On taas se aika. Eikä minulla ole aikaa tehdä joulukalenteria, ei oikein voimiakaan. On sanottava, että melkein tässä ahdistaa, joulukalenteri ja sen teko on itselleni ollut kivaa valmistautumista jouluun. Laitan kuitenkin jotain, uusia jouluisia reseptejä. No, jotain. Tässä pari kuvaa joulukuun 1. päivänä otettuja, kun aurinko pilkisti hetken pilven raosta.
Maaliskuu olikin sitten niin lyhyt kuukausi, etten postannut kuin naistenpäivän tulppaanit. Täytynee herätä talviunilta lopultakin ja alkaa taas ahertaa blogissakin. Olen saanut mm. blogiprenikan. Toivottavasti saan sen näytille mitä pikimmin ja vastaan siihen liittyvään paljastustehtävään. Sitä ennen pari maaliskuista mustavalkokuvaa Näsijärven rannoilta. Kuvat suurenevat totuttuun tapaan klikkaamalla.
22. Makroviikot-haaste on ”värikäs” ja kuvan tulee olla otettu ulkona.
*
Muita värikkäitä otoksia tunnarin klikkauksen takana.
Makroviikolla 8. kuvataan makropari, vanha ja uusi. Kuvien pitäisi myös jollain lailla liittyä toisiinsa. Varsinaisia makroja en parin vuoden takaisista kansioista löydä, kun en makroja kuvannut, mutta eiköhän lähikuvakin kelpaa. Mielikuvitukseni on jysähtänyt tämän haaasteen kohdalla kukkakuviin…
Vanha 19.5.2009
Uusi 18.5.2011
Kyllä niin ihmistä rassataan, teini ja kaks esiteiniä saa mut melkein päivittäin hapettomaan tilaan. Hornan tuuttiin koko sakki välillä, sanon! Ja kas, hyvä haltija toteutti toiveeni, tuplailo lähti tänä aamuna 4.30. (helevata näitä heräämisaikoja!!) kymmeneksi päiväksi Ranskan maalle. Samaan paikkaan, missä se Isoveli oli pari vuotta sitten. Alankohan mä tulla liian vanhaksi tähän hulinaan ja testosteronipyrskähdysten takia ainavihaisiin vekaroihin vai sitäkö tää on, että mua valmistellaan ikiaikaisen järjestyksen mukaan työntämään nuo ’pesänvaltaajat’ ulos omilleen pikkuhiljaa muutaman vuoden päästä? En tiedä. Mörkölauma valtaa alaa…
Tällä hetkellä iloitsen kuitenkin aamuheräämisestäni. Kamera oli mukana ja mikä auringonnousu Näsijärvellä kotiin ajaessa! Vein sitten koirankin aamulenkille ennen kuutta. Isoveli meni kymmeneksi mua herättämättä kouluun ja minä nukuin onnellisena puolille päiville. Vapaapäivä. Ei musta tule aamuvirkkua kyllä ikinä…
PS. Huomenna varmaan jo viimeistään istun täällä tippa silmässä ikävöimässä kaksosia kotiin. Miten sitä? Enhän mä osaa tehdä sapuskaakaan niin pieniä annoksia, kun kaksi puuttuu syömävahvuudesta? Pakastimeen vissiin vaan, onpahan sitten syötävää valmiina, kun on kiire.
Klikkaa gallerian kuvat suuremmiksi. Galleriassa voi myös selata kuvia (pikkukuvat alalaidassa) ja jättää halutessaan kommentin yksittäiseen kuvaan.
Olimme eilen ’puskassa’. Piti kuvata kasveja Isoveljen digikasvioon. (Tästä aiheesta myöhemmin!) Tuplailon puolikas lähti mukaan vattuämpärin kanssa ja niitäkin on siellä, että takaisin vielä mennään. Bonuksena tulivat tien varren ohdakkeissa leikkivät perhoset. Olen kyllä nyt niitä tovin katsottuani sitä mieltä, että leikin aiheuttavat kukkakärpäset ja muut ötit, jotka sankoin joukoin taistelevat parhaista kukista perhosten kanssa. Ne oikein tökkivät perhosia pois, haha!
Tämä on..öö…ruskea? Minä en tunne näistä kuin neitoperhosen. Apua? Joku varmasti tietää, Irma? -Ja Irma tiesi: metsänokiperhonen.
Tämä on keltainen 😉 Irma tiesi: joku hopeatäplä. Äitini tiesi: rinnehopeatäplä. Minä sanoisin netissä vihjeiden perusteella nuohottuani, ja koon perusteella, että tämä on orvokkihopeatäplä. Tästä vähän tiukemmin rajattu kuva:
Irman ja äitini sana: herukkaperhonen
Kuvassa on myös pörräävä takapiru.
Merkintöjä Melukylästä 