Huomenna 1.12. se alkaa taas soida, voi että! Miten voikin pelkästään jouluiseen musiikkiin keskittynyt radio olla niin suloinen! Siis tottakai jos kuuntelee 24/7 yhtä samaa kyllästyy helposti jo alkumetreillä, mutta sopivasti säädellen ja pieninä annoksina. Jouluruuhkassa auton ratissa oikein tuntee, kuinka verenpaine laskee ja kiukkusuoni lakkaa tykyttämästä, kun radiosta kuuluu sesonkiin sopivia klassikkojoululauluja. Tää tykkää!
Tässä teille kuvasta linkki Jouluradioon, voikaa hyvin ja ilman isoja paineita.
Täällä mä olen enkä tee mitään. Tai no, jotain perushommaa, mutta lumityötkin olen lähes kokonaan ulkoistanut pojilleni. Ja Miehelle. Mä en ole edes koneella. Aika mehuton olo, mutta olkoon. Tammikuu meni kokonaan töissä. Helmikuun alussa meille tuli kaksi ranskalaista poikaa kymmeneksi päiväksi, juuri parhaiksi niihin koviin pakkasiin. Tätä vaihtoa, mun kaksoseni olivat heidän perheissään viime toukokuussa. Sitten mä tulin kipeeksi ja loppukuu humpsahti töissä. Maaliskuu alkoi tänään. Valo lisääntyy ja se on mukavaa. Huomenna käyn Turussa. Ihme juttu, Turussa en ole oikein koskaan ollut ja nyt menen sinne koko ensi kesäksi. Tuleepahan sekin kaupunki tutuksi. Nyt mä jatkan möllöttelyä, kun se kerran on vielä mahdollista. Pari iPhone kuvaa ranskanpastillien – Francois ja Aurelién – vierailuajalta. Heippa!
Minä tykkään Stingistä tosi paljon, olen aina pitänyt. Tämä kipale tuli viime viikolla taas mieleen ja ajankohtaiseksi. Facebookissa kiertää kuva, johon on sanoja pikkasen muunnettu ja sekös naurattaa ja kutittelee koiraihmisen huumorinäppäimiä. Laitan tähän alle oman koirani kuvan samoilla sanoilla ja lopuksi Police-yhtyeen 2008 Madridin konsertista kyseisen kappaleen, ”Every breath you take”. Muikeaa pakkaspäivää vaan kaikille!
Every snack you make. Every bite you take. I'll be watching you.
Every breath you take
Every move you make
Every bond you break
Every step you take
I’ll be watching you
Every single day
Every word you say
Every game you play
Every night you stay
I’ll be watching you
Oh can’t you see
You belong to me
How my poor heart aches
With every step you take
Every move you make
Every vow you break
Every smile you fake
Every claim you stake
I’ll be watching you
Since you’ve gone I’ve been lost without a trace
I dream at night, I can only see your face
I look around but it’s you I can’t replace
I feel so cold and I long for your embrace
I keep calling baby, baby please…
Oh can’t you see
You belong to me
How my poor heart aches
With every step you take
Every move you make
Every vow you break
Every smile you fake
Every claim you stake
I’ll be watching you
Every breath you take
Every move you make
Every bond you break
Every step you take (I’ll be watching you)
Every single day
Every word you say
Every game you play
Every night you stay (I’ll be watching you)
Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Musta tuntuu, että mä olen leikkinyt koko ikäni. Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos aikuinenkin leikkii. Kaikkea pitää kokeilla ja erityisesti läppärin kotiinpaluun ja tervehtymisen kunniaksi on syynätty myös oman blogin toimintoja. Kuvat ovat ainakin tallessa. Hedari huutaa keväisempää kuvaa. Tehdään kun ehditään.
Tässä nyt on yhtenä päivänä läppäriä odotellessa leikitty sittarissa otetulla perusiPhone-kuvalla. Aihe voi olla vaikka komee purjo. Tai komee ja purjo? Ei sentään, ei ollut paraati-ilme Miehellä kaupassa päällä. Tästä lähdettiin liikkeelle.
*
*
shake it (ja pää poikki 😀 ) ensimmäinen ja viimeinen kuva sisältyvät myös keskellä olevaan galleriaan, jonka kuvat voi klikata suuremmiksi.
En voi uskoa, että minä, suuri talven ja lumen ystävä sanon tätä, mutta sanon. Olen kurkkuani myöten täynnä lunta! Nyt loppui lumikuvat. Eilinen päivä auringonpaisteesta huolimatta meni viikkosiivouksessa, kaupassa ja hellan vieressä kokkaillen. Lopun (vapaan) ajan viihdytin itseäni puuhastelemalla läppärin näytön ja parin skumppalasin kanssa.
Assaria tarvittiin laukaisemaan jalustalle asetettua kameraa, että itse saattoi pidellä laseja.
PS.1 kuvat suurenevat klikkaamalla.
PS.2 Idea on jostain valokuvauslehdestä, ei omani.
On aika kylmä näin marraskuuksi. Pistetääs vähän pökköä pesään ja lämpöä luihin Andrews Sistersien avulla. Rommibooge (Rhumboogie) olkaapa hyvät:
Videon lisääjän mukaan tämä on ollut Andrews Sistersien ensimmäinen esiintyminen elokuvassa. Tämä debyytti oli siis ”Argentine Nights” (1940).
Varsinainen klassikko – vaikka sitähän sisaruksetkin toki ovat – on heidän ehdoton superhittinsä Boogie Woogie Bugle Boy:
Tämä superhitti laulettiin Abbottin ja Costellon elokuvassa ”Buck Privates” (1941). [Esikatselu osoitti, että tämä video ei näy blogissa. Klikatkaa itsenne katsomaan se.]
Tässä yksi uudempi versio tästä mukavasta buugiesta esittäjinä ”Delores and the DeLago sisters”:
Aah, jumalainen Bette M!!
Lopuksi laitan tähän vielä Andrews Sistersien viimeisen yhteisen esiintymisen vuodelta 1966. Dean Martin-show’ssa. (Että mä jaksan rakastaa D.Martininkin samettiääntä ikuisesti, oooo!) Tästä taisi nyt tulla monenkin asian klassikkopostaus, tosin lyhyesti kerrottuna. Käykää tutustumassa linkkeihin, sieltä lisää tietoa sitä janoaville.
PS.1 Apua, enhän mä voi lopettaa tätä juutuubissa nuohoamista. Kun nyt satuin kehumaan Deanin, niin katsokaa tämä klassikkohelmi sketsiksi. Asialla Goldie -blondi – Hawn ja Dean -se samettiääni – Martin. Kestäkää loppuun asti, tiesittekö, että Goldie laulaa erittäin hyvin!
Putoan äimistyneenä polvilleni aina, kun ajattelen Marsaliksen perhettä. Mikä määrä jaettuna lahjakkuutta yhteen perheeseen! Isä Ellis Marsalis Jr. opettaa musiikkia ja soittaa jazzia pianolla. Hänellä ja vaimollaan Deloreksella on kuusi poikaa: Branford (1960), Wynton (1961), Ellis III (1964), Delfeayo (1965), Mboya Kinyatta (1971) ja Jason (1977). Branford, Wynton, Delfeayo ja Jason ovat kaikki isänsä tavoin myös jazzmuusikoita. Ellis on mm. runoilija ja valokuvaaja. Perheen toiseksi nuorin poika, Mboya, syntyi autistisena. Kuunnellaan perheen yhteistä musisointia:
Minä en tietäisi koko porukasta varmaankaan mitään ilman aikamme suurta jazztrumpetistia, supertähti Wyntonia.
Hän on saanut myös klassisen musiikin koulutuksen. Tässä J.S. Bachin kantaatti ihanan Kathleen Battlen kanssa:
Makupalaksi vielä veli Branford ja Sting ja Roxanne, oi-oi-oi!
Lepis laittoi tälle sunnuntaille teemasoitoksi sunnuntaiklassikoihin musikaalin. Paha. Päätä on melkein särkenyt koko viikon, kun en ole osannut päättää minkä laittaisin. Useimmiten ensimmäisenä mieleen tullut on paras vaihtoehto. Niinpä palaan nyt alkuun kierrettyäni ensin Veriveljien, Evitan, The Buddy Holly Storyn, Oopperan kummituksen, Cabaret’een, Chorus Linen, Chicagon -muutamia mainitakseni- kautta vuosi sitten kauan odottamaani ja Lontoossa näkemääni loistavaan, koskettavaan, ylitseni katyjyrän lailla vyöryneeseen musikaaliin nimeltä….
BILLY ELLIOT
Elokuva Billy Elliot tehtiin vuonna 2000. Musikaalin Billy Elliot maailman ensi-ilta oli historiallisessa Victoria Palacessa maaliskuun 31. 2005. Musikaali perustuu elokuvan tarinaan, mutta se ei ole toisinto elokuvasta ja uuden ja oman musiikin on näyttämölle säveltänyt Sir Elton John. Käsikirjoittaja on sekä elokuvassa, että musikaalissa sama, Lee Hall. Sama mies on kirjoittanut myös lyriikat lauluihin.
Vaikka Billy Elliot on vasta viisivuotias musikaali, se on nyt jo klassikko ja nimetty vuosikymmenen parhaaksi musikaaliksi. Saanut n. 70 kansainvälistä palkintoa ja sen on nähnyt pelkästään Lontoossa yli 4 miljoonaa katsojaa! Viiden esitysvuoden jälkeen se on yhä ’the best show in London’!
Äitinsä menettänyt Billy elää isänsä, aikuisen veljensä ja mummonsa kanssa pohjois-englantilaisessa kaivoskylässä, josta kaivostoimintaa ollaan lopettamassa, kuten niin monessa muussakin kylässä ympäri Englantia Margaret Thatcherin pääministerikaudella 1980-luvulla. Billy vaihtaa isänsä tietämättä nyrkkeilyhanskat balettitossuihin ja siitäkös soppa syntyy. Tanssinopettaja on omaan eläämäänsä kyllästynyt ja hommaansa leipääntynyt, mutta näkee Billyn tanssillisen lahjakkuuden ja alkaa valmentaa tätä salaa Royal Ballet Schoolin pääsykokeisiin. Uhkaava työttömyys ja sen estoyritykset lakkoilemalla, köyhyys ja ahdasmielisyys, näiden asioiden keskellä Billy etsii itseään. Eikä tästä musikaalista selviä katsomossa ilman suurta paketillista nenäliinoja, takaan sen.
Yleiskatsaus:
Electricity, musikaalin tunnarinakin pidetty kappale. ” Billy, miltä se tuntuu, tanssiminen?”:
Michaelin ja Billyn hulvaton Expressing yourself:
Selvähän se, että Billyjä on ollut ja tulee olemaan monta, pojat kasvavat 12-13-vuotiaina äkkiä nuorukaisiksi. Lontoossa on kolmois – jopa neloismiehitys päällä koko ajan. Sitä minä vaan, että mistä ihmeestä ne löytää tuollaisen määrän lahjakkaita tanssivia ja laulavia poikia? Hiukan myönnytyksiä englantilaiseen lookiin on jouduttu kyllä tekemään, ystäväni näki mm. aasialaisen pojan ja tuossa edellisessä videossa on värillinen poika Billynä. Me näimme Miehen kanssa yhden pojan , Brad Wilsonin viimeisen esityksen.
Ja musikaali kuuluu lopettaa finaaliin. reilu 6 minuuttia juhlaa, älkää uupuko kesken kaiken!
Haastoin itseni kuukauden mittaiselle matkalle tuore kuva per päivä periaatteella. Sain Lepiksenkin houkuteltua mukaan kaverikseni, hauskaa! Jos haluat kokeilla samaa, niin siitä vaan! Kerro, missä osotteessa majailet, niin käyn nuuskimassa, mitä sinä päivittäin kuvaat.
Ajattelin laittaa Flickriin kansion näille kuville ja linkittää sen sivupalkkiin. En vieläkään ole oppinut pitämään Picasasta, vaikka sinne mm. viikon kuvanikin linkitän. Vaatii vaan hiukan aikaani huomenna, en oikein tiedä vielä, miten se Flickr-homma toimii tänne blogiin. Jos se onnistuu, en tee päivittäistä postausta Melukylään näistä kuvista. Ehkä…
Maailma on kovin keltainen ja värikäs näin syyskuun viimeisenä päivänä. Opettelen tätä uutta kameraani. Kivaa, mutta ei niinkään helppoa. Paljon uusia härpäkkeitä. Voisi olla helpompaa, jos ehtisi lukea sitä mukana tullutta manuaalia. Vaan kun se on niin paksu opus. Varokaa, vaan, kohta alkaa pukkaa videoo 😀
Pyynikillä saa kahlailla, ou jee!
Kallion puut syksyn muotiväreissä.
Männyn runkojen varjoista raidallinen polku Pyynikin näkötornille. Ja suosittuun munkkikahvilaan, joka on auki vuoden jokaisena päivänä ja jossa munkit ovat koko ajan paistotuoreita.
Mansikan cityviljelijä tässä hei! Piha on pieni, mutta kaksi Miehen tuomaa amppelissa kasvavaa mansikkaa on pelastanut jo monta aamujugurttia. Paitsi alussa oli vaan koko ajan pelkkiä raakileita, kaikki lupaavat vasta oranssinpunertavat herkut häipyivät ahneiden lintujen kitaan varhaisaamun tunteina. Siis silloin, kun kunnon lomalainen vielä vetää onnellisena lonkkaa pää tyynyssä ja peitto korvilla. Poltettavat cd-levyt saapuivat apuun ja niin nähtiin sekin ihme, että minä käsityö- ja askartelurajoitteinen kämmäräpylä askartelin onnistuneesti 4 linnunpelätintä, jotka kaiken lisäksi toimivat oivallisesti tehtävässään, eivätkä pistä liikaa esteettiseen silmääni outoudellaan! Pitäskö ihan ohje?
4:ään linnunpelättimeen tarvitset :
8 cd-levyä (tulevan arvopalvelustehtävän kannalta on se ja sama, onko levy käyttämätön vai ei)
omavalintaista narua (pikkuvessanremonttia tekevän exän työkalupakista löytyi tarkoitukseen sopivaa punaista linjanarua. Kuka kanalja muuten on vienyt mun kalastajalankarullani? Sitä tarvitaan paistien sitomiseen, hei.)
sakset, hampaat, ym
tee näin :
Vapauta (käyttämättömät) cd-levyt kääreistään saksia, kynsiä, hampaita tai muita itsellesi sopivia apuvälineitä käyttäen. (Jo käytössä olleet cd:t saavat muodikkaasti uusiokäyttöä, eikä niiden sellofaanikääreidenkään kanssa tarvitse tapella, miten kätevää ja helppoa!). Laita aina kaksi cd:tä etiketin puoleiset naamat vastakkain. Leikkaa narusta pätkä, jolla solmit levyt yhteen. (Leikkaa juuri tiukasti umpisolmuille saamasi naru poikki ja leikkaa uusi, pitempi narunpätkä, että saat samoilla naruilla myös viriteltyä pelättimet viljelystesi läheisyyteen.) Säädä ja viritä ja hiihaa! Marjasi ovat sinun käytössäsi.
Sää suosi tänä vuonna partiolaisia tärkeänä paraatipäivänä. Tässä teille tunnelmaa, jos ette itse olleet kadun varrella 🙂 Gallerian kuvat suurenenvat klikkaamalla.
shake it (ja pää poikki 😀 ) ensimmäinen ja viimeinen kuva sisältyvät myös keskellä olevaan galleriaan, jonka kuvat voi klikata suuremmiksi.
Merkintöjä Melukylästä 