talvella II

Mustavalkoisena.

matkustusta

Tulin just Kreikasta. Kun olen imuroinut, lähden rahtilaivalla Portugaliin koko kesäksi.

Saara Villa – Kyllikki Villa: Äidin lokikirja (like 2013)

Lämpimästi suositellen,

Krisu

PS. Jos minusta ei kuulu, olen Etelä-Amerikassa tai  maailmanympärimatkalla.

Timin juhla

Sniiffer Karvakuono, 11 vuotta elämän sietämätöntä keveyttä!

11. alkaa k-kirjaimella

1. vuoden ensimmäinen päivä 2. kylpyhuoneen kaapissa 3. pöydällä 4. valo 5. sininen, punainen, keltainen 6. oranssi, vihreä, violetti 7. lämpö 8. pyöreä 9. katossa 10. läpinäkyvä 11. Alkaa kirjaimella k 12. peilikuva 13. hymy 14. ällöttävä 15. kadulla 16. inspiraatio 17. intohimo 18. kupla 19. After eight 20. suomalainen 21. sininen hetki 22. nurkassa 23. ilo 24. rakkaus 25. hedelmä 26. positiivinen 27. hauska 28. myrkyllinen 29. klo 8 ja klo 20 30. puhdas 31. puutarhassa.

metsässä

Koepostaus iPadillä eiliseltä metsäretkeltä. WordPressin IOS-päivitys innoitti tähän kokeiluun. Kuvat otettu iPhonella. Pitäisi olla kuvagalleria. Tarkistan aamupäivällä läppäriltä mitä näkyy virallisesti, nyt en enää jaksa avata konetta. Hyvää yötä 💤

edit aamulla 11.8.: joopa, ei ole galleria. Onnistuiskos muuttaa sisäkautta? …   …   …   …   …   …   …   Onnistui 🙂

Klikkaa ensimmäistä (tai toista tai kolmatta) kuvaa, saat gallerian auki ja kuvat siististi mustalla pohjalla.

Olin ensimmäistä kertaa ilman järkkäriä liikkeellä metsäreissulla. Olipa kevyt olo! Kevyttä oli muutenkin, sienet antavat vielä odotuttaa itseään. saalis: 1 herkkutatti ja 1 pieni kantarelli. Reitti rannan uimapokamasta kallion huipulle kävi sitten kyllä aivan superkuntoilusta, huh! Pelättiin pojan kanssa, että lievästi liikuntarajoitteinen mutta sitä itse tajuamaton Timi putoaa jyrkältä rinteeltä. Sammalpohja luisti ja se oli jo uinut. Uiminen on hyvää terapiaa Timille, mutta se väsyttää vielä toistaiseksi lihaksia niin, että takapää kulkee siksakkia ja saattaa jopa pettää tärkeässä koivennostotoimituksessa.

Alla on makrokuva, sekin otettu iPhonella. Ostin netin kautta uuden lelun, olloclipin.

Krisu-design: eteisen portaat

Muutosta tähän kotiin on kuusi vuotta. Olen kuusi vuotta inhonnut meidän mäntyisiä portaita. Kuusi vuotta katselin edellisen asukkaan lapsiportin poiston jälkeisiä reikien paklauskohtia seinissä, sekä portaiden ylä- että alapäässä. Kuusi vuotta odotin maalia seiniin ja portaisiin. Tämä jos mikä lisää kärsivällisyyttä. Hommaan meni exältä ennen juhannusta vajaa viikko, tiistaista lauantaihin. Apuna Isoveli, joka hioi portaat, Mies, joka pitkänä laitteli lamppuja ym, sekä minä autokuskina ja tavaranhankkijana. Katsokaa:

ennen

Tähän väliin ruman koiraportin ensimmäinen pikahätäversio alla. Yllä ennen-kuvassa viritelty toinen versio koiraportti-aiheesta. Jos mahdollista vielä hirveämpi viritys kuin ensimmäinen, mutta ehdottomasti helppokäyttöisempi, saranoitu ja lukkoon salvattava malli.

*

riisuttu

hahmottuu

hahmottuu lisää, uudet lamput jo paikoillaan

alas. huomatkaa vauhtiraidat oikealla seinässä ja valo uuden kaiteen alla.

jälkeen, siis valmis!

 Harmaata ja valkoista maalia, harmaata stopparinauhaa sekä pensseleitä ja muita rensseleitä (K-Rauta), kaide, uusi sirompi ja pidempi tukipylväs ja muita rimoja (Puutoimi), pari – energiaa säästävää – lamppua ja led-valonauhaa (Bauhaus). Oven viereen kaksi tauluhyllyä (Ikea) avaimille ja aurinkolaseille, kolme valokuvakehystä (Ikea) mummun lähettämille isoille luonto-aiheisille korteille. Harmaat seinät –idea lähti ulko-oven edessä olevasta harmaasta kivilattiasta. Harmaata myös eteisen liukuovisessa Inaria-kaapistossa. Toinen lampuista on harmaa-valkoinen ja toinen täysin valkoinen. Vanhat matotkin istuvat kokonaisuuteen kuin valetut, samoten vanha valkoinen Sovella-naulakko. Ja Timi sopii aina kaikkeen. Olen erittäin, erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Timikään ei tarvitse enää porttia, on toipunut lievästä toispuoleisesta halvauksestaan hienosti. Huteruutta huomaa vain liukkaalla alustalla.

paikat jumissa

Googlereader pamahtaa kohta, 1000+ lukematonta. Sähköpostin tilanne ei ole niin paha. Käyn töissä ja töissä vaan ihan käkikellona. Pojat syö pirkkapinaattilettuja ja koirakin otti ja puoliksi halpaantui vanhuuttaan reilu viikko sitten! Nukuin 4 yötä sen kanssa alakerrassa sohvalla, koira tietysti lattialla, niinhän meillä aina, koirat. Pakko oli muuttaa yläkertaan sänkyyn nukkumaan, muuten olisin kohta halvaantunut minäkin. Onneksi Timi ei protestoinut tätä hylkäämistä. Ei sohvalla voi kyllä jatkuvasti nukkua. Työpaikan verstaalta tilattu koiraportti on hyvä. Timi ei saa nyt portaissa(kaan) kulkea, eikä riekkua. Mitat porttiin annoin aamulla summamutikkaan, näytin käsillä, että:

– Näin korkee ja näin levee. Ja saako siihen kulman ja mielellään saranoitu, että mahtuu autossa kotiin kuljettamaan? Sisustukseen ei tarvitse sopia, kunhan se vaan on! Jätepalat kelpaa, kyllä, kyllä!

Ja niin oli parin tunnin päästä ”portti” valmiina odottamassa. Ei se habitareen eikä sisustusblogien sivuille pääse, mutta mä voin sen joskus vaikka maalata. Vähän hankala sitä on liikuttaa, olisi pitänyt älytä ruinata siihen jonkinsorttiset hantaakit, mutta me pärjäämme sen kanssa kyllä! Teinit loikkii yli, haha! Kiitollisena mietin, että vienkö palkaksi pari kiloa karamelliä puusepälle vai mitähän sitä.

Kuvassa sekä koira, että portti. Ilonaihe on se, että Timi toipuu hyvin, vähän se vaan on hutera ja ontuilee. Ihmeellisiä nuo eläimet! Toinen ilonaihe on uusi värkki, iPad. Se on kyllä aika kiva! Juu en ostanut itse, tässä mitään roopeankkoja olla. Töistä sain, työväline. Säästämme paperia 😉

Koiranpäivä

Se on tänään. Valtakunnallinen koiranpäivä. Hau hau ja wuff!

Kuvassa poseeraa tietysti meidän juuri kymmenen täyttänyt ikuinen ilopillerimme herra Sniiffer Karvakuono eli Timi.

hankikanto

Tämän viikon iloja on kävely jäällä. Hanki kantaa.

Sunnuntaiklassikko: Every Breath You Take

Minä tykkään Stingistä tosi paljon, olen aina pitänyt. Tämä kipale tuli viime viikolla taas mieleen ja ajankohtaiseksi. Facebookissa kiertää kuva, johon on sanoja pikkasen muunnettu ja sekös naurattaa ja kutittelee koiraihmisen huumorinäppäimiä. Laitan tähän alle oman koirani kuvan samoilla sanoilla ja lopuksi Police-yhtyeen 2008 Madridin konsertista kyseisen kappaleen, ”Every breath you take”. Muikeaa pakkaspäivää vaan kaikille!

Every snack you make. Every bite you take. I'll be watching you.

*

Kestäkää rapiat 30 sekkaa, biisi alkaa kyllä 😉

Tästä linkistä pääset kuulolle muiden soittolistoihin.

Every breath you take
Every move you make
Every bond you break
Every step you take
I’ll be watching you

Every single day
Every word you say
Every game you play
Every night you stay
I’ll be watching you

Oh can’t you see
You belong to me
How my poor heart aches
With every step you take

Every move you make
Every vow you break
Every smile you fake
Every claim you stake
I’ll be watching you

Since you’ve gone I’ve been lost without a trace
I dream at night, I can only see your face
I look around but it’s you I can’t replace
I feel so cold and I long for your embrace
I keep calling baby, baby please…

Oh can’t you see
You belong to me
How my poor heart aches
With every step you take

Every move you make
Every vow you break
Every smile you fake
Every claim you stake
I’ll be watching you

Every breath you take
Every move you make
Every bond you break
Every step you take (I’ll be watching you)

Every single day
Every word you say
Every game you play
Every night you stay (I’ll be watching you)

Paras lenkkikaverini…

…on…..Sniiffer Karvakuonoooo!!! Se täyttää huhtikuussa jo 10 vuotta.

Sniiffer itse

Maailman eläinten päivää vietettiin eilen 4.10. 8-vuotias novascotiannoutajanuorukaisemme Sniiffer Karvakuono saa sen kunniaksi oman kuvapostauksen.

Perhostelua

Olimme eilen ’puskassa’.  Piti kuvata kasveja Isoveljen digikasvioon. (Tästä aiheesta myöhemmin!) Tuplailon puolikas lähti mukaan vattuämpärin kanssa ja niitäkin on siellä, että takaisin vielä mennään. Bonuksena tulivat tien varren ohdakkeissa leikkivät perhoset. Olen kyllä nyt niitä tovin katsottuani sitä mieltä, että leikin aiheuttavat kukkakärpäset ja muut ötit, jotka sankoin joukoin taistelevat parhaista kukista perhosten kanssa. Ne oikein tökkivät perhosia pois, haha!

Tämä on..öö…ruskea? Minä en tunne näistä kuin neitoperhosen. Apua? Joku varmasti tietää, Irma? -Ja Irma tiesi: metsänokiperhonen.

Tämä on keltainen 😉 Irma tiesi: joku hopeatäplä. Äitini tiesi: rinnehopeatäplä. Minä sanoisin netissä vihjeiden perusteella nuohottuani, ja koon perusteella, että tämä on orvokkihopeatäplä. Tästä vähän tiukemmin rajattu kuva:

Irman ja äitini sana: herukkaperhonen

Kuvassa on myös pörräävä takapiru.

Ranskan ruokaa, koiralenkillä ym.

Poika tuli ehjänä Ranskasta. Tosin äidille tuliaisiksi tarkoitetut ihan kolmellakympillä ostetut juustot oli tullimies heittänyt suoraan roskiin, ei saanut ottaa koneeseen, muka! Miksi sitten samaan ryhmään kuuluvalle tytölle oli ojennettu minigrip-pussi, johon juustot sai laittaa ja sitä myötä ottaa myös koneeseen? Ei ollut poika suostunut missään sanomaan edes merci ranskaksi, kun ei ollut oikeaa intonaatiota, ei kuulostanut aidolta. Että englantia sitten vaan. On se niin tarkkaa välillä. 

Tutun tytön perheessä oli syöty kuulemani mukaan pelkkää vettä ja vehnäjauhoa, ts. patonkia ja makaroniruokia. Tarkan ja yksityskohtaisen (tietysti! viikko Ranskassa!) haastattelun jälkeen en nyt ihan reseptejä saanut, (vaikka olisi pitänyt), mutta kalaa oli syönyt. Kalapiirakkaa, kalapataa, sinisimpukoita:

– Ja niiden kanssa sai siideriä, äiti! -MITÄÄ? -2-prosenttista….

-Ja ostereita! (varjelkoon! On se hyvin opetettu; syö ostereita!!!) -Miltä maistui??? -Suolaiselta.

No oli yhtenä päivänä jotain papusoppaa  

-Mitä papu? Hernekeiton tapaistako? -Ei, kun jotain papua, kai, ja sen kanssa paahdettua kinkkukuutiota.

Niin ja sitten oli ollut yhtenä päivänä  kreppejä. Aluksi kinkkutäytettä ja jälkkäriksi siveltiin Nutellalla.  Oh-la-la! Lapseni sai kunnon sapuskaa mennen tullen! Koulussa ruokaan kuului salaatit, mutta  myös juustoja ja jugurtteja ja hedelmäkompotteja jälkiruoaksi:

– Otin äiti sitä compote-hommaa, se oli hyvää.

Kouluruoka on maksullista, mutta aikaa ruokailuun on varattu puolitoista tuntia, kuvitelkaa!! Ja lounas on oikeaan aikaan n. yhdeltä, eikä aamutuimaan ensimmäinen mukalounas kymmeneltä niin kuin meillä, vaikka lapsi on hädin tuskin saanut aamupuuronsa nielaistua alas. Täällä meillä pitää selviytyä puolessa tunnissa jonotuksesta, syömisestä ja vielä välituntikin viettää. Ei ihme, ettei meillä ole minkäänlaista ruokakulttuuria, pelkkää hotkimista vaan. Jo näillä pojan tuomilla kouluruokailutiedoilla harkitsisin vakavasti muuttoa Ranskaan, jos en olisi työni takia niin sidoksissa suomen kieleen. Yksi pojan ottama kuva:

Sniffan kanssa on liikuttu vähän hitampaan tahtiin kameran kanssa. Olen ollut viikon nuhainen ja hiukan kipeänä ja sekös harmittaa. Ei salille, eikä juoksulenkkejä. Kunhan nyt toipuu tässä torstaiksi, silloin alkaa 10 päivän ASLAK-jakso Ikaalisissa Siellä en halua puolikuntoisena keikkua muuten vaan mukana mitenkään.

terveisin Sniiffer Karvakuono

Jäällä

Ees ja taas, laukka-laukka, lääh ja puuh! Lumi vaan pöllyää ja Sniffa nauttii!

fisukolo

 

odota

mennään, eikun äippäääää!