Pahan päivän varalle

Tulet töistä ja pojat huutavat jo ovella, että garsee nälkä, mitä ruokaa! Kaupassa et ehtinyt käydä ja aikaa on max puolitoista tuntia ennen kuin on kurvattava renkaat savuten takaisin töihin. Ja se päivä on juuri tänään että omatekoiset ruoat on pakastimesta loppu, jauhelihat on jäässä, eikä aikaa ole mihinkään saati slow-foodiin. Munakas tökkii etkä aina halua turvottaa perintöprinssejäsi pastallakaan. (Tosin ne tuntuvat tällä hetkellä syövän vain ilmaa, jugurttia ja lipputangonsiemeniä…)

Tällaisina päivinä siunaan pakastimen keksijää sekä mm. Ikeaa, Oolantia ja Findusta. (Juu ei, meidän wokki- ja grillivihannespusseissa ei ole kuunaan ollut lasinsirpaleita tai muutakaan asiaankuulumatonta.) Wokkipannu hellalle, sinne tilkka oliiviöljyä ja Ikean kilon pussista tarpeellinen määrä lihapullia wokkiin sulamaan ja lämpiämään. Kattilaan maitoa, voita ja suolaa. Kun kiehuu, pakastekuivattua perunaa Oolannin muusipussillinen sekaan. Sekoitusta, ettei pala pohjaan ja kun pulpahtaa pari kertaa, kansi päälle ja hellan sivuun tekeytymään. Lihapullien lämmettyä sopiviksi, siirretään ne sivuun toiseen astiaan, lisätään taas öljyä wokkiin ja pakastettuja wokki- tai grillivihanneksia 500g pussillinen tirisemään 6-8 minuutiksi. Maustetaan oman maun mukaan. Mulle sopii suola-pippuri-timjami. Pöytään vielä puolukkahilloa, salaattia, ruisleipää ja voita, niin kyllä se nälkä lähtee!

Luun vierestä liha on makeinta

Aivan ykkösgrilliherkuksi nousi tänä kesänä meillä possun ribsit. Kuinkas mä en ole niitä aiemmin tehnyt? Helppoa, halpaa ja ennen kaikkea hyvää! Reseptikin ollut Glorian ruoka-lehdestä korvamerkittynä jo kesästä 2008. Ehkä kauppojen lihatiskeissä ei ole ollut myynnissä näitä halpoja maustamattomia porsaan kylkirivejä, tai sitten en ole vaan huomannut. No nyt näiden lihaisten luurivien suosio on ainakin Tampereen seudulla ollut tänä kesänä niin suuri, ettei edes etukäteen tilaamalla ole saanut himoitsemaansa luupussia kauppiaalta. Kauppias ilmoittaa vaan tekstiviestillä, että ei saatu taas tälläkään viikolla  yhtään. Makuun pääsimme silti. Ensimmäiset 2 kg valmistettiin jo ennen juhannusta. Tarkoitus oli selvittää grilliribsien juhlapöytäkelpoisuus. Kyllä kelpasi; saman tien Stockmannille uusi tilaus sisään ja juhannuksena nakertelimme toiset 2 kg herrrrkullisia ribsejä, eikä sekään kerta jäänyt viimeiseksi. Heinäkuun loppupuolella saatiinkin sitten jo jatkuvaa ’nada’-vastausta erinäköisten kauppojen lihatiskeiltä, että jospa nyt suosista siirrymme odottelemaan ensi kesää ja näemme talven ajan unta ribseistä.

Kypsennä tänään, grillaa huomenna:

Mehevät grilliribsit

Esikypsentäminen keittämällä:

• 2 kg sian kylkiluita
• vettä
• 1 sipuli
• 1-2 porkkanaa
• 2 laakerinlehteä
• 8 kokonaista maustepippuria
• reilu 1 rkl suolaa

Leikkaa kylkirivi tarpeen vaatiessa kattilaan mahtuviksi paloiksi. Paloittele porkkanat ja sipuli. Isoja paloja vaan. Pane luurivit kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä sen verran, että ne peittyvät. Kuumenna kiehumispisteeseen, kuori vaahto. Lisää vihannespalat ja mausteet. Keitä hiljaisella tulella potpotellen 50-60 minuuttia, kunnes liha on pehmeää. Anna lihojen jäähtyä keitinliemessään ja lepäillä siinä yön yli. Juuri ennen grillausta kuori hyhmettynyt rasva pinnalta ja nosta lihat valumaan.

Viimeistele ribsit grillissä. Leikkaa luurivit annospaloiksi. Peitä grilliritilä foliolla ja kuumenna grilli. (tuo foliovuoraus oli aivan pistämätön vinkki, ei tarvinnut putsata grilliä, kantoi vaan foliot roskiin, jeee! Ja jos ketä kiinnostaa, käytin kierrätysfoliota, kun sellaista Keittiöelämää-kaupasta löysin) Sivele luut grillauskastikkeella (ohje alla) ja aseta ne kuumaan foliovuorattuun grilliin.Grillaa ribsejä sen verran, että liha kuumenee ja pinta paistuu rapeaksi. Käännä ja grillaa toinen puoli. Ole tarkkana, ettei makea kastike kärähdä lihan pintaan. Kääntele paloja grillaamisen aikana.

Voit myös kuumentaa ribsit uunissa 225 asteessa. Asettele lihat uunipellille. Levitä paloille grillauskastiketta. Paista 5-10 min. Käännä lihat ja sivele toisellekin puolelle kastiketta. Kuumenna vielä 5-10 minuuttia.

Makea grillauskastike

• 1 ½ dl soijakastiketta
• 1 ½ dl osterikastiketta
• 1 dl chiliketsuppia
• 1 dl juoksevaa hunajaa
• 1 dl ruokaöljyä
• 2-3 valkosipulinkynttä murskeena

Yhdistä kaikki aineet. Sivele soosia esikypsennettyjen lihapalojen pintaan ennen kuumentamista grillissä tai uunissa. Säilytä ylimääräinen kastike jääkaapissa seuraavaa kertaa (tai muuta grillattavaa) varten.

Syö sormin ja varaa käyttöön paljon lautasliinoja ja talouspaperia!

PS. Mm. uudet porkkanat grillin kautta tekivät kauppansa ribsien kyytipoikina:

Kesäisten jälkiruokien aatelistoon lasketaan meillä myös erilaiset raparperiherkut.Kuvissa raparperimuffinit ja karamellisoitua raparperia omatekoisen vaniljajäätelön seurana.

Punajuurigraavattua siikaa omena-piparjuurikastikkeella

Maaliskuun ruokahaasteeksi saimme Siskot bloggaa-blogista varsin visaisen, mutta hauskan haasteen: siinä keskeisessä roolissa on lempi(?)lähikaupan hedelmä- ja vihannesvaa’an painikkeeseen 42 koodattu tuote. Ja kotimainen vaalea kala. S-market, sinne siis. Mitkä lie sipulit vaa’alle ja sieltä tuli—-omena! Ajattelin, etten tästä kyllä mitään saa aikaiseksi ja vähän kaartaen sääntöä kävin vielä kahdessa kaupassa, joissa myöskin asioin. Pahhh, tuli sharon-hedelmä ja lanttu. Omppu ja kala? Päätin unohtaa mokoman haasteen, mutta alitajuntani oli eri mieltä. Viikolla surffaus netissä toi esille mukavan reseptin, tulos on tässä ja hyvänmakuista olikin.

Punajuurigraavattu siika

Aineet:

• 4 filettä suomustamatonta siikaa (minun oli kyllä suomustettua)
• 2-3 rkl karkeaa merisuolaa
• 3 tl sokeria
• tillinoksia
• valkopippuria
• 4 isoa etikkapunajuurta
• harsokangasta

Ripottele hieman suolaa voipaperin päälle ja laita fileet nahkapuoli alaspäin suolan päälle. Ripottele merisuola ja sokeri kalan päälle. Aseta murskatut tillinoksat myös fileiden päälle. Mausta hieman valkopippurilla. Laita harsokangas fileiden päälle.

Soseuta vähän pilkottu punajuuri säilöntäliemen kanssa niin, että syntyy paksu sose. Levitä sosetta harsokankaalle kalafileiden päälle. Laita voipaperi ja lautanen kevyeksi painoksi kalojen päälle. Anna maustua noin 8-10 tuntia. (Yön yli )


Poista harsoliina ja ylimääräiset tillit ja mausteet kalan päältä. Siivuta ohuesti esille ja tarjoile salaatin (jossa hieman mausteena pähkinäöljyä) sekä omena-piparjuurikastikkeen kera.


Omena-piparjuurikastike

• 2 hapanta omenaa
• 1 sitruuna
• hippu sahramia
• 2 tl sokeria
• 2 rkl piparjuuritahnaa
• vajaa 1dl vettä
• 2 dl majoneesia
• suolaa ja valkopippuria

Kuori omenat ja poista niistä siemenkota. Hienonna ne ja laita kattilaan. Purista mukaan sitruunan mehu. Lisää mukaan myös ripaus sahramia, piparjuuri ja sokeri. Lisää vettä niin, että ainekset lähes peittyvät. Hauduta kunnes seos on paksuhkoa ja hillomaista. Anna jäähtyä hieman ja soseuta seos. Sekoita mukaan majoneesi ja mausta kastike suolalla ja valkopippurilla.

Tämä kastike sopii mainiosti kaiken graavikalan kanssa.

Grillatut lohivartaat salaattipedillä

Bella Vanillan Rossana teki vähän aika sitten lohivartaita yrttikastikkeessa blogissaan. Ajatus näistä herkuista ei ole jättänyt rauhaan sen koommin, joten lauantaina oli illalla samaan tapaan viriteltyä evästä meilläkin. Aivan ylihyvää, yhden moitteen annan itselleni: Käytin Nordmarin pakastettuja  lohikuutioita. Iso virhe, eivät ne enää sulaneina pysy kasassa, sitä lohisilppua sitten paistoin myös lisäksi pannussa. Vartaisiin päätyivät vain vielä hiukan kohmeiset yksilöt. Hitsit, helppo ruoka muuttuu kyllä vaikeaksi, jos lähdetään ensin fileoimaan ja kuutioimaankin sitä fisua…

Muunnellut ohjeet, joilla Melukylässä herkutteli 5 henkilöä:

Aineet:

• n. 800 g  (maustamattomia) lohikuutioita
• oliiviöljyä
• suolaa, pippuria
•  vedessä liotettuja puisia varrastikkuja

Salaattiin:

 

• kokonaisia manteleita
• paljon erilaisia salaatteja, lehtisalaattia, romainea, tammenlehvää, rucolaa, ihan mitä vaan
• terttutomaatteja
• suippopaprikaa

 

Yrttiöljyyn:

 

• extra virgin oliiviöljyä reilu desi
• loraus crema balsamica biancaa t. valkoista balsamicoa
• 1 shalotti pieneksi silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi murskattuna
• 1 dl tillisilppua
• 1 dl persiljasilppua
• suolaa, pippuria

 

 

Uuni lämpiämään grillivastuksilla kunnolla kuumaksi. (tai paahda parilapannulla tai paistinpannulla hellalla) Paahda manteleita kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä. Vahdi ja kääntele koko ajan, kärähdysvaara on suuri. Laita mantelit  lautaselle hiukan jäähtymään. Pujota kalapaloja 4-5 per tikku, suolaa ja pippuria myllystä ja oliiviöljyä pintaan. (Vuoraa uunipelti foliolla, säästyt paljolta tiskiltä). Jätä odottelemaan ja  sekoita seuraavaksi yrttiöljyn aineet keskenään.

Siirry salaattipohjien kimppuun: Ota syöjien lukumäärä lautasia ja tee jokaiselle salaattipohja valmiiksi.

 

Grillaa lohivartaita uunissa (tai paista pannulla), kunnes ovat saaneet hiukan väriä pintaan. Minä en edes kääntänyt niitä, kala kypsyy läpi muutamassa minuutissa. ja pelkäsin tietysti, että loputkin valmiskuutiot hajoavat pellille.

Tarjolle vielä hyvää patonkia ja voita, niin kaikille tulee kyllä massut täyteen ja hyvä mieli 🙂

Tein sitten pastaa

Miehen piti lähteä Helsinkiin uuden vuoden päivänä jo niin aikaisin iltapäivällä, että jo perinteeksi muodostunut koko perheen ulkoruokinta Saludissa 1.1. katkesi ikävästi. Paras lohtu ikävään ja lievään veetu-oloon on slow-foodin teko. Ainakin minulla. Kaivoin pasta-masiinani kaapista esiin.

Durum-vehnäjauhopussin kyljessä on ihan käypänen ohje, jotenkin näin:

• 300 g (n. 4½ dl) durum-vehnäjauhoja
• 2-3 kananmunaa
• vettä
• suolaa

Jos tehdään käsin, laitetaan jauhoista pöydälle keko ja keon keskelle kolo, joho rikotaan munat (+vesi) ja aletaan työstää jauhoja pikkuhiljaa ulkoa munakasaa kohti. 10 min veivausta on sopiva aika. Yleiskonettakin voi käyttää, jos haluaa, 10 minuuttia saa käydä sekin.

Itse suosin taikinaa, johon käytetään pelkästään jauhoja munia ja suolaa. Peruskaava taikinalle on 100 g durumjauhoja + 1 kananmuna. Munien koko tietysti ratkaisee.

Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä taikinan koneella. Ei se kyllä ainakaan minulta onnistunut, pakko se taikinapallo oli sieltä hyppysiin ottaa. Tarvitsen tähän taikinaan selvästi näppituntuman, muuten en tiedä, onko se sopivaa, vaikka yleensä käytän konetta kaikkiin taikinoihin.

Peittelin taikinapallovauvani pyyhkeellä ja laitoin puoleksi tunniksi lepäämään jääkaappiin.

 

Tuorepasta keitetään runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Vain pari-kolme minuuttia riittää (HUOM! Keitinveteen ei lisätä öljyä. Pastan sekaan laitetaan oliiviöljyä vasta keitinveden valuttamisen jälkeen. Sääntö pätee myös kuivaan pastaan.)

Kastikkeen aineet köllöttelivät joululta kylmiössä: 220 grammanen avaamaton paketti kylmäsavulohta, pieni smetanapurkki ja maustamaton creme bonjour. Lisäksi pari isohkoa shalottia, pari valkosipulinkynttä, loraus kermaa, pippuria myllystä ja tilliä.

Hienonna shalotit ja murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja hienonna nekin. Paloittele kylmäsavulohen viipaleet. Kuumenna tilkka oliiviöljyä paistinpannussa, kuullota siinä hetki sipuleita. Lisää lohipalat ja hyvin nopeasti creme bonjour ja smetana. (kermaa, jos on liian paksua) Pippuroi ja lisää tilliä. Valmis!

Meillä  ’kotona Italiassa’ kastike sekoitetaan aina pastan joukkoon ennen tarjolle tuomista. Oikea tuorepasta imee myös kastikkeen ja sen hyvät maut nopeasti itseensä. 

Vuohenjuustolla täytettyä broileria ja kaalipähkinäpaistosta

Kun Henri Alén kokkaa, oli se sitten missä televisio-ohjelmassa tahansa, minun tekee mieli kokeilla perässä.

Sunnuntain iloksi kokkasin Mtv3:n aamuteeveen ohjeita mukaellen näin:

 

Broilerit:

Aineet:

 

• 4 maustamatonta nahallista broilerin rintapalaa (ostin luisia, että sain tarpeeksi paksuja. Luut on helppo käsin poistaa)
• 150 g pehmeää vuohenjuustoa 
• 4 siivua parmankinkkua
• 4 lehteä salviaa
• oliiviöljyä paistamisen
• suolaa, mustapippuria myllystä

Tee broilerinrintoihin syvät taskut terävällä veitsellä sivusuunnassa. Lusikoi taskuihin reilu rkl vuohenjuustoa. Aseta rintapalan nahkapuolelle salvianlehti ja kääri koko paketin ympärille parmankinkkusiivu.

Paista broilerinrintoihin kaunis väri pannulla oliiviöljyssä.

Asettele rintapalat uunivuokaan ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. 

Loppukypsennä uunissa n. 180°C n. 20 min. (ohjeessa sanotaan 10-12 minuuttia, mutta ainakin minun kanapalani olivat niin paksuja, että olisivat jääneet raaoiksi. Broileria eikä kanaa ei syödä raakana, ei ainakaan meillä.)

Kaalipähkinäpaistos

Aineet:

• 500g varhais- tai keräkaalia
• 1-2 sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 dl cashew-pähkinöitä
• voita paistoon

Suikaloi kaali. Ryöppää kaalisuikaleita runsaassa kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia, valuta. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle suikaloidut sipulit, valkosipulit ja pähkinät. Kuullota hetki. Kaalia sekaan paistumaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile heti.

Kirsikkatomaattisalsa

Aineet:

     

• 15 kirsikkatomaattia 
• 2 tl kapriksia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1(-2) rkl valk. balsamicoa (valkoviinietikkaa)
• n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Laita kaikki raaka-aineet syvään astiaan ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla. (Vähennän yleensä aina etikoiden määrää ohjeissa, niin nytkin. Suluissa oikeaoppinen ohjeenmukainen määrä) Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Marinoidut kesäkurpitsat

Kesäkurpitsa on kovin kiitollinen kasvatettava ja tänä vuonna käsittääkseni erityisen satoisa päätellen siitä kesäkurppamäärästä, jonka äitini ehti Lahdesta tänne viikko sitten kantaa tullessaan lapsenpiiaksi ja kokkaamaan. Tässä yksi resepti tuon mainion vihanneksen käyttöön, vohkittu Yhteishyvä-lehdestä, luulisin.

• n. 500 g kesäkurpitsaa, mielellään pieniä
• 1-2 chilipalkoa 
• 6-8 valkosipulinkynttä
• reilusti hyvää oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria myllystä
• 1 rkl valkoista balsamicoa 
• ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna

Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Halkaise chili, poista siemenet (ei ole pakko, jos haluaa kunnon täräyksen hottia hommaan) ja silppua. Kuori ja viipaloi valkosipulit.

Paista kesäkurpitsaviipaleet kuumassa paistinpannussa useassa erässä oliiviöljyssä molemmin puolin niin, että saavat hiukan väriä. Siirrä kulhoon. Kuullota hiukan myös chiliä ja valkosipuliviipaleita, mutta älä käräytä niitä. Lisää kesäkurppaviipaleiden sekaan kulhoon chili-valkosipulit, ja persiljasilppu. Lorauta balsamicoa reilulla kädellä ja anna mennä myös oliiviöljyä paistoöljyn lisäksi. Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään. 

Menee alkuruokana tai lisukkeena.

Hämäläinen piimäjuusto (kotijuusto, munajuusto) osa II

Kyllä tämä elämä vaan on merkillistä. Minä löydän blogistanian kautta hämäläisen perinneruokaohjeen. Eipä siinä mitään vikaa ole, mutta kun viime viikonloppuna vein ylpeänä juustotuotokseni serkulle viemisinä, niin tämä tokaisee, että :”hyvää on sinunkin tekemäsi, mutta meillä kyllä yleensä paistetaankin tämä!”

Arvatkaa, sain nostaa leukaperäni lattiasta takaisin paikoilleen, sinne asti se loksahti. Miten niin emme ole ikinä puhuneet tästä asiasta? Vähän minä hämmästyin.

Serkulla on sitten oman miehen tekemä juustokehä. Sen niminen on juustomuotti vanhaan hämäläiseen malliin. Se on tehty koivusta ja siinä on kansi ja kauniit viirukoristeet. (Minulla on savolaisten vilunkien männystä tekemä kiero pihkaa valuva ylihinnoiteltu hannunvaakunainen sekunda!!) *kadekadekade*

Katsokaa vaikka:

Ei mitenkään saisi laittaa väärän maakunnan miehiä tämmöiselle asialle, tulee sutta ja sekundaa, ts, ts, ts!

Lohtua tähän vääräoppisen kehän hankintaan sain, kun serkun mies puoliksi lupasi tehdä minullekin aidon kehän. Kerrottuani vielä synttärijuhlilla vanhemmille serkun miehen sukulaisille juustomuotin metsästyksen vaikeudesta Tampereella ja kuinka huonon sain ostettua, vaikka oli niin hyvää rahaa mulla, alkoi joku muistella jonkun toisen(maalaisserkun) aitan vintin varastoja, että eikös siellä loju käyttämättömiä ?? Mun käy vielä paremmin kuin hyvin tässä tärkeässä asiassa, kuulkaa.

Olen tehnyt tätä piimäjuustoa siitä saakka, kun ohjeen löysin, säännöllisesti. Alkaa olla taito hyppysissä ja juustomassan määräkin on jostain syystä lisääntynyt. (Ensimmäinen tekemäni juusto on kuvattuna varsinaisessa reseptissä. Littee laiha käppyrä!)

Lahdesta sain vielä 5-sivuisen monisteen hiukan toisistaan poikkeavia reseptejä.  Serkun mies ystävällisesti kopioi sen minulle. Alussa on mielenkiintoista tietoa kotijuustoista:

Kotijuuston valmistuksessa länsi- ja itäsuomalainen perinne eroavat toisistaan. Länsi-Suomessa, tarkemmin rajattuna Länsi- ja Keski-Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa valmistetaan piimäjuustoja. Jos mukaan lisättiin munia, syntyi munajuusto. Piimäjuusto oli valmistettu kehässä ja se voitiin vielä paistaakin.

Juoksutinjuustoja on valmistettu Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Alueen eteläosissa juusto oli kehäjuustoa, pohjoisosissa ns. leipäjuustoa. Idässä tunnettiin ternimaidosta valmistettu ns. uunijuusto, kokkeli ja rahka.

Sitten tässä reseptinivaskan ensimmäisellä sivulla lukee vielä näin:

Lahti-80 maatalousnäyttelyn yhteydessä järjestettiin ”Piimäjuustot” kilpailu. Ohjeista koottiin moniste, jossa on emäntien reseptejä Koskelta Hl, Kärkölästä, Nastolasta ja Heinolasta.

Näissä resepteissä on kaksi pääjakoa, paistetut ja paistamattomat. Yleensä alkuvalmistelut ja ainemäärätkin ovat aika samat, pientä heittoa. Yhdessä ”juhlajuustossa” käytetään myös kermaa.

Minun käyttämäni ohje varottaa kiehuttamista. Ei sen taida olla niin väliä, toisissa maito oikein käsketään kiehauttaa ennen piimän ja munien lisäämistä, toisissa taas varotaan maidon kiehumista mutta annetaan koko hoidon pulpahtaa, kun piimä ja munat on lisätty. Toisissa munat lisätään kaikki kerralla, toisissa ohjeissa kuumennukseen menee esim. 4:stä munasta 3 ja se neljäs sekoitetaan vasta kehässä (tai jossain kipossa) pelkän juustomassan joukkoon. Näitä tämän tyyppisiäkin ohjeita on muutama, eikä vain yksi.

Voitakin lisätään hieromisen yhteydessä massaan.

Monissa myös todellakin hierotaan sitä juustomassaa, kun hera on valutettu pois, paitsi kattilassa sen annetaan ”juustoutua” rauhassa.

Uunin lämpötila on korkea, 250° , kunnes on sopivasti ruskea. (Sitä aikaa ei ohjeissa sanota, itse kokeilin tänään, n. 10-15 min.) Voiteluun käytetään joko sulatettua voita (huom! Ei sitten pilata margariinilla makua!) tai kananmunaa.

Tarjoiluvinkkejä: vadelmahillo, kermavaahto. Paistettu kehäjuusto, joka on lämmitetty foliossa ennen tarjoilua.

Piimäjuusto naturel.

Munalla voideltu ja uunissa paistettu.

Minä en kovin lämpöisenä tästä juustosta oikein pidä toisin kuin leipäjuustosta. Haaleana menee ja jäähtyneenä. Jääkaappikylmänä minusta parasta.

Tämänpäiväinen jälkiruoka.

PS. Ihan asian vierestä: Minneköhän mun Site Meterini on mennyt? Lomalle? Nyt ei tiedä, että käykö viis vaiko seitsemän päivässä, höö…

Hämäläinen kotijuusto

Katan blogissa marttapultti-nurkkauksessa tehtiin ammattimaisesti maito/koti/munajuustoa, millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankin. Hera nousee leukaperiin moisen juuston ajattelemisestakin, ainakin minulle. Ihan sattumalta en omista juustomuottia ja sen metsästyksessä oli aikamoinen riesa. Annansilmät-Aitasta semmoisen sitten löysin. Annansilmät-Aitassa on paljon näkövammaisten ja sokeidenkin käsityönä tekemiä puuesineitä(kin) myynnissä. Onkos se merkki peräti Sokeva? Sinänsä hassua, kun kuitissa juustomuotin kohdalla oli: Näkev-tuote…

Munajuusto (niin kuin minä sen tein)

• 3 l maitoa
• 1,2 l piimää
• (3-)4 kananmunaa
• nokare voita
• suolaa

Piimän voi ottaa huoneenlämpöön jo edellisenä päivänä happanemaan lisää, jos muistaa.

Vähintään välineet:

• Iso kattila
• reikäkauha
• juustomuotti (iso siiviläkin käy huom!)
• sideharso

Liota muottia n. 15 min. ennen käyttöä. Sulata voinokare kattilan pohjalla, lisää maidot ja kuumenna maito kiehumispisteeseen polttamatta sitä pohjaan. Munat sekoitetaan piimään ja tämä sörsseli heivataan kattilaan kuuman maidon joukkoon. Jatketaan kuumentamista varovasti sekoittaen, kunnes seos juoksettuu (eli aika pian). Juusto ei saa kiehua! Nosta kattila liedeltä anna seistä n. ½ tuntia (juustomuotin mukana tulleen ohjeen mukaan) tai siitä aikaa venytellen aina kahteen tuntiin ja kansi päällä (Katan mukaan) Minä maltoin sen puoli tuntia. Nostele juustomassa reikäkauhalla varovasti märällä harsolla vuorattuun muottiin valumaan. (Isoon kulhoon tietysti koko hoito, että hera mahtuu valumaan). Hiero puukauhalla välillä suolaa sekaan. (Yrttejäkin voi kokeilla, ruohosipulia, valkosipulia tai paprikaa ) Taittele harsoa nätisti massan peitoksi ja laita vielä painokin päälle, jos haluat. Viileään paikkaan kiinteytymään. Kumoa seuraavana päivänä tarjolle.

Possuvartaat ilman grilliä

Tuplailon puolikas tilasi pyhäruoaksi possuvartaita. Sopihan se. Ostin pari maustamatonta filettä viikonlopuksi ja tein tänään aamulla marinadin: öljyä, sweet chili-kastiketta, Dijon-sinappia, timjamia, rosmariinia, suolaa ja mustapippuria myllystä. Putsasin ja paloittelin fileet annospaloiksi lillumaan liemeen.

Yleensä laitan paprikaa ja kesäkurpitsaa vartaisiin myös, mutta paprika on nyt niin sikakallista, enkä ollut älynnyt ostaa mitään herkkusieniäkään edes. No, tikutin liotettuihin tikkuihin siis omenaa ja kesäkurppaa, yleensäkin otan, mitä on.

Kun piti alkaa grilliä kuumentaa, tyssäsikin homma sitten siihen. Kaasua on kyllä, uusi ”komposti”pullo ihan täynnä, mutta jos sitä kaasua ei tule grilliin, niin kuinkas kärvennät evääsi?

Hain jo naapuria apuun, että onkohan nyt kaikki korkit ja kannet pullossa kunnolla kiinni, kun ei sitä kaasua tule. Oli ne. Soitto Helsinkiin Miehelle, joka kuitenkin oli sen pullon uusinut. Sieltä tuli vastauksena epäilys, että grillin sytytys ei toimi. Ja pah, sanoin minä, ei kai nyt sytytys mene epäkuntoon jos kaasupullon vaihtaa?

Naapurin mies vielä avasi kaasuhanan ja painoi matalapaineventtiiliä samalla, kun minä napsauttelin käynnistysnappuloita. Johan toimi, ei mitään vikaa! Vaan jäikös naapuri reiluksi puoleksi tunniksi painamaan kaasupullon venttiiliä, vaikka kyllä sitä ehdotin? Ei se. Enkä minäkään kyllä voi yhtä aikaa grillitikkuja käännellä ja istua kaasupullon nokassa, blah…

Mitäs sitten? Piti kaivaa parilapannu kaapista. Sitten eivät lihat ottaneet pannun pohjaan, vaan jäivät keikkumaan reunoille tikkujen varaan, kaikki oli nyt vastaan! Siinä sitten lykin varrasemmeet tiukkaan toisiinsa kiinni ja katkoin tikkuja lyhyemmiksi käsin ja ajattelin rumia. Ja kaadoin itselleni lasillisen punaviiniä.

Lopuksi työnsin pintakäsittelemäni vartaat vielä varmuudeksi uuniin veneperunoiden seuraksi. Kyllä niitä pystyi syömään, mutta johan oli homma!

Mies toi myöhemmin illalla Tampereelle tullessaan joltain huoltoasemalta uuden venttiilin ja letkun kaasupulloon. Siinä se vika oli, grilli saa taas kaasua ja Melukylän poppoo oikeaa grilliruokaa, kun on tarvis.

Ruokakuvia

Jäniksen kaveriksi sunnuntain pataan laitoin mm. herkkusieniä.

En ole tainnut kertoa, että olen parsahullu? Voisin syödä tuoretta parsaa joka aterialla. Minulla on parsakattilakin, se on aarteeni, eikä ollut hinnalla pilattu. Eläköön Ikea ja sen halvat hinnat!

Kuvissa yllä ja alla on eilinen evääni: valkoista parsaa keitettynä omatekoisen sitruunamajoneesin kanssa. Joku mikälienee lisuke sivussa on savulammasta. Pieni kiiltävä keko sen vieressä on valkosipulihyytelöä, makeahkoa.

Kierrän yleensä Lidlin kaukaa ihan periaatteessa, yritän suosia suomalaista, ja lähituotettua ruokaakin, jos vain voin. No eihän se aina onnistu tokikaan, ja parsakausi tekee säännöllisen poikkeuksen tähän henkilökohtaiseen Liiteli-boikottiini: parsa on siellä jatkuvasti tuoreempaa ja halvempaa kuin lähimarketissani.

Jänispata valmiina. Siinä on porkkanaa, hiukan palsternakkaa, kolme isoa sipulia lohkoina, shalotteja, valkosipulin kynsiä, herkkusieniä. Kaikki pyöräytettynä voi-oliiviöljy-seoksessa. (Aidossa voissa siis, meillä ei korvikkeita käytetä.) Ruokalusikalliset Dijon-sinappia ja aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä ketsuppia (Heinz). Suolat ja pippurit. Yrttejä. Ruskistettu ja paloiteltu jäneksen raatokin tietysti oli mukana. Ja vettä.
Uunista ottaessa kaivoin jäniksen osat pois ja erottelin luut lihoista, paloittelin lihat ja laitoin takaisin kastikkeeseen. Silppusin vielä sekaan nipun lehtipersiljaa ja lorautin varmuuden vuoksi sopivasti sekaan oikeaa hylatonta kermaa. Ei näytä niin esteettiseltä kuvassa, mutta maku oli jotain erinomaisen ja taivaallisen väliltä, vaikka itse sanonkin. Nih.

Jälkiruoaksi ensimmäistä kertaa suoraan pussista Tohtori Ötkerin Paahtovanukas. Helppo valmistaa ja ruokosokerikin oli mukana. Grillivastuksen alla paahtuminen kyllä kesti hiukan kauemmin kuin sen pakkauksessa sanotun minuutin. Ei paha, pojat tykkäsivät kovastikin.

Luutonta lammasta ja tsatsikia

Entinen naapurimme maalla kasvattaa lampaita. Ostan sieltä vuosittain 1-2 kokonaista karitsaa pakastimeen. Toisen yleensä syysteurastusten aikaan ja toisen pääsiäisen korvalla. Pahvilaatikossa on vakuumiin pakattuna viulut ja lavat, kyljykset ja muut muhennospalat, jostain syystä lampaankasvattajani käyttämä teurastamo on viime vuosina kovin nihkeästi tehnyt jauhelihaa, siis sitä ei ole saanut. Ei ole haitannut, muhennoksia ja lammaskaaleja on tehty ja syöty, hyvin ovat maistuneet.
Toissa kerralla meni touhu jo niin luiseksi, että olisi pitänyt kalvaa kaikki liha itse irti luista, paketissa tuli koko päkän luut mukana. No kuka siihen nirhintään tylsillä keittiöveitsillään pikkuisissa kotikeittiöissä ryhtyy? Noottia tuli lampolaan vähän sieltä sun täältä ja ystävällisesti lammasfarmarit nyt vaihtoivat teurastusliikkeensä toiseksi. Muutama viikko sitten tuli soitto, että otanko päkän, ja että nyt saa taas jauhelihaakin! Arvatkaa otinko, tottakai!
Pahvilaatikon avaus kotona kertoi, että kun valittaa liioista luista, saa sitten aivan luutonta: viulutkin oli kalvettu luuttomiksi, hahhah! Onneksi kyljykset olivat sentään kyljyksiä! 😀

Kevyesti suolattua kurkkua valumassa tsatsikia varten . Resepti tässä. Valmis tsatsiki alla, sen takana omatekoinen aioli. Resepti tässä.
Luuton paisti tuntui kaipaavan jotain muuta kuin perinteistä mutta niin iki-ihanaa kermaa-kahvia-valkosipulia.
Tein sille yrttisen lillingin: n. 1,5 dl hyvää oliiviöljyä, suolaa, pippuria myllystä, tuoretta rosmariinia (paljon), nippu lehtipersiljaa, rkl kuiv. timjamia, rkl kuiv. basilikaa
6 valkosipulin pullukkaa kynttä murskana ja paloiteltuna.
Paistopussiin koko hoito.

Lopputulos:

Minun pääsiäisateriani oli tämän näköinen. Muut söivät lisäksi valkosipulikermaperunoita.

Marinoitua munakoisoa

Kylmiöstä löytyi munakoiso. En muista, mitä varten se oli hankittu. Ehkä se oli ollut vain kaunis ja kiiltävä kaupassa ja minulla nälkä? Joka tapauksessa se näytti tänään siltä, että jos sille ei pian tee jotain toimenpiteitä, jotka johtavat syömiseen, sen saa kantaa roskikseen. Tämmöistä sain aikaan:
Viipaloin suurehkon munakoison pitkittäin n. sentin siivuisiksi viipaleiksi, jotka sitten suolalla itketin (leivinpaperin päällä uunipellillä valmiiksi, huom!) Pistin itkemisen ajaksi uunin jo kuumenemaan täysille ja grillivastuksilla. Pyyhin suolan ja nesteen viipaleilta pois n. vartin jälkeen ja työnsin pellin uuniin. Grillasin viipaleita ehkä vajaa 10 min. Kuitenkin sen verran, että saivat hiukan väriä. Näyttivät siivut aika kuivilta uunista tullessaan, joten lorottelin heti hyvää extra virgin oliiviöljyä niille. (Olisikohan kannattanut öljytä siivut JO grillivastuksien alle laittaessa? Ensi kerralla kokeilen niin.) Jätin pellille hetkeksi jäähtymään.
Siivuttelin ainakin 8 valkosipulinkynttä. Mutta ne olivat marinoituja! Vähempikin riittäisi mielestäni, jos olisivat tuoreita, täytyyhän miedon munakoisonkin maistua.
Liemi:
Reilu rkl valkoista balsamicoa, sopivasti ( reilu desi? sen näkee, kun on hyvä määrä 🙂 sitä hyvää oliiviöljyä, suolaa myllystä, mustaa pippuria ja ruukullinen lehtipersiljaa silppuna.
Munakoisot pelliltä paloiksi ja sekaan. (Tässä kohtaa lisätään oliiviöljyä, jos tarpeen) Sekoitin kaiken ja siinä. Näyttää mössöltä, mutta maistui kyllä kanan jalan kanssa ihan hyvältä.
Luulen, että huomenna ovat maut parhaimmillaan, mikään ehdi marinoitua, jos heti syö.

Nyt se kokkaa sunnuntairuokaa

Vaarin hirvenlihat muistin taas kaivaa pakastimesta. On se merkillistä: isältäni saan sorsat ja jänikset ja hirvenlihat, silti pitää tehokasvatettua broileria kaupasta hakea. Tuppaa arvoliha unohtua pakkaseen käyttämättä.
Mitä sitten teen, kun nyt jo hirvenmetsästyksessäkin passimieheksi siirtynyt yli seitsemänkymppinen isäni ei enää lihoja pakastimeeni kanna? Pankrotti edessä…
Tässä kuitenkin resepti hirvenlihapataani. Pekonia ei tällä kertaa ollut. Ja yleensäkin otan, mitä on.

Hikoilevat munakoisoviipaleet:

Paljon sipulia isoina lohkoina. Monta valkosipulinkynttä myös.

Liha ruskistumassa paistinpannulla.

Pata menossa uuniin. Jauhoja ei tarvita saostukseen, munakoiso ja kesäkurpitsa ja sipulit saostavat soosin sopivaksi.

Ruusukaalit ensin kiehutin suolavedessä, sen jälkeen loppusilasin paistinpannulla voissa. Kyllä, voita käytän aina, en koskaan mitään kissanrasvoja. Kissanrasvoilla tarkoitan margariineja. Laadukas oliiviöljy kuuluu meillä myös ruokavalioon, samoin kylmäpuristettu eli extra virgin kookosöljy!

Valmis karpin annos: hirvenlihapataa, voissa paistettuja ruusukaaleja ja iso kasa hapankaalia. Kaalit kiehuivat inasen liikaa, tuli pikkasen mössöä. Ei haitannut makua kuitenkaan.
Pojille lisäksi riisiä.