Kyllä tämä elämä vaan on merkillistä. Minä löydän blogistanian kautta hämäläisen perinneruokaohjeen. Eipä siinä mitään vikaa ole, mutta kun viime viikonloppuna vein ylpeänä juustotuotokseni serkulle viemisinä, niin tämä tokaisee, että :”hyvää on sinunkin tekemäsi, mutta meillä kyllä yleensä paistetaankin tämä!”
Arvatkaa, sain nostaa leukaperäni lattiasta takaisin paikoilleen, sinne asti se loksahti. Miten niin emme ole ikinä puhuneet tästä asiasta? Vähän minä hämmästyin.
Serkulla on sitten oman miehen tekemä juustokehä. Sen niminen on juustomuotti vanhaan hämäläiseen malliin. Se on tehty koivusta ja siinä on kansi ja kauniit viirukoristeet. (Minulla on savolaisten vilunkien männystä tekemä kiero pihkaa valuva ylihinnoiteltu hannunvaakunainen sekunda!!) *kadekadekade*
Katsokaa vaikka:
Ei mitenkään saisi laittaa väärän maakunnan miehiä tämmöiselle asialle, tulee sutta ja sekundaa, ts, ts, ts!
Lohtua tähän vääräoppisen kehän hankintaan sain, kun serkun mies puoliksi lupasi tehdä minullekin aidon kehän. Kerrottuani vielä synttärijuhlilla vanhemmille serkun miehen sukulaisille juustomuotin metsästyksen vaikeudesta Tampereella ja kuinka huonon sain ostettua, vaikka oli niin hyvää rahaa mulla, alkoi joku muistella jonkun toisen(maalaisserkun) aitan vintin varastoja, että eikös siellä loju käyttämättömiä ?? Mun käy vielä paremmin kuin hyvin tässä tärkeässä asiassa, kuulkaa.
Olen tehnyt tätä piimäjuustoa siitä saakka, kun ohjeen löysin, säännöllisesti. Alkaa olla taito hyppysissä ja juustomassan määräkin on jostain syystä lisääntynyt. (Ensimmäinen tekemäni juusto on kuvattuna varsinaisessa reseptissä. Littee laiha käppyrä!)
Lahdesta sain vielä 5-sivuisen monisteen hiukan toisistaan poikkeavia reseptejä. Serkun mies ystävällisesti kopioi sen minulle. Alussa on mielenkiintoista tietoa kotijuustoista:
Kotijuuston valmistuksessa länsi- ja itäsuomalainen perinne eroavat toisistaan. Länsi-Suomessa, tarkemmin rajattuna Länsi- ja Keski-Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa valmistetaan piimäjuustoja. Jos mukaan lisättiin munia, syntyi munajuusto. Piimäjuusto oli valmistettu kehässä ja se voitiin vielä paistaakin.
Juoksutinjuustoja on valmistettu Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Alueen eteläosissa juusto oli kehäjuustoa, pohjoisosissa ns. leipäjuustoa. Idässä tunnettiin ternimaidosta valmistettu ns. uunijuusto, kokkeli ja rahka.
Sitten tässä reseptinivaskan ensimmäisellä sivulla lukee vielä näin:
Lahti-80 maatalousnäyttelyn yhteydessä järjestettiin ”Piimäjuustot” kilpailu. Ohjeista koottiin moniste, jossa on emäntien reseptejä Koskelta Hl, Kärkölästä, Nastolasta ja Heinolasta.
Näissä resepteissä on kaksi pääjakoa, paistetut ja paistamattomat. Yleensä alkuvalmistelut ja ainemäärätkin ovat aika samat, pientä heittoa. Yhdessä ”juhlajuustossa” käytetään myös kermaa.
Minun käyttämäni ohje varottaa kiehuttamista. Ei sen taida olla niin väliä, toisissa maito oikein käsketään kiehauttaa ennen piimän ja munien lisäämistä, toisissa taas varotaan maidon kiehumista mutta annetaan koko hoidon pulpahtaa, kun piimä ja munat on lisätty. Toisissa munat lisätään kaikki kerralla, toisissa ohjeissa kuumennukseen menee esim. 4:stä munasta 3 ja se neljäs sekoitetaan vasta kehässä (tai jossain kipossa) pelkän juustomassan joukkoon. Näitä tämän tyyppisiäkin ohjeita on muutama, eikä vain yksi.
Voitakin lisätään hieromisen yhteydessä massaan.
Monissa myös todellakin hierotaan sitä juustomassaa, kun hera on valutettu pois, paitsi kattilassa sen annetaan ”juustoutua” rauhassa.
Uunin lämpötila on korkea, 250° , kunnes on sopivasti ruskea. (Sitä aikaa ei ohjeissa sanota, itse kokeilin tänään, n. 10-15 min.) Voiteluun käytetään joko sulatettua voita (huom! Ei sitten pilata margariinilla makua!) tai kananmunaa.
Tarjoiluvinkkejä: vadelmahillo, kermavaahto. Paistettu kehäjuusto, joka on lämmitetty foliossa ennen tarjoilua.
Piimäjuusto naturel.
Munalla voideltu ja uunissa paistettu.
Minä en kovin lämpöisenä tästä juustosta oikein pidä toisin kuin leipäjuustosta. Haaleana menee ja jäähtyneenä. Jääkaappikylmänä minusta parasta.
Tämänpäiväinen jälkiruoka.
PS. Ihan asian vierestä: Minneköhän mun Site Meterini on mennyt? Lomalle? Nyt ei tiedä, että käykö viis vaiko seitsemän päivässä, höö…
Merkintöjä Melukylästä 
Minä en tiedä asiasta mitään, mutta alin kuva on niin syötävän ihanan näköistä, että melkein kaivan lusikan esille jo tässä!
Kerran kummitätini keitti 60-luvulla ternimaidosta juoksuttimen kanssa Juhannusjuustoa, jonka varmuuden vuoksi jätin syömättä, kun olin sattunut näkemään sen valmistuksen. Leipäjuustoakin suostuin syömään vasta aikuisena ihan vain piruillakseni äidilleni, joka tarjoili sitä mielellään kermassa paistettuna lakkahillon kera. Teini-ikä meni siis ohi vasta jossain tuolla kolmissakymmenissä.
Joskus onkin käynyt mielessä, olisinko mieluummin hapan kuikelo, joka vain siirtelee ruokaa haarukalla ja nousee sitten pois pöydästä…
Vesi herahti kielelle kuvia katsellessa! Pitäisi varmaan näin jo pitkään Hämeessa asuneena tutustua joskus piimäjuustonkin saloihin.
Minun perinteisiini kuuluu näet enemmän juoksutinjuustot eli leipäjuusto ja juhannuksena keiteltävä juustokeitto. Piimäjuustoa ei meillä päin syöty. Kolmas mitä tehtiin juoksuttamatta oli ternimaidosta paisteltava uunijuusto, se taitaa olla tuttu juttu koko maassa ellen pahasti erehdy.
Pitäisiköhän kokeilla tuota hämäläistä piimäjuustoa.
Pohjalaisena tulee käytettyä leipäjuustoa. Eilenkin pilkoin sitä salaattiin. Lapsuuden kodissani leipäjuustot kypsyivät takkatulen loimussa, kai jossain vieläkin.
Mutta tuo paistamaton piimäjuusto olisi kesähelteillä hyvää.
Katriina,
Kuikelo vielä, mutta että hapan? hehehehehe mun on paha mennä sanomaan näistä ruokaa lautasella siirtelevistä lipputangonlaihoista yksilöistä, kaikki laihat, jotka itse tunnen, syövät sujuvasti suuria annoksia melkein mitä vaan, mutta tuntuvat olevan läpipaskoja kaikki, mikään ei jää muhimaan vyötäisille tai lantioon, niin kuin minulla. Ja sekös katkeroittaa.
Vesimeloni,
Tee ihmeessä, tekeminen on tosi helppoa. Uunijuusto on todella koko maahan levinnyt perinne, eikä ihme, on se vaan niin hyvää.
Arleena,
Yllytän sinuakin kokeilemaan. Rakenne ei ole kuitenkaan piimäjuustossa kiinteä, kuten leipäjuustossa, pikemminkin sitä voi levittää veitsellä, mutta kyllä se kasassa pysyy. Ja on hyvää!
Ka, tuossahan tuo sinun SiteMeterisi on, oikeassa marginaalissa 🙂
Nälkä tulee ihan justiinsa, kun katselen kuviasi. Aivan ihana mansikkaherkku alimmaisena. 🙂
Minä tykkään kaikenlaisista juustoista. Paitsi ehkä Katriinan mainitsemasta juhannusjuustosta, kun en päässyt oikein sinuiksi sen kanssa. Mutta ah ja voih, tuorejuustoa, leipäjuustoa. Pitää vain kaupasta kantaa kaikki herkut, kun en osaa tehdä. Tai ainakin luulen niin, kun en ole kokeillut. 😉
Okay, this post intrigued me, although I can’t read a word of Finnish. So I got out my Finnish dictionary and, as I suspected, juusto is cheese….I love the cheese form with the carved pattern in it and how the cheese looks when it is ready. And I see you have baked it and served it with berries. It really does look delicious! It would be very good with some of my homemade fig preserves too…if only we didn’t live so far away from each other!
Sara,
If only! It’s very easy to make actually. All you need is 3 liters (fat) milk and 1 liter buttermilk and 3 to 4 eggs and a little bit of salt. You heat the milk up to the boiling point but don’t boil it! then you add to the kettle the buttermilk where you have slightly whisked the eggs. Then you wait and slowly stir the kettle and let it heat and ”cheese” but be careful! No boiling again!
When you are sure there is cheese and the whey separate, take the kettle from the stove and leave it in peace for half an hour to two hours. Then you need the form and a wet cloth and you gather the cheese very carefully with dibber (with holes in it) to the form, salt it slightly, stir the cheese and cover it with the rest of the cloth. And the form you should set in a dish big enough to let the extra fluid come out. Put the whole paggage in to your freezer and enjoy the next day!
There is no need to bake it but if you want to you can turn the melted butter or egg brushed cheece quickly in the hot oven.
Mielenkiintoista! Oisko sulla vinkkiä, voisko tuota monisteläpyskää tilata jostain – vai oisko se ko. järjestäjillä ladattavissa jostain?
TiV,
Epäilen monisteen saatavuutta millään konstein, kaikkein vähiten lataamalla. Maatalousnäyttely oli vuonna 1980, melkein 30 vuotta sitten, siis. 🙂
Upsista – how time flies! 🙂 Miten ajattelinkaan, että ko näyttely olis ollu se mikä oli kait Lahdessa nyt tänä kesänä… No, näillä tiedoilla mennään!
oletko koskaan tehnyt lopusta herasta pannaria? jos, laitatko pannarin koko nesteen herana vai osan herana ja osan maitona. ajateltiin testata huomenna, mutta kysyä neuvoa ensin viisaammilta :).
Pannaria en ole tehnyt, mutta sämpylä/leipätaikinanesteenä olen käyttänyt ja koko määrän tuota heraa. Sitä jää kyllä litratolkulla… Joku tosi säästäväinen ’martta’ varmaan pakastaisi loput, mutta mun leiväntekoinspiraatiot ja aika niihin tulee aina niin yhtäkkiä, että neste olisi aina liian jäässä. Koko pää nyt kyllä loistaa tyhjää tyhmyyttä tässä pannariasiassa. Kokeilkaa ja kertokaa tuloksenne minullekin 🙂
Pannari oli loistavaa! Minä olen tosi tarkka ruuan poisheittämättömyydestä (Martta :)) joten kaksi litraa pakastettiin, litrasta tehtiin pannaria ja loppuneste meni leipään. ja itselle jäi hyvä mieli kun loistotavaraa ei mennyt haaskuun!
Haa! Käytitkös pelkkää heraa nesteenä, se tässä nyt enää askarruttaa? Martat on ihan loistavia, mulla on yksi niiden keittokirja, tai vihkohan se oikeastaan on, Penninvenyttäjän keittokirja. Siinä on kaikki perusohjeet ja vielä muutamia kohta unohtuvia päälle, on simat ja Louhisaaren juoma ja maailman paras kaalipiirakkaohje! Nyt mä jo tiedänkin, mitä tällä viikolla syödään 😉
juu, pelkästään juustonteosta jäänyttä nestettä maidon sijaan. mä en kyllä huomannut mitään eroa normaalipannariin, joka on huippuhyvää. itse asiassa mies sen kyllä teki kun se on sen bravuuri.
Hei,
voiko juustoa tehda vahalaktoosista maidosta?
Tähän en osaa kyllä vastata. Kokeile? Maku on kuitenkin lopputuloksessa erilainen, veikkaan.
Hämäläisen juuston ohjetta täällä netissä etsiskellessäni osuin sivuillesi. Paistettuna ovat ruukanneet miehen kotonakin sitä syödä, kananmunaa pintaan ja leivinuunissa olkien päällä paistaen. Vaan hyvää se minusta on paistamattakin leivänpäälle levitettynä tai alkupalana ruokatarjoilussa. Asia joka kiinnitti huomiotani oli osmonsolmu-nimitys juustokehän kuviosta, se ei ole osmonsolmu vaan perinnekuvio Hannunvaakuna, tuttu myös tienvarsien kylteistä ja Kalevalakorun riipuksesta.
Kiitos tiedosta, se on siis hannunvaakuna.
Mun on ja pakko kokeilla tätä. Tein yhtenä päivän sellaisen ihan yksinkertaisen uunijuuston, joka paistettiin. Tarviikohan tohon välttämättä muotin? Voiko sen lätkäistä johonkin muun astiaan?
metallinen iso siivilä vuorattuna sillä kostealla sideharsolla toimii ihan yhtä hyvin.
Googlaillessani eri tapoja valmistaa maito- ja piimäjuustoa törmäsin tänne.
Itse teen maitojuuston puukehässä ja piimäjuuston siivilässä. Satakuntalainen mummuni teki piimäjuuston käsittelemättömässä punotussa korissa. Ja olen myös havainnut, että moninaisia tapoja on juustojen tekoon – maitojuustossakin maidon lämpötila vaihtelee 40-60 asteen välillä ohjeesta riippuen. Mulla se on ’tarkka’ reilusti kädenlämpöinen 🙂
Tarkka pitää olla 😉 Mulla on samanlaiset tarkkuudet käytössä. Mittalusikkana yleensä ripsaus sitä ja ropsaus tätä.
Edellisen kommentoijan kanssa samalla asialla 🙂 Vuosittain tehnyt ja aina eri ohjeita kokeillut. Näillä viisauksilla tänä vuonna. Kiitos! Oli oikein mukava hetki täällä.
Kiitos visiitistä ja tervetuloa toistekin. Hyvää joulua!