En minä muuten, mutta kuvat ovat väreissä…
Aihearkisto: maisema
Talvi
Jaahas. Tarttiskos tässä aktivoitua joululoman jälkeen? Poika-triokin vääntäytyi aamulla väsymyksestä palellen puoli seiskalta ylös, sitä se kouluunlähtö teettää! Meillä onkin nukuttu huolella aamuisin ja vastaavasti keikuttu yömyöhään suklaata syöden tai muuten vaan 😀 Eilen kerättiin jouluromppeet pois ja ei, en odota kevättä, elän tämän talven tästä alta pois ensin. Opettelen uudestaan yli vuoden tauon jälkeen liikkumaan (se jäätynyt olkapää!) ja olen pistänyt itseni sokerilakkoon. Koskee myös elimistössä nopeasti sokeristuvia ruoka-aineita, viljoja, perunaa, pastaa ja riisiä. Aktivoiduin kirjaamaan syömiseni myös ylös. Sivupalkista pääsee klikkamalla Karpin maailmaan.
Tämmöstä meillä. Mites teillä?
Viikon kuva 48/10
Odotusta
Klikkaa gallerian kuvat suuremmiksi. Galleriassa voi myös selata kuvia (pikkukuvat alalaidassa) ja jättää halutessaan kommentin yksittäiseen kuvaan.
22.
Värikästä
Maailma on kovin keltainen ja värikäs näin syyskuun viimeisenä päivänä. Opettelen tätä uutta kameraani. Kivaa, mutta ei niinkään helppoa. Paljon uusia härpäkkeitä. Voisi olla helpompaa, jos ehtisi lukea sitä mukana tullutta manuaalia. Vaan kun se on niin paksu opus. Varokaa, vaan, kohta alkaa pukkaa videoo 😀
Pyynikillä saa kahlailla, ou jee!
Kallion puut syksyn muotiväreissä.
Männyn runkojen varjoista raidallinen polku Pyynikin näkötornille. Ja suosittuun munkkikahvilaan, joka on auki vuoden jokaisena päivänä ja jossa munkit ovat koko ajan paistotuoreita.
Terveisiä
Täällä ollaan taas, ASLAKin viimeisellä viiden päivän jaksolla. Alla hotellihuoneen parvekkeelta kuva Kyrösjärvestä.
Sinisiä kuvia…
…Siilinkarin suunnasta ja yksi lähes tyhjä karuselli Särkänniemestä.
Kerran kesässä
Viikonloppu Lahdessa serkkujen syntymäpäivillä. Vielä sunnuntaina aamutuimaan kuudelta taivas kaatoi vettä niskaan saavilla niin voimaperäisesti, että siihen heräsin minäkin korvatulpista huolimatta, mutta niin kuin aina ennenkin, aurinko paistoi Vesijärven rannalla poliisien majalla. Eilen myöhään, kun ajelimme kotiin, muistelin, että näitä juhlia on pidetty jo pitkälti toistakymmentä vuotta, omatkin kaksoseni osallistuivat ensimmäisiinsä jo ollessaan vielä vatsassani sykkyröinä. Entisiä vaippahousuja, joita sittemmin vahdittiin menemästä veteen hukkumaan on täysi-ikäistynyt. Mihin tämä aika oikein livistää? Mutta suvusta ja ystävistä eivät vaipalliset vahdittavat näköjään lopu.
Mölkkyä ja petankkia pelataan myös joka kerta, iällä ei väliä, peli alkaa!
Vesipedot serkut
Koiraystäviä unohtamatta
Kakunjämät
Ensi kesänä lapset ovat taas vuoden vanhempia, mutta maisema on sama ja aurinko se vaan paistaa!
Pellon pientareella
Ajelin pyörällä pienen lenkin kamerareppu (ja yksi ylämäissä kitisevä poika) tietysti mukana. Vehnäpellon laidalla pysähdyttiin hetkeksi.
klikatkaa kuvat suuremmiksi /click to enlarge
Oikealla oleva pikkukuva on lähes käsittelemätön, mutta se oli minusta väreiltään ja kontrasteiltaan pliisu. Vasen pikkuinen (iso kuva on sama) on voimakkaammin käsitelty ja minusta itsestäni parempi. Mitäs teidän näytöiltänne näkyy? Sehän on aina myös näyttö- ja konekohtaista, että kuinka ne värit ja kontrastit toistuvat. Jos itse käyn katsomassa kuviani meidän vanhalta pöytäkoneen (pc) näytöltä kuviani, ne näyttävät aivan mahdottoman kamalilta yleensä ja siksi vältän niiden tiirailua siellä. Omalla läppärilläni (mac) taas kaikki on aina mahdottoman hyvännäköistä!(?)
Keväällä
What’s up, duck?
Valokuvatorstain 122. haaste on ”PIPOSTA VEDETTY”
Merkintöjä Melukylästä 