeja tai pannulla paistettuja siskonmakkaroita, tai mitä ikinä lihaa siihen nyt keksii laittakaan, kypsä broilerinlihakin on oivallista. Palsternakka sopii borssiin  loistavasti ja jotkut lisäävät borssiin vielä perunaakin. Mielikuvitus taitaa olla rajana borssissa.

*

Amerikkalaiset pannukakut / American pancakes

Hanna, jonka ruokapöydässä vielä joskus haluan syödä, teki aamiaisplättyjä Sopassaan ja minä muistin pitkästä aikaa meidän suosikit. Hannalle maistit kuvina ja resepti, ole hyvä!

 

Aineet:

• n. 2 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
• loraus  aitoa kermaa
• 1 muna
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• hyppysellinen suolaa
• 1 rkl sokeria
• voita paistamiseen

Taikinaan voi ropsauttaa mausteeksi  kardemummaa tai vaikka raastettua sitruunan- tai appelsiinin kuorta.

Vispaa munan rakenne rikki ja sekoita se jogurtin ja kerman kanssa. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe, lisää joukkoon myös suola ja sokeri. Sekoita jauhoseos ja jogurtti paksuksi taikinaksi. Kuumenna paistinpannu. Nostele ruokalusikan avulla taikinaa pannulle lätyiksi (kakkaroiksi) ja paista runsaassa voissa. (Alenna lämpöä hiukan paistaessasi, etteivät jää sisältä raaoiksi pinnan palaessa karrelle )

Tässä tarjoiluehdotuksessa mustikoita pakastimesta ja Maple Grove Farms ’all natural’ Blueberry Syrup eli jotain mustikkasiirappia. (Kotoinen marketissa myytävä vaalea siirappi tötsässä on minusta melkein parempaa näiden kanssa.)

Kesäkurpitsaveneet

Huhtikuun ruokahaasteen aiheeksi Vellipoika-blogin Nemo laittoi kolme väriä; keltaisen, punaisen ja vihreän. Osallistun aivan tavallisilla kesäkurppaveneillä, huomasin vain niitä tehdessäni, että värit ovat sopivasti kohdallaan haastetta silmällä pitäen. 

 

KESÄKURPITSAVENEET KAHDELLE

• 2 napakkaa, ei niin isoa kesäkurpitsaa
• n. 300 g (naudan)jauhelihaa
• kantarelleja (pakastimesta)
• 1 sipuli
• 2 tl tomaattipyrettä
• 150 g mozzarella-juustoraastetta (Valion pussi)
• suolaa, pippuria myllystä
• timjamia

Puolita kesäkurpitsat pitkittäin ja koverra niistä sisustaa pois. Jotkut käyttävät irti kaavittua sisusta täytteeseen. Miksei, mutta ainakin minun kokemukseni mukaan sitä täytettä tulee ilmankin niin paljon, että kaikki ei koskaan mahdu mukaan, siispä minä heitän koverrukset pois. Ruskista jauheliha ja sulatetut kantarellit ja silputtu sipuli, lisää tomaattipyre , sekä suolaa ja pippuroi täyteseos. Lopuksi vielä timjami, jos se on tuoretta, kuivatun voi laittaa sekaan jo aiemmin. Täytä uuninkestävään astiaan laitetut koverretut kesäkurpitsapuolikkaat seoksella ja ripottele päälle juustoraastetta. Uuniin paahtumaan n. kahdeksikymmeneksi minuutiksi 220 asteeseen tai kunnes juustoraaste on sulanut ja syötävän  ruskeapilkkuista. Helppoa ja herkullista ja ah, niin tavallista ruokaa!

Punainen:

 

Keltainen:

 

Vihreä:

Veneet seilaamassa uuniin:

Syömäkelpoiset paatit:

Punajuurigraavattua siikaa omena-piparjuurikastikkeella

Maaliskuun ruokahaasteeksi saimme Siskot bloggaa-blogista varsin visaisen, mutta hauskan haasteen: siinä keskeisessä roolissa on lempi(?)lähikaupan hedelmä- ja vihannesvaa’an painikkeeseen 42 koodattu tuote. Ja kotimainen vaalea kala. S-market, sinne siis. Mitkä lie sipulit vaa’alle ja sieltä tuli—-omena! Ajattelin, etten tästä kyllä mitään saa aikaiseksi ja vähän kaartaen sääntöä kävin vielä kahdessa kaupassa, joissa myöskin asioin. Pahhh, tuli sharon-hedelmä ja lanttu. Omppu ja kala? Päätin unohtaa mokoman haasteen, mutta alitajuntani oli eri mieltä. Viikolla surffaus netissä toi esille mukavan reseptin, tulos on tässä ja hyvänmakuista olikin.

Punajuurigraavattu siika

Aineet:

• 4 filettä suomustamatonta siikaa (minun oli kyllä suomustettua)
• 2-3 rkl karkeaa merisuolaa
• 3 tl sokeria
• tillinoksia
• valkopippuria
• 4 isoa etikkapunajuurta
• harsokangasta

Ripottele hieman suolaa voipaperin päälle ja laita fileet nahkapuoli alaspäin suolan päälle. Ripottele merisuola ja sokeri kalan päälle. Aseta murskatut tillinoksat myös fileiden päälle. Mausta hieman valkopippurilla. Laita harsokangas fileiden päälle.

Soseuta vähän pilkottu punajuuri säilöntäliemen kanssa niin, että syntyy paksu sose. Levitä sosetta harsokankaalle kalafileiden päälle. Laita voipaperi ja lautanen kevyeksi painoksi kalojen päälle. Anna maustua noin 8-10 tuntia. (Yön yli )


Poista harsoliina ja ylimääräiset tillit ja mausteet kalan päältä. Siivuta ohuesti esille ja tarjoile salaatin (jossa hieman mausteena pähkinäöljyä) sekä omena-piparjuurikastikkeen kera.


Omena-piparjuurikastike

• 2 hapanta omenaa
• 1 sitruuna
• hippu sahramia
• 2 tl sokeria
• 2 rkl piparjuuritahnaa
• vajaa 1dl vettä
• 2 dl majoneesia
• suolaa ja valkopippuria

Kuori omenat ja poista niistä siemenkota. Hienonna ne ja laita kattilaan. Purista mukaan sitruunan mehu. Lisää mukaan myös ripaus sahramia, piparjuuri ja sokeri. Lisää vettä niin, että ainekset lähes peittyvät. Hauduta kunnes seos on paksuhkoa ja hillomaista. Anna jäähtyä hieman ja soseuta seos. Sekoita mukaan majoneesi ja mausta kastike suolalla ja valkopippurilla.

Tämä kastike sopii mainiosti kaiken graavikalan kanssa.

Grillatut lohivartaat salaattipedillä

Bella Vanillan Rossana teki vähän aika sitten lohivartaita yrttikastikkeessa blogissaan. Ajatus näistä herkuista ei ole jättänyt rauhaan sen koommin, joten lauantaina oli illalla samaan tapaan viriteltyä evästä meilläkin. Aivan ylihyvää, yhden moitteen annan itselleni: Käytin Nordmarin pakastettuja  lohikuutioita. Iso virhe, eivät ne enää sulaneina pysy kasassa, sitä lohisilppua sitten paistoin myös lisäksi pannussa. Vartaisiin päätyivät vain vielä hiukan kohmeiset yksilöt. Hitsit, helppo ruoka muuttuu kyllä vaikeaksi, jos lähdetään ensin fileoimaan ja kuutioimaankin sitä fisua…

Muunnellut ohjeet, joilla Melukylässä herkutteli 5 henkilöä:

Aineet:

• n. 800 g  (maustamattomia) lohikuutioita
• oliiviöljyä
• suolaa, pippuria
•  vedessä liotettuja puisia varrastikkuja

Salaattiin:

 

• kokonaisia manteleita
• paljon erilaisia salaatteja, lehtisalaattia, romainea, tammenlehvää, rucolaa, ihan mitä vaan
• terttutomaatteja
• suippopaprikaa

 

Yrttiöljyyn:

 

• extra virgin oliiviöljyä reilu desi
• loraus crema balsamica biancaa t. valkoista balsamicoa
• 1 shalotti pieneksi silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi murskattuna
• 1 dl tillisilppua
• 1 dl persiljasilppua
• suolaa, pippuria

 

 

Uuni lämpiämään grillivastuksilla kunnolla kuumaksi. (tai paahda parilapannulla tai paistinpannulla hellalla) Paahda manteleita kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä. Vahdi ja kääntele koko ajan, kärähdysvaara on suuri. Laita mantelit  lautaselle hiukan jäähtymään. Pujota kalapaloja 4-5 per tikku, suolaa ja pippuria myllystä ja oliiviöljyä pintaan. (Vuoraa uunipelti foliolla, säästyt paljolta tiskiltä). Jätä odottelemaan ja  sekoita seuraavaksi yrttiöljyn aineet keskenään.

Siirry salaattipohjien kimppuun: Ota syöjien lukumäärä lautasia ja tee jokaiselle salaattipohja valmiiksi.

 

Grillaa lohivartaita uunissa (tai paista pannulla), kunnes ovat saaneet hiukan väriä pintaan. Minä en edes kääntänyt niitä, kala kypsyy läpi muutamassa minuutissa. ja pelkäsin tietysti, että loputkin valmiskuutiot hajoavat pellille.

Tarjolle vielä hyvää patonkia ja voita, niin kaikille tulee kyllä massut täyteen ja hyvä mieli 🙂

Kantarellisoppaa ja hasselpähkinä-omenasämpylöitä

Sunnuntaina laitoin sämpylätaikinan nousemaan ja otin pakastimesta pussillisen kantarelleja sulamaan, kun lähdimme tuulettamaan kameraa Siilinkarille ja kaupungille. Soppaa ja lämpöisiä sämpylöitä ulkoilun päälle, mikäs sen mukavampaa.

Hasselpähkinä-omenasämpylät

aineet:

• 2 ½ dl vettä
• 2 ½ dl piimää
• 25 g tuorehiivaa (t. 1 pss kuivahiivaa) 
• 1 rkl hunajaa
• 1 tl suolaa
• (1 tl kanelia)
• 80 g (= 1 pss) hasselpähkinärouhetta
• 1 keskikokoinen  kuorittu omena raastettuna
• n. 10 dl hiivaleipäjauhoja
• 1-2 dl vehnäjauhoja
• ½ dl extra virgin oliiviöljyä

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja liuota siihen murennettu hiiva. Lisää mukaan hunaja, suola, kaneli, öljy ja omenaraaste. (Itse raastoin omenan suoraan päältä  kulhoon.) Pähkinärouheen voi sekoittaa valmiiksi jauhoihin, jos haluaa, minä sekoitin nesteeseen ensin 4 dl hiivaleipäjauhoja ja kaadoin pähkinärouheen seuraavaksi kulhoon. Jauhoja lisää ja kunnollista alustusta, kunnes taikina irtoaa kuta kuinkin kulhon reunoilta, mutta ei ole vielä liian kovaa. Yleensä ei kannata leivän/sämpylän teossa liian tarkasti seurata jauhomääriä, sillä niiden kosteuspitoisuus vaihtelee. Taikinan valmistumista tarkkailemalla oppii nopeasti, milloin se on sopivan löysää/kimmoisaa. Ripsauta taikinan päälle kulhoon hiukan vehnäjauhoja, peitä liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Nostata lämpöisessä, jos haluat leipoa nopeasti ja vältä sitä lämpöä, jos haluat käydä vaikka ulkona välillä. Ihan nyrkkisääntöjä, tämä. Vaivaa kohonnut taikina jauhotetulla leivinpöydällä hyvin. tee sämpylät  (n. 20 kpl), peitä taas liinalla ja anna kohota. Uuni 225° (kiertoilma 200°) 10-15 minuuttia. Alkuperäinen ohje: KK 3/2009. Omani on muunneltu kaapissa olevien aineiden mukaan.

Kantarellisoppa

Aineet:

• n 2 dl pakastettuja kantarelleja
• 1 pkt (160g) Savupoikien englannin pekonia 
• 3 isoa sipulia
• 5 valkosipulinkynttä
• 1 keskikokoinen kesäkurpitsa
• 4 suurta porkkanaa
• paketti chevreä (kuorettomia valmiita pehmeitä kiekkoja, tarkistan nimen)
• suolaa, pippuria
• 3 tl savustettua paprikajauhetta (Mas Portell)
• timjamia
• voita
• vettä
• 1 dl kuohukermaa
• ruukku lehtipersiljaa

Paloittele pekoni,pilko sipulit isohkoiksi lohkoiksi, murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja paloittele. Kuutioi kesäkurpitsa ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Haihduta sienistä kuivan keittopadan pohjalla hiukan nestettä pois, lisää pekoni ja anna hetken lämmetä, ei niinkään kuivaa karrelle. Hiukan voita lisäksi padan pohjalle ja lisää vihannekset mukaan saamaan hiukan väriä. Paprikajauho myös tässä vaiheessa, toimii rasvan kanssa paahtuessaan parhaiten. Suola, pippuri ja timjami sekaan myös ja kiehuvaa vettä sen verran, että aineet nippa nappa peittyvät. Murenna sekaan myös vuohenjuusto. Anna kypsyä ja hautua miedolla lämmöllä, kunnes vihannekset ovat kypsiä ja pehmeitä, ei haittaa, vaikka sipulit ja kesäkurpitsat hajoaisivat sekoittaessa saostamaan soppaa. (Paistoin sämpylät keiton kypsyessä). Puoli tuntia hellalla minimi. Lisää sekaan kerma ja hakattu persilja ja tarkista maku.

Nauti!

PS. Lahjomattoman lapsiraadin arvio: Soppa on hyvää, äiti, on nää sämpylätkin. Maistuu kyllä enempi pullalta!

 Syy: kaneli. Tein eilen jo toisen kerran näitä sämpylöitä. Jätin kanelin pois, ja koska kotona ei ollutkaan hasselpähkinärouhetta, laitoin mantelirouhetta sen sijaan. Toimii. Mikähän tuossa kanelissa oikein on, suomalaiseen makuun kyllä menee heti makean evään puolelle.

Mysliä, ah, ah!

Tämän herkun tekemistä täytyy jo rajoittaa. Ipanatkin kiskovat vaikka koko pellillisen kertaistumalta, jos ei vieressä vahdi silmä kovana. On tämä kotona tehty vaan niin paljon parempaa kuin kaupan, ihan yyberhyvää herkkua! Mikä parasta, myslin ainesosia voi vaihdella ja ainesosien keskinäisiä suhteita voi säätää mielensä mukaan!

Inspiraationi lähteenä oli jo kesällä Ylimuuli apinakeittiössään, myös Rossana Bella Vanillassa tekee mysliä, mums! Näin siis muutamia mainitakseni.

Aineita, jota meillä käytettiin:

• suuria spelttihiutaleita (n. 4-5 dl)
• kaurahiutaleita  (3-4 dl)
• kauraleseitä (ehkä desi)
• kuivattua omenaa (omat varastot, kts. kuvaa)
• kuivattuja karpaloita (enemmän)
• rusinoita (vähemmän)
• macadamioita, kuorittuja manteleita, cashew’ta, pussinpohjat pistaaseja (paljon, paljon pähkinöitä!)
• voita ja oliiviöljyä (voita n. 50 g  ja sekaan vielä kunnon luraus öljyä)
• hunajaa (vajaa desi) (sopii kokeilla myös fariinisokeria tai intiaanisokeria, jos ei hunaja innosta)
• ripsaus suolaa

Lämmitä uuni 200°. Sulata voi ja hunaja kattilassa, lorauta hyvää tekevää oliiviöljyäkin sekaan ja sekoita tämä möhnä hiutaleisiin ja muihin mahdollisiin leseisiin ja siemeniin ja pähkinöihin, joita sydämesi, mielesi ja kielesi halajaa,  isossa kulhossa. Levitä seoksesi (leivinpaperoituun) uunivuokaasi ja paahda sitä 10-15 min välillä käännellen. Varo, ettei kärähdä! Ota pois uunista ja kaada vaikka isoon astiaan. Lisää sekaan mieleisesi, mutta runsas määrä erilaisia kuivattuja hedelmänpaloja ja rusinoita. Ropsauta suolaa hiukan sekaan ja se on valmista! 

Ruusukaalit kookoksen sylissä

Lupsakka kaali on kotonaan kookoksen sylissä

neljä annosta

3 pussia ruusukaaleja à 300g 
2 isoa sipulia 
3 valkosipulinkynttä 
2 tl thaicurrytahnaa 
suolaa 
pippuria myllystä 
kookoskermaa pari purkkia 
vettä n. 1 l 
neitsytkookosöljyä (tai oliiviöljyä) reilusti paistoon

n.300g kinkkukuutioita tai rapeaksi paistettua pekonisilppua,

persiljaa

Leikkaa kaaleista kannat ja kuori uloimmat lehdet. Puolita. Silppua sipulit reiluiksi paloiksi. Kuumenna öljy kattilan/padan pohjalla, kuullota siinä sipulit, currytahna, ruusukaalit. Suolaa tässä vaiheessa. Lisää kookoskermaa ja vettä. Keitä rauhassa hiljaisella tulella kypsäksi. Soseuta keitto. Lisää kinkku (tai rapsakaksi paistetut pekonipalaset), anna sen lämmetä. Tarkista maut, lisää nestettä, jos liian paksua. Syö.

Ruokatorstai!

Nythän mua vasta onni potkaisi. Stokkan hulluilla päivillä on himoamani Ruokatorstai– keittokirja tarjouksessa! On siellä ohjetta poikineen ja sesongeittain järjesteltynä. Lisäksi kivaa tietoa siitä ja tästä. 

Meille tulee töihin hesari ja perjantaisin, jos torstain ohjeet ovat olleet intoa herättäviä, olemme parin muun kanssa käyneet kisaa, kuka ehtii ensimmäisenä toisilta salaa siepata eilisen ruokatorstain ohjeet parempaan talteen. Ja aina se, joka onnistuu sillä viikolla, esittää muka kovin tietämätöntä irti revitystä hesarin ruokasivusta, hehheh. 

Mutta nyt minulla on kokonainen painava kirja hesarin torstairuokaa, jiihaa!

Omenat paistuvat tässä pannulla. Ruokakuva aiheeseen. 

Omenamarmeladia uusin maustein/ Applemarmelade

Mulla on nyt omppuja vallan kauheasti, kiitos kaikkien ystävien, joilla on omppupuita. Satohan on tänä vuonna valtava. Siis… on meillä omppopuu, mutta se istutettiin sen vanhan lahon karahkan tilalle vasta viime kesänä, että tuskin pääsen hillon tekoon ennen vuotta mitä? Jaksa edes ajatella, masentuu vaan. Miksei puut kasva nopeammin?

Ulkomailla käyttävät (uhka)rohkeammin erilaisia mausteita meille niin tuiki tavallisiin raaka-aineisiin. Vai onko se vaan niin, että kuka mihinkin tottuu? Näissä makuasioissa sitten kukin voi tehdä omien mieltymystensä mukaan päätöksiä, että mistä pitää ja mistä ei. Minä esimerkiksi en laita kanelia ja kardemummaa lihapulliin, kokeilu ei maistunut meillä herkulta, eikä se kombo ole sykähdyttänyt ulkomailla etnisissä ravintoloissakaan, että se siitä. 

Intialainen keittiökin on ehkä jotain tandoorikanaa lukuun ottamatta harvoin edustettuna Melukylän soppakattiloissa. Jeera kun saa kaiken maistumaan mielestäni niin tunkkaiselta.

Tämä omenakokeilu sen sijaan maistui! Vaniljan määrää voisin ensi kerralla ehkä vähentää puoleen tankoon.

 

• hapahkoja (kotimaisia) omenoita kymmenen-viitisentoista
• 1-2 dl sokeria (riippuu omenoiden happamuusasteesta)
• 1 vaniljatanko (puolikaskin voi hyvin riittää)
• 1 rosmariinin oksa
• n. 1 dl vettä

Kuori omenat, poista siemenkodat ja laita paksupohjaiseen kattilaan hienoksihakatun rosmariinin, sokerin, ja puolitetun vaniljatangon, josta siemenet on kraapittu irti kattilaan,   kanssa. kaada vesi sekaan ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Anna putputella hyvin miedolla lämmöllä hellalla pitkän mutta määrittelemättömän ajan. Tunti- puolitoista on sopiva. Sopii sekoitella välillä. Nesteen haihtuessa laitoin ehkä jossain puolessa välissä kannen ’puuroni’ päälle, ettei tule liian paksua töhnää. Karamellisoituminen on se, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä, ja siksi on vaikea sanoa täsmällistä aikaa.

Sokerina pohjalla.

Tämä on herkkua, maistoin vuohenjuuston kylkiäisenä, uuh! Lapsille maistuu paahtoleivän päällä. Tuijottivat epäluuloisina rosmariininpalasia marmeladissa, mutta olisivat sitten syöneet koko hillon, jos en olisi estänyt. Kauheita ennakkoluuloja, miten voi olla, ja vielä mun lapsillani?

Click to enlarge the photos

22.10. Judy,a photoblogger and a lovely lady from Florida, USA asked for English translation for this recipe. I’ll try, but if I make mistakes, please, help me my Finnish friends who speak better culinary English than me! If you see a question mark, then you know I’m not certain if the word is right in English. Wish I could find a translater only for the food and kitchen words from somewhere, I could use some.

You need:

• some apples, preferable sour kind 10-15 (Depends on size of the apples. Our apples are quite small. Look into my pan (or kettle?) not so much apple stuff in there) I’d say around 1-2 kg.
• 1-2 dl sugar (the amount depends on how sour the apples are)
• a half of a real vanilla (one whole seems to be too much, but if you like vanilla, go ahead)
• a stick ( ?) of a fresh rosemary 
• appr. 1 dl cold water

Peel and core the apples and cut into pieces. Put the pieces into the thick-bottomed kettle (pan?) with fine cut rosemary, sugar and half-sliced vanilla, where you have loosen the little black seeds gently. Add the water and start heating very slowly without the top (?) until it boils. Let it boil very very gently for a long time from one hour to two hours. (mine was in that pan 1,5 hours) You don’t have to whisk it but blend (mix?) it few times while boiling slowly. At some point you may add the top to it so it won’t be too much porridge-like, too thick that is.

It’s hard to say exact time what it needs to boil, but it’s a long time and you know, when it’s candy-like and ready to be eaten as a marmelade. (the smell in your kitchen is like from heaven, I promise 🙂  )

Bon Appetit, Judy! 🙂

Jauhelihamureke ja laivaperunat

Syksy se on. Sen tietää siitä, että kesällä en harrasta murekkeita, olisi vähän suuri grilliin. Talvella ja syksyllä taas mureke on nopea ja vaihtelua saa helposti, mielikuvitus ainoastaan on rajoittamassa tekijää.

Aina, kun teen ruokaa jauhelihasta, tulen hyvälle tuulelle, koska muistan  yhtä  kollegaa töistä. Meillä oli monella vekarat alle kouluikäisiä ja hän sanoi, että tässä elämänvaiheessa kysymys: -Mitä uutta tänään ruoaksi? on kääntynyt muotoon: -Mitä uutta tänään jauhelihasta? Niinpä me kyselimme pitkään toisiltamme päivän jauhelihavinkkejä.

Laivaperunat nimessä eivät ole virhe, meillä kutsutaan veneperunoita sillä nimellä, johtuu lasten sanavirheestä pienenä. 

Jauhelihamurekkeen tein karppiin malliin, siis ilman korppujauhoja tai leipämössöä. Aikanaanhan pula-aikana alettiin jauhelihaa jatkaa, kun ei joko ollut lihaa, tai sitten siihen ei ollut varaa. Tämä ’jatke’ sai sitten aikaan sen, että tuotos ei pysynyt kasassa ja tarvittiin kanamunia sitomaan muka jauhelihaa. Monivuotisella kokemuksella voin sanoa, että jos käyttää pelkkää lihaa jauhelihataikinassaan, munat aiheuttavat vaan taikinan  kovettumisen, mikä taas tässä tapauksessa ei ole suotavaa. Kova taikina siis, taikka itse lopputulos. ( Kyllä kai mä nyt ruoasta puhun?)

Tästä tuli niin hyvä, että päätyi kirjoihin ja kansiin, siis blogiin. Yleensä kokkaan rennoin rantein, otetaan mitä kaapista löytyy ja maustetaan ja sitten syödään. Perusasiat kuta kuinkin lapasessa.

 

• reilu kilo jauhelihaa ( meillä sika-nautaa + nautaa. ei kannata liian kuivasta tehdä)
• 2 sipulia silputtuna
• 4 kruntsahtanutta tomaattia silppuna (älä heitä mitään pois-periaatteella )
• oltermannia loppukannikka (siis juustoraastetta maun mukaan)
• 3 rkl karkeaa dijon-sinappia (terveisiä M’manille!)
• reilu rkl aurinkokuivatuista tom. tehtyä ketsuppia (Heinz)
• suolaa, pippuria myllystä, 
• reilusti timjamia

Sipulit kuullotetaan ensin oliiviöljyssä pehmeiksi. Kaikki aineet vaivataan huolellisesti taikinaksi. Muotoillaan

halutun mallinen mureke joko pellille tai uuniastiaan.  uuni (kiertoilma) 210° .

Samaan lämpöön voi laittaa hyvin pestyt, kuivatut ja lohkotut perunat. Suolaa, pippuria, öljyä ja timjamia.

Pöytään tarjolle vielä rehuja, niin eiköhän nälkä lähde ja tuosta määrästä vielä kahtena päivänä samalla vaivalla peräkkäin.

Vuohenjuustolla täytettyä broileria ja kaalipähkinäpaistosta

Kun Henri Alén kokkaa, oli se sitten missä televisio-ohjelmassa tahansa, minun tekee mieli kokeilla perässä.

Sunnuntain iloksi kokkasin Mtv3:n aamuteeveen ohjeita mukaellen näin:

 

Broilerit:

Aineet:

 

• 4 maustamatonta nahallista broilerin rintapalaa (ostin luisia, että sain tarpeeksi paksuja. Luut on helppo käsin poistaa)
• 150 g pehmeää vuohenjuustoa 
• 4 siivua parmankinkkua
• 4 lehteä salviaa
• oliiviöljyä paistamisen
• suolaa, mustapippuria myllystä

Tee broilerinrintoihin syvät taskut terävällä veitsellä sivusuunnassa. Lusikoi taskuihin reilu rkl vuohenjuustoa. Aseta rintapalan nahkapuolelle salvianlehti ja kääri koko paketin ympärille parmankinkkusiivu.

Paista broilerinrintoihin kaunis väri pannulla oliiviöljyssä.

Asettele rintapalat uunivuokaan ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. 

Loppukypsennä uunissa n. 180°C n. 20 min. (ohjeessa sanotaan 10-12 minuuttia, mutta ainakin minun kanapalani olivat niin paksuja, että olisivat jääneet raaoiksi. Broileria eikä kanaa ei syödä raakana, ei ainakaan meillä.)

Kaalipähkinäpaistos

Aineet:

• 500g varhais- tai keräkaalia
• 1-2 sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 dl cashew-pähkinöitä
• voita paistoon

Suikaloi kaali. Ryöppää kaalisuikaleita runsaassa kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia, valuta. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle suikaloidut sipulit, valkosipulit ja pähkinät. Kuullota hetki. Kaalia sekaan paistumaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile heti.

Kirsikkatomaattisalsa

Aineet:

     

• 15 kirsikkatomaattia 
• 2 tl kapriksia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1(-2) rkl valk. balsamicoa (valkoviinietikkaa)
• n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Laita kaikki raaka-aineet syvään astiaan ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla. (Vähennän yleensä aina etikoiden määrää ohjeissa, niin nytkin. Suluissa oikeaoppinen ohjeenmukainen määrä) Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Punajuuresta juttua ja piirakkaa

Menee nyt vallan ruoanlaittamiseksi tämä vapaa-aika, mutta menköön. Kokkaus on minulle tapa rentoutua silloin, kun muuta en oikein ehdi tehdä.

Elokuun ruokahaasteen raaka-aineeksi julistettiin puolen voikilon keittiössä vuoden vihannekseksikin valittu punajuuri. En osallistunut kisaan (voiton pelossani, hahhah!), mutta seurasin mielenkiinnolla mitä herkkuja punajuuresta oikein saatiin syntymään ja aktivoiduin äänestämään mielestäni parasta reseptiä. (Suosikkini ei voittanut…) Tältä sivulta pääsette tutkailemaan osanottajia ja voittaja on Kurpitsamoska punajuuriwrapeineen.

Liian vähän tulee käytettyä punajuurta, aivan liian vähän. Siis sen etikkasäilykkeen lisäksi. Pari kertaa kesässä keitän torilta ostamani uudet punajuuret ja ne herkutellaan alkupalana voin kanssa, mutta siihen se sitten jää, jos ei satunnaisia Lindströmin pihvejä lasketa.  Raaka punajuuriraaste on myös hyvää, mutta ilmeisesti senkin tekoa tulee tehokkaasti välteltyä punajuuren kaikkien tietämän ja tunteman sotkuisuuden vuoksi.  Ruokahaaste sai minut kaivamaan reseptieni kätköistä vuodelta *laadidaa* jostain lehdestä leikkaamani suolaisen punajuuripiirakan ohjeen.

Voe että, kylläpä olikin makoisaa! Lievää muuntelua harrastin originaaliin ohjeeseen, mm. smetanan korvasin creme bonjour naturel-juustopurkilla, kun sitä kotona oli, smetanaa sen sijaan ei.  Ohje ei myöskään kertonut, että käytetäänkö punajuurikuutiot raakoina vai keitettyinä. Minä keitin punajuuret jo eilen kokonaisina valmiiksi tätä päivää varten. Miksei niitä voisi raakanakin pilkkoa. 

Punajuuripiirakka

Pohjaksi tein perunavoitaikinan:

• 250g voita
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 250g kypsää survottua perunaa
• (suolaa)

Vaahdota voi. Lisää jauhot + leivinjauhe. Kun lopuksi lisäät perunan älä sekoita paljon, ettei taikina sitkisty.

Täyte:

 

• 2-3 isoa sipulia 
• n. 700g (keitettyä) punajuurta
• 2 dl kuohukermaa
• 200g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Creme Bonjour)
• n. 100g mozzarella-juustoraastetta (Valio) tai mitä sattuu olemaan kaapissa
• suolaa, mustapippuria myllystä, timjamia. (käytin nipun tuoretta ja sen lisäksi vielä kuivattua. Timjami on lemmikkini)

1. Freesaa kuutioitu punajuuri ja silputtu sipuli öljyssä.
2. Lisää joukkoon kuohukerma ja tuorejuusto ja mausteet ja hauduta hetki ilman kantta. 
3. Lisää juustoraaste/kuutiot muhennokseen vasta juuri ennen pohjan päälle levittämistä. 
4. Taputtele perunavoitaikina vuokaan  ja kaada punajuurimuhennos pohjan päälle. 

Paista uunissa aluksi 200° 15 minuuttia. Alenna lämpö n. 150° ja kypsennä piirakkaa vielä n. 30-40 minuuttia.

Kaalipata

Se tavallisista tavallisin, mutta aina niin hyvänmakuista. Jokaisella on varmaankin hiukan eri versionsa tästä tyylikkäästä arkiruoasta, minun ”salainen” aseeni on lampaanliha ja nykyisin usein myös chili.

Näistä aineista tällä kertaa:

 

• kaalia
• n. 500g lampaan jauhelihaa
• 1 pkt savukasleria (Wotkin’s! Ja tätä ei Treelta tietääkseni saa, aarre!)
• porkkanoita
• nippu sipulia
• valkosipulinkynsiä
• 2 tl thai chilitahnaa
• suolaa, pippuria myllystä
• paprikajauhetta, cayennepippuria
• paljon timjamia
• voita kaalin ja porkkanoiden paistoon

Kaali pilkotaan sopiviksi paloiksi, samoin porkkanat ja sipulit ja valkosipulinkynnet. Paistinpannussa voissa ruskistetaan kaalit sopivissa erissä ja siirretään pataan, huuhdotaan pannu lopuksi ja huuhdeliemi pataan myös. (Porkkanoita ei ole pakko ”paistaa”, mutta yleensä käytän nekin paistinpannussa maun takia.)

Liekkiä jo padan alle, näin kesäkaalista tehtynä tämä ruokahan ei kauan vie. Jauheliha ruskistetaan, samoin sipulia hiukan, paistinpannuun myös chilitahna, paprikajauho ja cayenne jauhelihan sekaan, että maut irtoavat. –>pataan. Taas voi huuhtoa pannun. Valkosipulia en yleensä pahemmin ruskistele, ettei muutu kitkeräksi, se siis nyt pataan.

Tarkistetaan, että on nestettä muttei liikaa ja suolataan ja pippuroidaan pata ja laitetaan kansi päälle ja annetaan putputella hellalla miedolla lämmöllä, kunnes on syötävää. Puolisen tuntia riittää kesäkaalille, minä en yleensä katso kelloon vaan pataan. Lopuksi lisätään paloiteltu (kypsä) savukasler ja timjamia roiskitaan maun mukaan, tuoretta tai kuivattua. Puolukkahillo toimii kylkiäisenä aina.

Valmis annos:

Possuvartaat ilman grilliä

Tuplailon puolikas tilasi pyhäruoaksi possuvartaita. Sopihan se. Ostin pari maustamatonta filettä viikonlopuksi ja tein tänään aamulla marinadin: öljyä, sweet chili-kastiketta, Dijon-sinappia, timjamia, rosmariinia, suolaa ja mustapippuria myllystä. Putsasin ja paloittelin fileet annospaloiksi lillumaan liemeen.

Yleensä laitan paprikaa ja kesäkurpitsaa vartaisiin myös, mutta paprika on nyt niin sikakallista, enkä ollut älynnyt ostaa mitään herkkusieniäkään edes. No, tikutin liotettuihin tikkuihin siis omenaa ja kesäkurppaa, yleensäkin otan, mitä on.

Kun piti alkaa grilliä kuumentaa, tyssäsikin homma sitten siihen. Kaasua on kyllä, uusi ”komposti”pullo ihan täynnä, mutta jos sitä kaasua ei tule grilliin, niin kuinkas kärvennät evääsi?

Hain jo naapuria apuun, että onkohan nyt kaikki korkit ja kannet pullossa kunnolla kiinni, kun ei sitä kaasua tule. Oli ne. Soitto Helsinkiin Miehelle, joka kuitenkin oli sen pullon uusinut. Sieltä tuli vastauksena epäilys, että grillin sytytys ei toimi. Ja pah, sanoin minä, ei kai nyt sytytys mene epäkuntoon jos kaasupullon vaihtaa?

Naapurin mies vielä avasi kaasuhanan ja painoi matalapaineventtiiliä samalla, kun minä napsauttelin käynnistysnappuloita. Johan toimi, ei mitään vikaa! Vaan jäikös naapuri reiluksi puoleksi tunniksi painamaan kaasupullon venttiiliä, vaikka kyllä sitä ehdotin? Ei se. Enkä minäkään kyllä voi yhtä aikaa grillitikkuja käännellä ja istua kaasupullon nokassa, blah…

Mitäs sitten? Piti kaivaa parilapannu kaapista. Sitten eivät lihat ottaneet pannun pohjaan, vaan jäivät keikkumaan reunoille tikkujen varaan, kaikki oli nyt vastaan! Siinä sitten lykin varrasemmeet tiukkaan toisiinsa kiinni ja katkoin tikkuja lyhyemmiksi käsin ja ajattelin rumia. Ja kaadoin itselleni lasillisen punaviiniä.

Lopuksi työnsin pintakäsittelemäni vartaat vielä varmuudeksi uuniin veneperunoiden seuraksi. Kyllä niitä pystyi syömään, mutta johan oli homma!

Mies toi myöhemmin illalla Tampereelle tullessaan joltain huoltoasemalta uuden venttiilin ja letkun kaasupulloon. Siinä se vika oli, grilli saa taas kaasua ja Melukylän poppoo oikeaa grilliruokaa, kun on tarvis.