Aihearkisto: elämä

paikat jumissa

Googlereader pamahtaa kohta, 1000+ lukematonta. Sähköpostin tilanne ei ole niin paha. Käyn töissä ja töissä vaan ihan käkikellona. Pojat syö pirkkapinaattilettuja ja koirakin otti ja puoliksi halpaantui vanhuuttaan reilu viikko sitten! Nukuin 4 yötä sen kanssa alakerrassa sohvalla, koira tietysti lattialla, niinhän meillä aina, koirat. Pakko oli muuttaa yläkertaan sänkyyn nukkumaan, muuten olisin kohta halvaantunut minäkin. Onneksi Timi ei protestoinut tätä hylkäämistä. Ei sohvalla voi kyllä jatkuvasti nukkua. Työpaikan verstaalta tilattu koiraportti on hyvä. Timi ei saa nyt portaissa(kaan) kulkea, eikä riekkua. Mitat porttiin annoin aamulla summamutikkaan, näytin käsillä, että:

– Näin korkee ja näin levee. Ja saako siihen kulman ja mielellään saranoitu, että mahtuu autossa kotiin kuljettamaan? Sisustukseen ei tarvitse sopia, kunhan se vaan on! Jätepalat kelpaa, kyllä, kyllä!

Ja niin oli parin tunnin päästä ”portti” valmiina odottamassa. Ei se habitareen eikä sisustusblogien sivuille pääse, mutta mä voin sen joskus vaikka maalata. Vähän hankala sitä on liikuttaa, olisi pitänyt älytä ruinata siihen jonkinsorttiset hantaakit, mutta me pärjäämme sen kanssa kyllä! Teinit loikkii yli, haha! Kiitollisena mietin, että vienkö palkaksi pari kiloa karamelliä puusepälle vai mitähän sitä.

portti ja koira.jpg

Kuvassa sekä koira, että portti. Ilonaihe on se, että Timi toipuu hyvin, vähän se vaan on hutera ja ontuilee. Ihmeellisiä nuo eläimet! Toinen ilonaihe on uusi värkki, iPad. Se on kyllä aika kiva! Juu en ostanut itse, tässä mitään roopeankkoja olla. Töistä sain, työväline. Säästämme paperia 😉

iPad

hiihtolomalainen

Täällä mä olen enkä tee mitään. Tai no, jotain perushommaa, mutta lumityötkin olen lähes kokonaan ulkoistanut pojilleni. Ja Miehelle. Mä en ole edes koneella. Aika mehuton olo, mutta olkoon. Tammikuu meni kokonaan töissä. Helmikuun alussa meille tuli kaksi ranskalaista poikaa kymmeneksi päiväksi, juuri parhaiksi niihin koviin pakkasiin. Tätä vaihtoa, mun kaksoseni olivat heidän perheissään viime toukokuussa. Sitten mä tulin kipeeksi ja loppukuu humpsahti töissä. Maaliskuu alkoi tänään. Valo lisääntyy ja se on mukavaa. Huomenna käyn Turussa. Ihme juttu, Turussa en ole oikein koskaan ollut ja nyt menen sinne koko ensi kesäksi. Tuleepahan sekin kaupunki tutuksi. Nyt mä jatkan möllöttelyä, kun se kerran on vielä mahdollista. Pari iPhone kuvaa ranskanpastillien  – Francois ja Aurelién – vierailuajalta. Heippa!

K:n keittiö tiedottaa

On jäänyt vähiin leipominen ja laittaminen viime aikoina. Tai jos on jotain hyvää kokattu, sitä ei ole ehtinyt kuvata. Töitä on ja tulee olemaan koko talven kevääseen asti paljon. Ensi viikolla, kun loma alkaa, pistetään uuni kuumaksi ja joulukalenterissakin on jokunen resepti. Pääkokki kiittää kärsivällisyydestä, pysykää mukana!

leipäjonossa



Ranskalainen tori Tampereen Keskustorilla. Mikä raakapakastetussa patongissa on niin erinomaista, että sitä haluaa jonottaa vähintään tunnin? Ystäväni osti, aitoa ranskalaista, oooh! Jos on uunitkin omasta takaa mukana, niin soisi sen baquetten olevan edes kypsän! Se oli liian vaalea ja jäässä sisältä, oooh!
Saippuat 8€ kpl. Keittiöelämää-puodista saa ympärivuotisesti ranskalaista palasaippuaa hintaan 5.95€. Ranskalaisia juustoja saa kauppahallista ympäri vuoden myös. Lidlistä ostin Ranska-viikoilla keväällä samaa kestomakkaraa, mitä nämä myivät.
Oliivikojun runsas valikoima olisi eri makuineen kiinnostanut. Myyjä ilmoitti, että odotusaika on vähintään puoli tuntia. Läksin sitten kotiin. Taidan kaivaa patonkipeltini esiin, käydä ostamassa suolaveteen säilöttyjä kalamata-oliiveja ja läntätä niitä erilaisiin marinadeihin.

Patonki-ohje täällä

tänään kotona

Kaikkialla kasvaa vimmatusti jotain vihreää ja kukkia. Mua sisustuttaa. Tilaiskohan tällaset? Voisivat olla näppärät vaikka yläkertaan menevässä porraskuilussa. Vaihtuva valokuvanäyttely? Tulisi tehtyä jotain otoksiaan edes joskus kuviksi asti. Toisaalta pelkkä soffan imurointi ja tyynynpäällisten vaihto kesäväreihin auttaa kummasti, jos pussissa ei ole löysää rahaa. Ja onko mulla ikinä? Ei.