Aihearkisto: kokeilut

coke

 

coke, originally uploaded by Krisu-.

Tämä on koepostaus. Blogin  liittäminen Flickriin taisi onnistua.

K:n käyttäjäraati toteaa: Kuva tulee helposti, linkittyy oivallisesti ja tekstinkin voi tehdä valmiiksi Flickrin puolella. Jos on kovin kiire, eikä joka palstalle ehdi, tämä toimii kyllä. Puuttumaan jäävät kuitenkin harmillisesti tagit ja kategoriat, niitä varten on tultava blogin työpöydälle muokkaamaan postaustaan.

Arkistojen aarteita: Äidin kännykkä väärissä käsissä

Mellä on laatikoissa vanhoja kännyköitä aika monta. Liian monta jo, sanoisin. Niitähän tarvitaan, jos käytössä oleva uusin kännykkä sattuu hajoamaan. Mun edellinen oli Samsung, josta jäi paljon musaa ym. siirtämättä nykyiseen iPhoneeni. Kas, iPhonen bluetooth toimii vain handsfree-laitteena, sillä ei voi siirtää roinaa kännykästä toiseen. Vähän vippaskonsteja ja tietokoneen kautta siirtelyä. Tämä (heikohkolaatuinen) ’lyhytfilmi’ on neljän vuoden takaa.

Mua tää jaksaa naurattaa, muista en tiedä.

Kokeilu: postaus s-postista

Kehitys se vaan kehittyy, wordpressiin voi postata suoraan sähköpostista. Kokeillaan nyt, että onnistuuko ja osaanko minä.

01touko2008 2406 raparperi c1
Kokeillaan samalla, että mitä tapahtuu viime keväiselle raparperin kuvalle. (Tuolla herkulla on jo kiire, jos meinaa ehtiä samannäköiseksi kuin oli 25.5.-08, hyvä, jos on mullasta tullut vasta ulos *korjaus: 1.5 raparperi oli jo noin komea!)
Wordpress lähetti minulle tänään myös sähköpostia:

**************
Howdy:

(Apologies if you got this twice.)

We’ve been listening to your feedback on our video feature and have completely redone how videos work to make you look awesome. We’re calling it VideoPress, and you can read some technical details about it here:

http://support.wordpress.com/videos/

As a thank you for helping us test out our video evolution, we’re giving you a free one-year subscription (60 buck value) to VideoPress for your blog:
http://krisuh.wordpress.com

You can read all about this on http://en.blog.wordpress.com/2009/05/11/videopress/

Keep the videos coming!

Your friendly WordPress.com video wrangler

***************
Vähän mä yskin, minä mitään videoita ole värkännyt, kiitettävästi vaan yrittänyt muuten kitistä ja rutista, jos olen jotain puutteita huomannut. (-Miksen saa liitettyä ’kuka tätä blogia seuraa’-widgettiä wordpressiin? Bloggerilaiset saa! -Miksei wordpressiin saa sivupalkissa päivittyvää suosikkiblogilistaa? Bloggerilaisilla on! etc.)
No, lueskelin sitten enkuksi asiaa, ja selvisi, että kitinäaktiivisuudestani viis, ostin vuodeksi lisää tallennustilaa kahdellakympillä viime joulukuussa koska se oli ainoa keino saada joulukalenterin luukkuun 24 tekemäni ”video” toimimaan. ’Säännöt ovat nyt muuttuneet, eikä wp:n blogi tue videotiedostomuotoja, jos et osta tätä 60 taalaa vuodessa maksavaa uutta videolisätilaa, jonka minä siis saan vuodeksi käyttööni ilmaiseksi. (Mainostus on sitten mahtavaa: Vain 5 taalaa kuussa! 😀 )
Miksi minä nyt sitten saan tämän vuoden videotilapläjäyksen, minä, jonka blogissa on tasan yksi itse tehty video? Saan, koska säännöt muuttuivat kesken maksullisen lisätilakauteni, joka siis päättyy ensi joulukuussa. Jos siis en maksa seuraavaa vuotta taas, sitä kahtakymppiä. Onko selevä tämä?
Mulla on enää yksi kysymys: Pitäiskös mun nyt ostaa videokamera?

——————–

*blogissa: Nonni, tämä lähetys toimii, kuvakin tulee, että semmosta 🙂 Aiheet ja tagit täytynee käydä myöhemmin lisäämässä, mutta on nyt sitten tämmöinenkin lisähömppä olemassa. Tietysti, jos käyttää kännykkänsä kameraa ja on tottunut s-postia käyttämään myös kännykästä, niin silloinhan tämä homma pelittää kummasti vaikka mistä katukahvilasta.

Värisilmä pelaa

Löysin jo vähän aikaa sitten blogista Vaahteramäen naiset sivun, jossa voi testata värisilmäänsä. Tulokseni on 100% onnistuminen. Odotinkin hyvää tulosta, minulla on mm. erinomainen värimuisti, mutta että koko hoito oikein! Hyvät on värisilmät, vaikka ilman kakkuloita ei enää näe ei ees eikä taapäin. Varmistukseksi, ja ettei minua epäiltäisi vilpistä, kaappasin tuloksesta kuvan näytöltä. Kyllä olen nyt rinta rottingilla! Värien valtiatar, sävyjen asiantuntija! 

Slideshow Tampereelta

Tampereen päivähän oli reilu viikko sitten. Kokeilenpahan näitä muutamaa aivan ydinkeskustasta näpsästyä kuvaa esittää näin Rock You:n slide show:na. Vähän vaihtelua. Kaappasin tämän vimpaimen Marilta mukaani, hän tuskin pahastuu, ei varmaankaan tekijänoikeuksien omistavia varpaita ole hänen ’reiskoissaan’ poljettavana. 

[rockyou id=124179503&w=450&h=338]

WordPressiläisiltä kysyisin, jos kuka tietää: kojelaudallani, sinne, missä näkyvät muiden linkitykset blogiini, on ilmestynyt kolme ikävää jotain pokeripelilinkitystä Melukylään. Niitä pelilinkkejä ja autovakuutuksiahan Akismet torjuu tosi tehokkaasti, mutta mitäs näille sisäisille huuhaa-linkeille tehdään? Ei Melukylä mikään peliluola ole, eikä siksi muutu.

Ne olivat kaikki bloggerissa, ja selvästi eivät oikeita blogeja. Merkitsin ne kuitenkin  heti roskablogeiksi. Toivottavasti siitä ei ollut haittaa minulle, että kävin niissä? Olen kyllä ottanut kojelaudalla ollessani käyttöön sen ekstra-super-hyper-suojauksen, sen, joka näkyy osotteessa kirjaimina https.

 

Hedelmiä ja aikataulutusta


Ei enää harmaita maisemakuvia, töissäkäyminen on jo riittävän ankeaa, haha! Viikko takana, ihan outoa taas pitkästä aikaa. Säntäilyä sinne ja tänne, vauhdissa kahvia kitusiin.
Jos kolmelta pääsen päivällä, on kaasu pohjassa ajettava kotiin, joku on kuitenkin roudattava soittotunnille ja takaisin. Ruoan pikalämmitys ja takaisin töihin illaksi. Kunpa saisikin köllötellä kotona illat pitkät, torkuksia teeveen vieressä ja laitella poikia nukkumaan.
Minä nousen aamulla ennen puolta seiskaa poikien puuron takia ja sen takia, etteivät alkaisi äitiään vierastamaan. Aamulla ennen töihin menoa hoidan kaupat ja muut pikasiivoilut, kolmen ja kuuden välillä ei ehdi kuin antaa kuivat käskyt exälle ja piiskata piltit yhteiskuntakelpoisiksi. Samassa välissä pienet tupluurit, jos suinkin ehtii, muuten muutun zombieksi. Kymmenen jälkeen illalla kotiin, ja ei muuten sitten nukuta pätkääkään ennen puoltayötä. Puoli yksi-yksi on lähempänä totuutta.
Jos tulee puolue, jonka teeseihin kuuluu, että lapsien ei kuulu mennä kouluun kuin aikaisintaan kello yhdeksän, minä äänestän silmäripsenkään värähtämättä sitä porukkaa.
Kaiken huipuksi sain töistä heti jonkun pöpön, nyt jyllää jo hengitystieinfektiokin. Yskin keuhkonkappaleita… Töissäkäynti on vaarallista!




Vesi


Sauvakävelylenkillä viime tiistaina (15.1.) naapurin frouvan kanssa huomasin ojan, jossa virtasi kunnolla. (E-r-i-t-t-ä-i-n merkittävä seikka, siis että oli nämä sauvat. Meillä on hinaava koira, ei sen kanssa paljon sauvoja ulkoiluteta. Ja jos kävisin vielä erikseen dementiahiihtolenkeillä, mitään muuta en ehtisi elämässä tehdäkään kuin kävellä.)
Päätin siltä sauvaseisomalta, että seuraavana päivänä, jos ei sada ihan kaatamalla, kurvaan autolla (!) mies mukana ojalle. Tietysti mies mukana, assistentti! Hah!
Auto oli parkissa läheisen Siwan pihassa. (Siwan maitokaappi ikuistettu!) Matkalla ”kuohuvalle koskelle” napsin vielä tien vieressä sopivasti tyhjillään olevalta rivarin pyykkitelineeltä kuvia.
Sitä ei kyllä ikinä arvaa, mitä tulee vastaan, kun kameran tällää kaulaansa. Ja jalan assistentin kannettavaksi. 😀
Miehen vajaa viikon mittainen loma on nyt ohi. Kurvasi Hesaan jo eilen. Tänään olisi tarkoitus taas ulkoiluttaa sauvat naapurin kanssa sillä välin, kun Ex vie tuplailon sähläämään.
Taitaa tyrehtyä meikäläisen kuntoura taas tähän, huomenna mentävä töihinkin. Siis ihan oikeasti, töihin! Onks ihan pakko? Eikö tätä leikkikotirouvan elämää täydellä palkalla voisi jatkaa vielä kesään asti?

Yksinäiset ja työttömät


Kuvat yhtä harmaita kuin tämä talvi tänä vuonna. Pyykkipojat orpoilevat narulla. Silmät kiinni ja ajatukset kesään, miltähän näyttäisi samassa kohdassa? Täytyy käydä kesällä katsastamassa.
Nämä eivät muuten ole minun pyykkipoikiani. Otan omani aina pyykin mukana pois. Itse ainakin pesisin nämä orporaukat ennen seuraavaa käyttökertaa, ettei tarvitsisi pyykkiä uudelleen koneessa pyörittää.



Aaaaa, uusi kuvahaastepaikka, supisuomalainen nimestään huolimatta. Inspiring Picture.
Käykää nuuskimassa, jos kiinnostaa. Osallistuin sinne yhdellä näistä, muista enää millä, mutta K’s photoblogin kautta. Sen linkki taas löytyy sivupalkista.

Halvatun Nigella!

Minä teen parhaillaan joulukakkua. Se jäähtyy tuolla hellankulmalla nyt puolisen tuntia, että saan sinne lisättyä vatkatut munat ilman, että ne muuttuvat kokkeliksi. Sitten vielä jauhot ja uuniin.
Nigella mokoma, minkä meni tekemään! Pyöritteli silmiään ja huokaili ja ynisi vähän ennen aattoa samalla kun keitteli hedelmäkakkuunsa korintti-rusina-luumumössöä voin, hunajan, muscovadosokerin ja kahviliköörin kanssa. Kaakaojauhetta! Raastettuja appelsiininkuoria ja neljän mehut. Kuola alkoi valua. Ei ole arvon Rouvan mukaan yhtään semmoinen englantilainen hedelmäkakku, joka on tyypillisesti kova ja kuiva, ja jossa hammaskin voi katketa. Vitsit, sillä on sitten loistava valaistus ja huippu lavastus ja kuvaajat!
Rouva taitteli ja laitteli ei-kertakäyttöistä leivinpaperia irtopohjakakkuvuokaansa. (No hei, mullahan on samaa, Löytötavaratalostahan sitä on ostettu jo aikaa sitten!) Oli meinaan jetsulleen leikatut palat. (Kukahan tarpeistonhoitaja nekin sille teki? Minä äsken leikkelin. Kauan. Ja silppusin….)
Ympyräksi kanssa reunoille. Tuplasti korkeampi kuin astia. Ei pala paakkelssi, sanoo Nigella. Jumaleissöni, eihän se paperintekele edes ole niin pitkä, että siitä saisi yhtenäisen palan!!! Siellä on nyt puolet kestopalaa ja puolet paperiarkista leikattua. Ne muuten kaatuu koko ajan , että mulla on jo kauhuskenaario silmissäni sitä hetkeä varten, kun taikina on valmis vuokaan kaadettavaksi.

No nyt pirisi munakello, menen jatkamaan. Paljosta vetoa, että kaiken tämän uurastuksen jälkeen, se kakku maistuukin vielä pahalle? Koska on kukaan kuullut brittien kulinaarisista voitoista? No onhan se yksi äijänkäpy kyllä hyvä laittamaan sapuskaa, mutta ilkeä on ihmiseksi. Ja ruma. Gordon joku.

Palataan kauniiseen Nigellaan, oh!
Taikina on uunissa, eivätkä seinät kaatuneet, *ynh*. Sensuellia silmien pyöritystä tekisi Nigella tähän saumaan. Aina on kiharat ojennuksessa eikä esiliinaakaan tarvita. Mikään ei roisku hellalle ja se on kanssa hienoa, että paikat ei höyrysty vaikka kuinka keittäisi. Samassa ohjelmassa rouva keitti kattilassa kinkkuaan kolme tuntia. Nigellan keittiössä ei ole edes liesituuletinta! Aah! Mulle kanssa kaasuhella! Samanlainen tahraton kuin Nigellalla.
Katselin tuossa oman uunini lasiluukkua, että sitäpä ei lasiksi oikein tunnista, kun en sitä jouluksi kirkkaan kiiltäväksi kuurannut. Miksi olisin? Jos tontun tehtävä on työntää päänsä minun uuniini, niin takuulla minun tehtäväni on käräyttää tuon epäkohteliaan nuuskijan partakarvat. Mieluiten vielä vaikka berskarvatkin yksintein. Sinne ole asiaa kuin paisteilla. Tai kakuilla.

Nyt se kakku sitten on kaksi tuntia miedossa lämmössä. Sitten se jäähdytetään kokonaan ja etsitään sieltä vuorausten seasta esiin.
Alkaa koristelu. Kahvinmakuisia jotain karkkipapuja keskelle, jos on läsähtänyt. (Seksikästä ynähtelyä ja silmien pyöritystä á la Nigella) Siis ei tietysti toivoakaan, ettei olisi lässähtänyt? Mulla mitään papuja ole!
Syötävää kultapölyä (samalla kuuluu enkelikuoron laulua Nigellan korvissa. Täällä kolme takkutukkaa tappelee pleikalla…) Mun pitää lähteä ulkomaille sitä pöllyä hakemaan, arvatkaa, saako Suomen köyhäkaupoista? NO EI! Tähtikuvioita? Pah! Suomesta ei saa kuin nonparelleja ja hillottuja vihreitä ja punaisia kirsikoita. (Niitä muuten inhoan, olivat minkä värisiä tahansa.)
Ai joo, ja sitten niitä tahmaisia kaikenvärisiä appelsiininpalasia.
. . . ?
Ei kai sen sitten niin nökönnuukaa, kun kerran ollaan vaihtoehdottomassa maassa, laitetaan tomusokeria. Sillä tekolumella on porskutettu eteenpäin vuodesta toiseen. Virheet piilotettu ja hienoudet aikaansaatu. Ynnnnnnh!

PS. Mun sanomana nuo ynähtelyt kuullostavat lypsämättä jätetyltä lehmältä…

Kuvia A:sta Ö:hön. Luulisin…

Huh-huh, melkein onnistuin, hehee! Löysin itse ottamani kuvan joka kirjaimelle, lähes, mutta mutta: tuo Photobukketin shöy ei ota vastaan kuin tietyn määrän kuvia, osa jäi siitä pois, lisään ne erikseen loppuun. Lisäksi se ei huoli ääkkösiä, ne täytyy itse ajatella! 😉

Thanks Sara! It was very interesting and so much fun to do this A to Z photochallenge.

Tänne lisäystä
-X-files onkin jo esitelty aiemmin, sitä akillesjänneleikkauskuvaa enää viitsi.

-Å: Tämä on Ååbosta! Satamasta. Linna siinä on! (Meillä Tampereella sitä sanotaan kyllä vaan, että Turku.)


-Ä: Äyriäissalaatti. Yleisemmin kai sanotaan, että katkarapu…Ä mikä Ä.

Sitten tulee viimeisenä se vähän vaikea. Ö. Kun minä en ötököistä niin perusta. Mutta eivätkös nämä ala ööllä? Jotain öytöjä ovat?? Joo-o, nyt muistin! Nämä ovat ö-l-i-i-v-e-j-ä. Tavasin varmuuden vuoksi, että muutkin muistavat.

PS. Minä osaan kyllä aakkoset.
Guinness oli sitä mustaa galjaa, jota toukokuussa piti Dublinissa maistaa. Muuten en galjaa juo.
Zirahvikin on oikeasti Giraffi, kaikkihan sen tietää. Otin nyt vain hiukan vapauksia, että tulee jotain valmistakin, eikä pelkkää tösverrystä. Ja olihan minulla tuohon Zetaan vaihtoehtokin. Kyllä sekin on tähän laitettava?
Zeepra, joka nobelisti Al Goren sanoin ei pääse pilkuistaan!