Hukassa ja eksyksissä

Olen vähän eksyksissä. Googlereaderia ei enää ole. Miten näitä blogeja (teitä muita) nyt enää oikein seurataan? Miten lisätään bloggerilaisia wp:n lukijaan, esimerkiksi? Sähköpostini on jo niin tukossa erilaisista jatkuvista ilmoituksista, että sinne en halua enää yhtään enempää ylipäätään mitään. Nyt jo ahistaa, joka-aamuinen siivoaminen sähköpostissakin.
Hakusessa olisi sellainen lukijapeli, joka näyttäisi kaiken, eikä vaan pelkkää otsikkoa ja kahta ensimmäistä lausetta ja sitten sitä *lue koko artikkeli* ja sitten taas klikkaillaan ja ollaan ties missä ja aika loppuu ja sähköpostikin hävisi kartalta ja kaikki kotihommat odottaa ja töistä myöhästyy! Varmaan aukenee tämä kuva teille?

Eipä tässä muuta tällä kertaa.

PS. Kuva ei suurene klikkamalla tällä kertaa. Mun naamaani tartte suurempana pelätä…

jääkausi • ice age

Missä oikea kevät? Pakkasta vaan ja lisää pakkasta. Nyt on jo huhtikuu ja niin vaan paineltiin jäällä Sniffan kanssa tänäänkin menemään.

Näkymä sillalta.

Kaislikon vierestä polkua pitkin.

tämä jo vähän lohduttaa mieltä. Edes yritystä sulaan veteen kapeassa salmessa.

Nämä jääpalat eivät varmaan ihan itsekseen ole heittäytyneet aukosta ylös.

Jääpinta aukon päällä. Oliskohan iltapäivällä paremmin sulaa vettä?

Kauas on pitkä matka.

Pilkkijän aukko.

Lumi on vaan jäätynyttä vettä.

Kaisla auringossa.

Kaikki kuvat: Hipstamatic, linssi: John S, filmi: Ina’s 1935.  Gallerian kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla.

26. positiivinen

adjektiivin kuvaaminen, en vaan pysty

1. vuoden ensimmäinen päivä 2. kylpyhuoneen kaapissa 3. pöydällä 4. valo 5. sininen, punainen, keltainen 6. oranssi, vihreä, violetti 7. lämpö 8. pyöreä 9. katossa 10. läpinäkyvä 11. Alkaa kirjaimella k 12. peilikuva 13. hymy 14. ällöttävä 15. kadulla 16. inspiraatio 17. intohimo 18. kupla 19. After eight 20. suomalainen 21. sininen hetki 22. nurkassa 23. ilo 24. rakkaus 25. hedelmä 26. positiivinen 27. hauska 28. myrkyllinen 29. klo 8 ja klo 20 30. puhdas 31. puutarhassa.

sokeria, sokeria

Sokeri, tuo koukuttavin herkku ikinä. Kauppoihin on tullut Karppaaja-lehti. Niin se maailma muuttuu, kovin moni ei uskonut karppaukseen vielä viitisen vuotta sitten. Menetin monta blogiystävää pelkästään liputtavani ruokavalion takia, suuttuivat suorastaan, jos kerroin mielipiteeni mm. kevyttuotteista. Nythän jo virallisellakin puolella painellaan pikku hiljaa unohduksiin 30 vuotta lobattuja vanhoja suosituksia ja suositellaan mm. luonnollisia rasvoja margariinien tilalle. Ostin muuten tuon lehden kakkosnumeron. Menestystarinoita ja paljon kivoja karppireseptejä. Resepteistä huomattava osa karppijälkiruokia ja -herkkuja. Miksi ihmeessä? Makeanhampaan kolotus ei helpota, jos/kun käyttää keinomakeaa. Parempi olla ilman, vierottua kokonaan ainakin painonpudotuksen ajaksi. Ennen vanhaan herkut kuuluivat juhlaan, nykyään on pulla-päivä joka päivä. Karppiherkutkaan eivät auta, jos haluaa laihtua, niin se vaan on, vaikka kalori ei olekaan sama kalori meille yksilöille enää.

*Tärkeä lisäys* Jokainen syö sitä, mistä tulee hyvä olo. Jos voi hyvin nykyisellä ruokavaliollaan, niin mitä sitä muuttamaan. Mutta jos on paha olla, turvottaa ja paino nousee, niin kannattaa kokeilla muuttamalla ruokailutottumuksiaan. Tämähän on päivän selvää, eikö.

Haluan vielä sanoa, että viime jouluna voi loppui kaupoista, koska sitä vietiin ylen määrin Venäjälle. Karpit eivät tyhjentäneet kauppoja voipaketeista.

Munat ovat tällä hetkellä lopussa kaupoista, koska Eu:n direktiivi kielsi häkkikanalat 2012 alusta alkaen. Karpit eivät ole syöneet kauppoja tyhjiksi munistakaan.

ajattelin vaan

Eilen, uuden vuoden aattona kävin viiden aikoihin viemässä Isoveljen bänditreeneihin kaupunkiin. Ajelin samalla Alarantaan katsastamaan paikkoja, illalla olisi kaupungin ilotulitus klo 22. Mukana oli pelkkä iPhone, mutta päivän kuva vielä ottamatta i365-haasteessa, joten vääntäydyin autosta ulos ja otin muutaman kuvan märästä pyrystä. Ajattelin samalla, että jos ei selkene, en lähde illalla ihmistungokseen kameraani kastelemaan parin ilotulitteen takia.

Ilma kuitenkin kirkastui. Lähdin kotoa pikkasen liian myöhään. Kun ilotulitus alkoi, istuin autossa. Seisovassa autojonossa Hallituskadulla. Pamaukset vaan kuuluivat, mitään ei näkynyt kerrostalomuurin takaa. Kun pääsin Hallituskadun ja Aleksis Kiven kadun risteykseen, josta on ainoa reitti oikealle alas Alarantaan – ja tungokseen! –  kysyin tuulilasin läpi elekielellä paikalla liikennettä ohjaavalta poliisilta saanko mennä vasemmalle, siis kävelykadun läpi Hämeenkadulle. Olin nähnyt siinä jonossa seistessäni, että sinne kääntyi useita autoja jonosta. Poliisi nyökkäsi minullekin luvan tähän laittomaan toimenpiteeseen.  Mitäs, jonosta pois vasemmalle ja kävelykadun kautta Hämeenkadulle ja suoraan takaisin kotiin. Kyllä harmitti. Onneksi radiosta tuli koko ajan iloista salsaa.

Että ajattelin vaan kertoa näin etukäteen, ettei täällä mitään ilotulituskuvia ole, ei nyt, eikä ensi vuonnakaan.

leipäjonossa

Ranskalainen tori Tampereen Keskustorilla. Mikä raakapakastetussa patongissa on niin erinomaista, että sitä haluaa jonottaa vähintään tunnin? Ystäväni osti, aitoa ranskalaista, oooh! Jos on uunitkin omasta takaa mukana, niin soisi sen baquetten olevan edes kypsän! Se oli liian vaalea ja jäässä sisältä, oooh!
Saippuat 8€ kpl. Keittiöelämää-puodista saa ympärivuotisesti ranskalaista palasaippuaa hintaan 5.95€. Ranskalaisia juustoja saa kauppahallista ympäri vuoden myös. Lidlistä ostin Ranska-viikoilla keväällä samaa kestomakkaraa, mitä nämä myivät.
Oliivikojun runsas valikoima olisi eri makuineen kiinnostanut. Myyjä ilmoitti, että odotusaika on vähintään puoli tuntia. Läksin sitten kotiin. Taidan kaivaa patonkipeltini esiin, käydä ostamassa suolaveteen säilöttyjä kalamata-oliiveja ja läntätä niitä erilaisiin marinadeihin.

Patonki-ohje täällä

Näin on!

Kyllä niin ihmistä rassataan, teini ja kaks esiteiniä saa mut melkein päivittäin hapettomaan tilaan. Hornan tuuttiin koko sakki välillä, sanon! Ja kas, hyvä haltija toteutti toiveeni, tuplailo lähti tänä aamuna 4.30. (helevata näitä heräämisaikoja!!) kymmeneksi päiväksi Ranskan maalle. Samaan paikkaan, missä se Isoveli oli pari vuotta sitten. Alankohan mä tulla liian vanhaksi tähän hulinaan ja testosteronipyrskähdysten takia ainavihaisiin vekaroihin vai sitäkö tää on, että mua valmistellaan ikiaikaisen järjestyksen mukaan työntämään nuo ’pesänvaltaajat’ ulos omilleen  pikkuhiljaa muutaman vuoden päästä? En tiedä. Mörkölauma valtaa alaa…

Tällä hetkellä iloitsen kuitenkin aamuheräämisestäni. Kamera oli mukana ja mikä auringonnousu Näsijärvellä kotiin ajaessa! Vein sitten koirankin aamulenkille ennen kuutta. Isoveli meni kymmeneksi mua herättämättä kouluun ja minä nukuin onnellisena puolille päiville. Vapaapäivä. Ei musta tule aamuvirkkua kyllä ikinä…

PS. Huomenna varmaan jo viimeistään istun täällä tippa silmässä ikävöimässä kaksosia kotiin. Miten sitä? Enhän mä osaa tehdä sapuskaakaan niin pieniä annoksia, kun kaksi puuttuu syömävahvuudesta? Pakastimeen vissiin vaan, onpahan sitten syötävää valmiina, kun on kiire.

Huh…

Johan se nyt jytkyn lykkäsi. Jag ska flytta till Sverige?

Jos terveytesi on sinulle kallis

Älä osta mitään, mitä mainostetaan terveellisenä!

Lue tästä sikamaisen ruma juttu rypsiporsaasta, ja luota mediaseksittömiin multaporkkanoihin ynnä muihin käsittelemättömiin elintarvikkeisiin. Luomua, luomua ja aitoja asioita, kuten voita! Tunsin kyllä epäluuloa tuota rypsipossuparkaa kohtaan heti, kun näin sitä kaupassa ja töllön mainoksessa.

arjen teemaviikko

Otsikko on suoraan ystäväni J:n suusta lainattu. Tämän viikon ’kaikki hajoo’-teeman täydensi eilen iLuurin kaatuminen. Saihan sen toimimaan taas, mutta väärällä sim-kortilla. Sonera-vankilan ovet saa suht helposti auki mieleisilleen yhteistyökumppaneille. Jos osaa. Ja minä en osaa. Heinäkuussa vapaudun virallisesti vankilasta, enkä enää soneraan katso. Että hakkeri tänne ja heti jailbreikkaamaan ja kräkkäämään mun iLuurini (taas) käypäseksi saunalahdelle, kiitos!

75/i365 • phone without i, originally uploaded by Krisu-.

Eikä!

Tää meni nyt tämmöseksi. Kamera ei halua enää ottaa kuvia. Harmittaa enemmän kuin paljon.

Leikin ikävissäni iPhonen sovelluksella. Kuinka mä voin olla ilman kameraa?

Kertakäyttöinen

Yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

1. Köökissä huomataan jatkuvaa hajuhaittaa tiskialtaan kohdalla. Ajatellaan, että se johtuu viemäreistä ja kaadetaan sinne super-hyper-desinfioivaa mönjää, jonka annetaan seistä yön yli ja joka huuhtoutuessaan valtaisan vesivirran mukana putkia pitkin (ties minne) vie samalla hajut mennessään, flooshhh!
2. Edellä mainitun toimenpiteen jälkeen aistinvaraisesti huomataan hyvin pian, että kalliit myrkyt kaadettiin rööriin suotta vesistöjä kuormittamaan, haju on tallella.
3. Aloitetaan tutkia tiskialtaiden aukkokohtia perusteellisesti Sherlock Holmesin tyyliin apuna lähes kaikki käypäset välineet hammastikuista pumpulipuikkojen kautta valovoimaiseen taskulamppuun ja suurennuslasiin.
4. Peräänantamattomuus kantaa hedelmää, viemärihajun pesäksi ja levittäjäksi  syyllistyy korinpohjatulpan musta gummitiiviste.
5. Irrotetaan tulpan irtoavat osat toisistaan ja desinfioidaan ja kuurataan kumitiivisteet.
6. Huomataan, että haju on sitkeää sorttia, verrataan sitä jopa kuuluisaan töölöläiseen kuppaan. Paitsi että kuppa läks, haju ei…
7. Pakataan gummitiiviste somasti minigrip-pussiin ja ajetaan Starkille tarkoituksena ostaa hyllystä uudet tiivisteet kahteen allastulppaan mallia korinpohja.
8. Starkilla ei ystävällinen myyjäkään löydä kyseistä tuotetta hyllystä.  Vastataan kyselyyn altaan merkistä lonkalta muistamatta sen kummemmin, että Stala.
9. Tien toisella puolella Starkista on tukkuliike, joka ei harjoita vähittäismyyntiä ja jonka puhelin on varattu. Suostutaan pyyntöön kävellä sinne katsomaan, onko kyseisiä tiivisteitä siellä. ( ja sitten käveltäisiin se tiiviste mukana takaisin Starkille, jonne se myös vasta maksettaisiin, niin ei tarvitsisi odottaa viikkoa, jonka homma kestäisi, kun se tilattaisiin tien toiselta puolelta)
10. Tukkuliikkeestä ei tiivisteitä löydy ja taas selvitetään tiskialtaan merkkiä. Tukkuliikkeen erittäin asiakasystävällisen myyjän taholta soitetaan Stalan valmistajalle. Saadaan selville, että kyseiseen tulppamalliin ei saa erikseen tiivisteitä, on ostettava koko peli! Ensiavuksi ehdotetaan Stalan tehtaalta liottamaan ja kuuramaan kumista tiivistettä jossain kloritepitoisessa pesuaineessa.
11. Ihmetellään salaa, miten kumi kestää hapertumatta muruiksi moista myrkkyä.
12. Saadaan selville, että ovh/ korkki tulee olemaan n. 11€ , ja että olisi mentävä Starkille, josta soitettaisiin tien toisella puolella olevaan tukkuliikkeeseen tilaus.
13. Kävellään suoraan tiiviste somasti minigrip-pussissa tien yli Starkin parkkialueella olevalle autolle ja kurvataan kotiin, jossa äimistellään kaiken kertakäyttöisyyttä.

PS. Eipä tuo hinta nyt niin paha ole tuolle väkkyrälle, että meneehän se tilaukseen. Tänään ei vaan enää huvittanut hoitaa mokomaa hommaa enempää. Paljon mieluummin kuvasin tulpan, tein pari syväystä ja liukuvärjäsin photoshopissa harjoituksen vuoksi. Ja menin sitten töihin.

Tässä ja nyt

Nyt on talvi ja pakkasta, jippii! Talvikuukausia ovat joulu-, tammi- ja helmikuu. Minä lasken talveksi tai ehkä myönnytellen kevättalvikuukadeksi vielä maaliskuunkin. Elän tässä ja nyt talvesta nauttien. Tietäkää huutia kevään kerjääjät, on liian aikaista! Mitä se semmoinen on, että koko syksy huokaillaan ja huudellaan lumen ja talven perään, ja kun se kauan kaivattu talvi sitten vihdoin on tullut, ei nautita siitä yhtään,  eijakseta-onkylmää-liikaalunta-liikaaluntajalunta. Tuomitaan talvi heti kohta joulun jälkeen kyllästyttävimmäksi vuodenajaksi ja aletaan puhua keväästä, haikailla sen perään, laitella kevätverhoa ja ostella esikoita. Tammikuussa? On talvi. Haloo!

Elän tässä ja nyt talvesta nauttien. Valo lisääntyy, hanget kimaltavat, lumitöistä saa happea ja iloisen punaiset posket hyötyliikuntatuokion lisäksi. Luistelua, ah! Makkaranpaistoa ulkona nuotiolla – jos se on mahdollista- ah! Runebergin päivä ja laskiainenkin vasta tulossa, kaakaota termoksessa pakkasella nam!  En vingu kevään perään, sen aika on sitten, kun on kevät! Ja kevättä seuraa kesä, mutta nyt on talvi. Upea, mahtava, luminen, kaunis ja kylmä talvi. Taidan ostaa tulppaaneja ja tehdä lämmittäviä keittoja ja muhkeita uunipatoja pakkasen kunniaksi.

Kasvio-slide, höh!

Huh-huh, pikkasen teettää hommia tuo isoveljen digikasvio. Eilen sain väännettyä kuvat kahdestakymmenestä kasvista jonkinsorttiseen kuosiin ja nyt alkaa iWorkin notes-homman kanssa suhraaminen, se sitten poltetaan power point-muodossa cd-levylle. Itseluottamus on ainakin norsun kokoinen, minä opin ja osaan ihan mitä haluan! Tässä on vaan pientä häiriöö koko ajan matkassa, työtkin alkoivat maanantaina. Ihmettelen kovasti tätä maailmanjärjestystä, minä olisin vielä lomaillut oikein sujuvasti ainakin syyskuun alkuun, mieluiten vaikka koko syyskuunkin, lämmintä ilmaa ja kypsyvää satoa metsässä! 😉

Tein slide-shöyn maistiksi, jos ketä huvittaa nykyaikaisen kasvion ihmettely. Mua ilahduttaa joka kuvassa (hammas-tai varras)tikun nokassa kurkkiva nimikyltti, ilman sitä kuva ei kelpaa. Se kuva kun ei saa olla netistä kaapattu, nääs, nääs. Vaan onko se nyt, kun minä nämä blogissa julkaisen? Ei kai? Kasvista toivotaan myös useampaa kuvaa ja mielellään yksityiskohtia. Kuvaan olisi suotavaa saada riittävästi myös syväterävyyttä, että kasvi erottuu taustasta. No. siinä tulee sitten ongelma: Yksityiskohta ok, tausta ja sen mukana nimikyltti täysin blurrina. Olen kuitenkin päättänyt mielessäni, että kyllä ope näkee, että sama lappu siellä sumeana tököttää kuin muissakin kuvissa.

5417518319_Jb7HR

Jaahas. Klikatkaas tota numerorivihirviötä, sen takana majailee kasvioslide.

Mikä siinä on, tuossakin ohjelmassa sanottiin, että ’to add this show to ANY page that acceptes HTML…’. Kyllä wp hyväksyy hötömölön, muttei tätä slidea, en ole saanut tänne näkymään myöskään Picasa-slideja. Omasta mielestäni en tee virhettä ’upotuksissa (embed) mutta kun ei niin ei. Täytyy taas huonolla englannillaan pistää palautetta ylläpitoon!  >:-(

Aamiaisen värit ja lomatuskaa

Eipä ole pahemmin tullut kuvattua muutamaan päivään. Eilen särki päätä koko armaan päivän. Lauantainakin olin koiran kanssa lenkillä yli puolitoista tuntia kamerarepun kanssa, enkä kertaakaan kaivanut kameraa esiin. Kuvaähkyä vissiin, niin paljon oli rutistusta tuossa kesäkuun kuvametsästyksessä, johon päätin mennä mukaan vasta 12 päivänä kesäkuuta. (Kummat säännöt tuossa metsästyksessä: tuomari osallistuu itsekin kisaan ja valitsee omia kuviaan voittajiin. Kaikki on mahdollista rapakon takana, meillä varmaan tuomari jääväisi itsensä ja kutsuisi jonkun puolueettoman valitsemaan parhaimmistoa?) Ruokapostauksia on jemmassa, kunhan vaan saisin ne laitettua. Kauhea saamattomuus iskenyt ihmiseen. Ja silti, koko aika on pyöritettävä tätä arjen myllyä, pyykkikone pyörii nytkin ja ruokaa laitetaan joka päivä, monta kertaa päivässä! Miten tämä loma taas menee tässä kotona nyhvätessä ja kaupassa käydessä? Haluaisin opiskella kuvaamista oikein kunnolla, pyrkiä johonkin oikeaan oppilaitokseen. Mistähän ne rahat? Ja aika? Ja kuka tienaisi asuntolainan lyhennystä sillä välin?  Haluaisin edes vähän uutta kalustoa, mutta kaikki maksaa niin hirveän paljon! Ja mitä niillä hienoilla laitteilla sitten tekee tällainen tumpelo, joka ei edes ymmärrä, mistä puhutaan, kun heitetään polttovälit kehiin? En jaksa tuijottaa teeveestä huonoja ohjelmia, en ehdi lukea edes hyviä kirjoja, en ehdi blogata, saati kommentoida tarpeeksi. Ehdin ehkä pari keskinkertaista kuvaani käsitellä päivässä ja loppuaika menee kodinhoitoon ja koiran kanssa puskissa juoksenteluun ja kuntosalilla käymiseen. Joo, kunto kasvaa oikein todistetusti enkä grammaakaan ole laihtunut!  Muilla on paremmat kuvat, jutut ja reseptit, näkyy lukijamäärissä. Jos lopettaisi koko blogin? Ketä kiinnostaa…Ei tarvitsisi tuskailla oman keskinkertaisuutensa kanssa. Nythän mä vasta lomarutinat ilmoille päästän, mutta menköön. Ahistaa tämmönen!