On taas se aika. Eikä minulla ole aikaa tehdä joulukalenteria, ei oikein voimiakaan. On sanottava, että melkein tässä ahdistaa, joulukalenteri ja sen teko on itselleni ollut kivaa valmistautumista jouluun. Laitan kuitenkin jotain, uusia jouluisia reseptejä. No, jotain. Tässä pari kuvaa joulukuun 1. päivänä otettuja, kun aurinko pilkisti hetken pilven raosta.
Olen vähän eksyksissä. Googlereaderia ei enää ole. Miten näitä blogeja (teitä muita) nyt enää oikein seurataan? Miten lisätään bloggerilaisia wp:n lukijaan, esimerkiksi? Sähköpostini on jo niin tukossa erilaisista jatkuvista ilmoituksista, että sinne en halua enää yhtään enempää ylipäätään mitään. Nyt jo ahistaa, joka-aamuinen siivoaminen sähköpostissakin.
Hakusessa olisi sellainen lukijapeli, joka näyttäisi kaiken, eikä vaan pelkkää otsikkoa ja kahta ensimmäistä lausetta ja sitten sitä *lue koko artikkeli* ja sitten taas klikkaillaan ja ollaan ties missä ja aika loppuu ja sähköpostikin hävisi kartalta ja kaikki kotihommat odottaa ja töistä myöhästyy! Varmaan aukenee tämä kuva teille?
Eipä tässä muuta tällä kertaa.
PS. Kuva ei suurene klikkamalla tällä kertaa. Mun naamaani tartte suurempana pelätä…
Vuoden mukanani kulkenut kolmen linssin pikkuruinen iPhonen lisävaruste Olloclip on kyllä ollut hintansa väärtti. Kauheesti harjoittelua, mutta niinhän se on aina. Ja suolarahoja ne on kuulkaas olloclippien hinnat verrattuna järkkärien linsseihin, kyä näin o!
*
Ja sitten vielä tää helevetin vertaimevä inisijä. Sainpas!
Jaa että mikä Olloclip? Katso video:
Ostin kirsikoita syötäväksi. Olen tutkinut kirsikoita. Olen opiskellut kirsikoita. Olen ottanut kuvia. Asetelmia kirsikoista. Äsh!!
Olen asetellut kirsikoita ja ottanut niistä kuvia. Ja ’still life’ on musta parempi ilmaus kuin tylsä asetelma. Elämä paikoillaan, pysähtynyt elämä tai jotain. Miten tää sanotaan suomeksi: ” I’ve been studying cherries.” ?
Ja yks hailee, laitetaan kuvia! Taattua ja ainutlaatuista Hipstamatic-laatua ja Salvador-linssillä (? jees!) vielä arvaamattomia tuplavalotusvaikutuksia.
Ylläolevissa kuvissa oli joku perustolkku vielä jäljellä mutta sitten lähti kivasti lapasesta, jiihaa!
Tämmöstä tällä kertaa. Voisi sitä tuulisen ja sateisen päivänsä huonomminkin viettää.
Missä oikea kevät? Pakkasta vaan ja lisää pakkasta. Nyt on jo huhtikuu ja niin vaan paineltiin jäällä Sniffan kanssa tänäänkin menemään.
Kaikki kuvat: Hipstamatic, linssi: John S, filmi: Ina’s 1935. Gallerian kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla.
Mistä lie karanneena…
Ei vaan, Hipstamaticin uusin Tintype SnapPak on ihan huikea! Siihen kuuluu linssi – Tinto 1884 Lens. – ja kaksi filmiä – D-Type Plate Film • C-Type Plate Film. Älkää kysykö miten, mutta tähän ’linssiin’ on saatu mukaan kasvojen, erityisesti silmien tunnistus. Muualta blurraa, mutta silmät piirtyvät toisesti esiin! Jos vielä asettuu kirkkaaseen valoon (vessan peililamppu), saa kunnolliset alien-silmät esiin. Kaikkea ne insinöörit keksiikin. 😀
PS. Kauheen imarteleva viritys vielä tällaiselle keski-ikäiselle, naama on kuvissa sileänä kuin vastasyntyneen peppu!
Klikkaa galleria auki.
Hipstamatic, tuo iPhonen kamerasovellusten prima ballerina assoluta on mitä mainioin väline myös mustavalkokuvauksessa.
Hipstamaticista englanniksi lisää täällä.
Merkintöjä Melukylästä 