Aihearkisto: perhe

Sunnuntain suosikkeja

Viime sunnuntai oli isänpäivä. Oma isäni sai paketin postin välityksellä ja monta puhelua meiltä. Poikien isä kävi jo lauantaina ja sukuloi heidän kanssaan ympäri Tamperetta. Minulta tilattiin kakkua jo viikolla juhlan kunniaksi. Sanoin tylysti, että en tee, ei täällä ole sunnuntaina yhtäkään isää sitä syömässä. Jotain juhlantuntua nyt kuitenkin luottoresepteillä.
Aamiaiselle tein aina yhtä hyviä Gordon Ramsayn mustikkamuffinsseja. Tosin vaihtelun vuoksi vaihdoin mustikat vatuiksi. Erittäin hyvä tuli näinkin.
*
*
Ruokana tarjoilin kreolinpataa riisillä, se vaan on aina yhtä hyvää ja helppoa valmistaa.
*
Meidän perheen lempijälkkäri erilaisin versioin taitaa olla:

Crème Brulée

4 reilua annosta t. useampi pienempää

aineet:

  • 4 dl kuohukermaa
  • 1 dl täysmaitoa
  • 4 munankeltuaista
  • 1 dl sokeria
  • 1 vaniljatanko
  • ruokokidesokeria (demerara)
valmistus:

Pane uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin, raaputa siemenet kermamaitoon ja lisää joukkoon myös tanko.  Kiehauta seos koko ajan sekoittaen ja nosta kattila liedeltä. Anna jäähtyä.  Vatkaa keltuaiset vaahdoksi. Poista kermamaidosta vaniljatanko ja kaada jäähtynyt neste keltuaisten joukkoon koko ajan sekoittaen. Jaa seos uuninkestäviin annosvuokiin, kahvikuppeihin tai yhteen uuninkestävään kulhoon. Nosta vuoat uunipannuun, jossa on kuumaa vettä vuokien puoliväliin saakka. Kypsennä uunin alatasolla noin 60 minuuttia, kunnes vanukas on hyytynyt. Pane vuoat jääkaappiin ainakin tunniksi jäähylle ja odottamaan tarjoilua. Ennen tarjoilua ripota annoskulhoihin n tl ruokokidesokeria ja polta sokeripinta nopeasti joko kaasupolttimella(töhötin) tai kuumien grillivastusten alla uunissa. Älä käräytä! Tarjoile heti.

Pahan päivän varalle

Tulet töistä ja pojat huutavat jo ovella, että garsee nälkä, mitä ruokaa! Kaupassa et ehtinyt käydä ja aikaa on max puolitoista tuntia ennen kuin on kurvattava renkaat savuten takaisin töihin. Ja se päivä on juuri tänään että omatekoiset ruoat on pakastimesta loppu, jauhelihat on jäässä, eikä aikaa ole mihinkään saati slow-foodiin. Munakas tökkii etkä aina halua turvottaa perintöprinssejäsi pastallakaan. (Tosin ne tuntuvat tällä hetkellä syövän vain ilmaa, jugurttia ja lipputangonsiemeniä…)

Tällaisina päivinä siunaan pakastimen keksijää sekä mm. Ikeaa, Oolantia ja Findusta. (Juu ei, meidän wokki- ja grillivihannespusseissa ei ole kuunaan ollut lasinsirpaleita tai muutakaan asiaankuulumatonta.) Wokkipannu hellalle, sinne tilkka oliiviöljyä ja Ikean kilon pussista tarpeellinen määrä lihapullia wokkiin sulamaan ja lämpiämään. Kattilaan maitoa, voita ja suolaa. Kun kiehuu, pakastekuivattua perunaa Oolannin muusipussillinen sekaan. Sekoitusta, ettei pala pohjaan ja kun pulpahtaa pari kertaa, kansi päälle ja hellan sivuun tekeytymään. Lihapullien lämmettyä sopiviksi, siirretään ne sivuun toiseen astiaan, lisätään taas öljyä wokkiin ja pakastettuja wokki- tai grillivihanneksia 500g pussillinen tirisemään 6-8 minuutiksi. Maustetaan oman maun mukaan. Mulle sopii suola-pippuri-timjami. Pöytään vielä puolukkahilloa, salaattia, ruisleipää ja voita, niin kyllä se nälkä lähtee!

Arkistojen aarteita: Äidin kännykkä väärissä käsissä

Mellä on laatikoissa vanhoja kännyköitä aika monta. Liian monta jo, sanoisin. Niitähän tarvitaan, jos käytössä oleva uusin kännykkä sattuu hajoamaan. Mun edellinen oli Samsung, josta jäi paljon musaa ym. siirtämättä nykyiseen iPhoneeni. Kas, iPhonen bluetooth toimii vain handsfree-laitteena, sillä ei voi siirtää roinaa kännykästä toiseen. Vähän vippaskonsteja ja tietokoneen kautta siirtelyä. Tämä (heikohkolaatuinen) ’lyhytfilmi’ on neljän vuoden takaa.

Mua tää jaksaa naurattaa, muista en tiedä.

Mosaic Monday – My Son?

Maybe  they changed him to another baby boy in hospital? Where does his genes come? Certainly not from me, I’ve never even used that sewing machine! I have it, because my old mom uses it sometimes (ok, very often, haha) to repair my children’s clothes, and now this? He was decorating his new bag the other day and I was speechless. And proud. Even though this skill is not from me.

Se on vaihdokas? Pakko olla, enhän minä osaa ommella mitään. Mistä tommoset ompelugeenit siihen on lentäneet? Tuokin kone on meillä vain mummun takia; mummu korjaa ja paikkaa, minen tiedä edes miten se lanka monimutkaisesti  sykkyröidään ja pujotellaan ties mistä rei’istä, että saadaan lanka kulkemaan. Ja nyt tämä 14-vuotias ompelee koristuksia laukkunsa täyteen tosta noin vaan!  Ooh, kuinka olen ylpeä pojastani, vaikka mulla ei ole osaa eikä arpaa tuohon taituroimiseen.

Mosaic Monday is hosted by Mary. Please visit her Little Red House to see other participiants Mosaics, too.

Tampereen päivänä elokuvissa

Rakas kotikaupunkini Tampere täytti virallisesti 230 vuotta viime torstaina 1.10. Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1.10.1779 ja ensimmäinen Tampereen päivä järjestettiin vuonna 1955. Pirskeitä on vietetty kaikenmoisin seremonioin ja tapahtumin koko viikonlopun yli.

Me olimme eilen sunnuntaina, Tampereen päivänä, tuplailoni vartion kanssa leffassa katsomassa kolmiulotteisesti uusinta Disneyn piirrettyä, Up – kohti korkeuksia. 3D kakkulat omien silmälasien päällä ja kuuset korvissa! Kyyllä! Otin korvatulpat leffaan mukaan! Kolme päivää päässäni hirmumyrskynä riehunut migreeni, joka juuri oli laantunut enää pieniksi aalloiksi olisi saattanut aktivoitua uudestaan mokomassa metelissä, kuulin kaiken vallan erinomaisesti korvakuusistani huolimatta. Mutta miksi i-h-m-e-e-s-s-ä äänitason pitää olla elokuvissa niin helskatun kovalla? Onko leffoissa tehty melumittauksia? Liian kovalla, sanon minä, kuulo voi vaurioitua ja se on  ihan totta. Muuten nautin tästä piirretystä pläjäyksestä kovasti, lapsenmielinen kun olen.

finnkino

Nythän on myös tullut Suomessakin vihdoin ensi-iltaansa kuin meille ruokafriikeille ja bloggaajille suorastaan räätälöity ja tehtailtu  Julie & Julia

Voi, kuinka mä olen sitä odottanut! Olen käynyt kesän mittaan nuuskimassa Julie Powellin blogia The Julie/Julia Project , joka sivumennen sanoen on minusta 2000-luvun blogiksi kovin aneeminen ulkomuodoltaan, ei ainuttakaan kuvaa edes. Mutta minä olenkin suomalainen. Miksi tästä Julien blogiprojektista kokata Julia Childin ja parin muun tekijän kokoama amerikkalaisten keittoraamattu   ’Mastering the Art of French Cooking’ kannesta kanteen ohje ohjeelta vuodessa tulikin niin suosittu?  Tämän tajutakseen täytyy ymmärtää, että Julia Child on superjulkkis Amerikassa, tv-kokkien esi-äiti, jenkkien Patakakkonen, Jaakko Kolmonen ja Mysi Lahtinen samassa paketissa ja ties mitä kaikkea, hänet tunnetaan rapakon takana niin hyvin! Ja he myös tuntevat jenkeissä hänen tuotantonsa. (Ostin aika hiljattain tuon keittokirjan suomalaisen version, Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Nyt niitä saa kirjakaupoista, kiitos elokuvan 😉 ) Julia Child on ikoni! Ja Meryl Streep näyttelee häntä lähes täydellisesti, imitoi äänenkin, katsokaa vaikka tämä videopätkä:

Pakko laittaa vielä yksi pätkä täti Julian legendaarisista kokkiohjelmista:

Loppu onkin sitten oikean bloggaaja Julien kohdalta tarua ihmeellisempää, hänen kokkikokeilunsa ovat päätyneet Hollywoodin unelmatehtaaseen ja siellä elokuvaksi. Julien ei varmaankaan tarvitse enää olla konttorirottana New Yorkissa, eikä kokata pikku kaksion tiskikoneettomassa keittiössä unelmaruokia. Hän on nykyisin täyspäiväinen kirjailija ja hyvä niin, kaikki onni hänelle ja rikkaudet ja kuuluisuus suotakoon!

Ps. Milloinkahan mä ehdin nähdä tämän kiihkeästi odottamani leffan, se on vielä arvoitus…

Perhostelua

Olimme eilen ’puskassa’.  Piti kuvata kasveja Isoveljen digikasvioon. (Tästä aiheesta myöhemmin!) Tuplailon puolikas lähti mukaan vattuämpärin kanssa ja niitäkin on siellä, että takaisin vielä mennään. Bonuksena tulivat tien varren ohdakkeissa leikkivät perhoset. Olen kyllä nyt niitä tovin katsottuani sitä mieltä, että leikin aiheuttavat kukkakärpäset ja muut ötit, jotka sankoin joukoin taistelevat parhaista kukista perhosten kanssa. Ne oikein tökkivät perhosia pois, haha!

vattuja puolillaan


ruskea
Tämä on..öö…ruskea? Minä en tunne näistä kuin neitoperhosen. Apua? Joku varmasti tietää, Irma? -Ja Irma tiesi: metsänokiperhonen.

ohdakkeet ja perhonenTämä on keltainen 😉 Irma tiesi: joku hopeatäplä. Äitini tiesi: rinnehopeatäplä. Minä sanoisin netissä vihjeiden perusteella nuohottuani, ja koon perusteella, että tämä on orvokkihopeatäplä. Tästä vähän tiukemmin rajattu kuva:

rajattu hopeatäplä

mustin pilkuin perhosia

Irman ja äitini sana: herukkaperhonen

keltainen neitoperho ja sen kaverit

lisää takapirujaKuvassa on myös pörräävä takapiru.

kärpäsen kanssa

neitoperhonen

Kerran kesässä

Viikonloppu Lahdessa serkkujen syntymäpäivillä. Vielä sunnuntaina aamutuimaan kuudelta taivas kaatoi vettä niskaan saavilla niin voimaperäisesti, että siihen heräsin minäkin korvatulpista huolimatta, mutta niin kuin aina ennenkin, aurinko paistoi Vesijärven rannalla poliisien majalla. Eilen myöhään, kun ajelimme kotiin, muistelin, että näitä juhlia on pidetty jo pitkälti toistakymmentä vuotta, omatkin kaksoseni osallistuivat ensimmäisiinsä jo ollessaan vielä vatsassani sykkyröinä. Entisiä vaippahousuja, joita sittemmin vahdittiin menemästä veteen hukkumaan on täysi-ikäistynyt. Mihin tämä aika oikein livistää? Mutta suvusta ja ystävistä eivät vaipalliset vahdittavat näköjään lopu.

vesiraja

Mölkkyä ja petankkia pelataan myös joka kerta, iällä ei väliä, peli alkaa!

siniset farkut

Vesipedot serkut

uimarit

Koiraystäviä unohtamatta

Ruka ja Nero

Kakunjämät

kakunjämät

Ensi kesänä lapset ovat taas vuoden vanhempia, mutta maisema on sama ja aurinko se vaan paistaa!

purjevene

Sairaanhoitaja

Loppuraportti saa odottaa, samoin kaikenlainen päivittely. Kaikki kolme takkutukkaani kipeinä. Kaksosilla kuume sahaa ylös alas, keuhkot halkeavat yskästä ja päät ovat täynnä räkää. Toinen tuplailosta menetti jo viime sunnuntain futisturnauksen, eikä pääse tälläkään viikolla treeneihin eikä sarjapeliin. Tuskastus on todella suuri. Eilen aamulla oli jo korvakin niin kipeä, että tilasin lääkärin. Molemmilla on keuhkoputkentulehdus ja toisella vielä korvatulehdus päälle. Antibioottikuuri pläjähti molemmille. Isoveli on kuumeeton, mutta ryskäyskii ja niistää hänkin. 

Sniffasta otetut uudet tehokkaammat allergiatestit tuottivat myös yllättäviä uusia tietoja, että ihan tässä voisi hilkan kiskoa kutreilleen, niin paljon on hoitotoimenpiteitä ja mehunkeittoa tässä loman alkajaisiksi. Jätän ikkunat pesemättä, eipä sen kummempaa. Katsomme sohvalla pötkötellen teeman myöhään iltaisin lähettämiä kauhuelokuvien klassikoita ja sen päälle paljon lasten DVD:tä. Menee se näinkin. Kuumemittari sanoi aamulla sopimuksensa irti, että hilppasen tästä uuden ostoon, soom moro!

pioni

Ranskan ruokaa, koiralenkillä ym.

Poika tuli ehjänä Ranskasta. Tosin äidille tuliaisiksi tarkoitetut ihan kolmellakympillä ostetut juustot oli tullimies heittänyt suoraan roskiin, ei saanut ottaa koneeseen, muka! Miksi sitten samaan ryhmään kuuluvalle tytölle oli ojennettu minigrip-pussi, johon juustot sai laittaa ja sitä myötä ottaa myös koneeseen? Ei ollut poika suostunut missään sanomaan edes merci ranskaksi, kun ei ollut oikeaa intonaatiota, ei kuulostanut aidolta. Että englantia sitten vaan. On se niin tarkkaa välillä. 

Tutun tytön perheessä oli syöty kuulemani mukaan pelkkää vettä ja vehnäjauhoa, ts. patonkia ja makaroniruokia. Tarkan ja yksityskohtaisen (tietysti! viikko Ranskassa!) haastattelun jälkeen en nyt ihan reseptejä saanut, (vaikka olisi pitänyt), mutta kalaa oli syönyt. Kalapiirakkaa, kalapataa, sinisimpukoita:

– Ja niiden kanssa sai siideriä, äiti! -MITÄÄ? -2-prosenttista….

-Ja ostereita! (varjelkoon! On se hyvin opetettu; syö ostereita!!!) -Miltä maistui??? -Suolaiselta.

No oli yhtenä päivänä jotain papusoppaa  

-Mitä papu? Hernekeiton tapaistako? -Ei, kun jotain papua, kai, ja sen kanssa paahdettua kinkkukuutiota.

Niin ja sitten oli ollut yhtenä päivänä  kreppejä. Aluksi kinkkutäytettä ja jälkkäriksi siveltiin Nutellalla.  Oh-la-la! Lapseni sai kunnon sapuskaa mennen tullen! Koulussa ruokaan kuului salaatit, mutta  myös juustoja ja jugurtteja ja hedelmäkompotteja jälkiruoaksi:

– Otin äiti sitä compote-hommaa, se oli hyvää.

Kouluruoka on maksullista, mutta aikaa ruokailuun on varattu puolitoista tuntia, kuvitelkaa!! Ja lounas on oikeaan aikaan n. yhdeltä, eikä aamutuimaan ensimmäinen mukalounas kymmeneltä niin kuin meillä, vaikka lapsi on hädin tuskin saanut aamupuuronsa nielaistua alas. Täällä meillä pitää selviytyä puolessa tunnissa jonotuksesta, syömisestä ja vielä välituntikin viettää. Ei ihme, ettei meillä ole minkäänlaista ruokakulttuuria, pelkkää hotkimista vaan. Jo näillä pojan tuomilla kouluruokailutiedoilla harkitsisin vakavasti muuttoa Ranskaan, jos en olisi työni takia niin sidoksissa suomen kieleen. Yksi pojan ottama kuva:

 merenranta

Sniffan kanssa on liikuttu vähän hitampaan tahtiin kameran kanssa. Olen ollut viikon nuhainen ja hiukan kipeänä ja sekös harmittaa. Ei salille, eikä juoksulenkkejä. Kunhan nyt toipuu tässä torstaiksi, silloin alkaa 10 päivän ASLAK-jakso Ikaalisissa Siellä en halua puolikuntoisena keikkua muuten vaan mukana mitenkään.

veneen kylki

lepuuttajat

köydet

sulka laiturilla

terveisin Sniiffer Karvakuono

Katse

Hevonenkin siellä oli

Kyllä oli eilisessä laskiaisriehassa paljon väkeä ja hevonen veti jäällä reessä ihmisiä hikeen asti! Partiolaisten laskiaisleirin päätteeksi on aina suuri rieha, viis siitä, että laskiaiseen on vielä vähän aikaa! Ymmärrän hyvin myös leirin järjestäjiä, Tampereen seudulla alkaa hiihtolomat viikon päästä. Jos monetkin lähtevät reissuun, niin ketä tulee leirille tai riehaan? Oma partiolaiseni oli tietysti taas leirillä. Suuret Siivikkalan erämaat 5:n minuutin automatkan päässä kotoa, hahaa! Eipä sillä, kyllä minä sydän sykkyrällä mietin pe-la välisenä yönä, että aarteeni nukkuu ulkona pakkasessa! Hengissäpä tuo oli, kun eilen sunnuntaina puolelta päivin menimme riehaan ulkoilemaan ja syömään grillimakkaraa ja muurikkalettuja. Onneksi.

hevonen