Esittelyssä keittiö

Ei tämä mikään haaste ole, mutta moni ruokabloggaaja on innostunut kuvaamaan hellansa ympäristöineen. Sinne sekaan vaan tuuppaan oman kotini keskipisteen, vaikken puhtaasti ruokabloggari olekaan.

Tässä koko kuva tuubistani olohuoneesta päin, jossa myös on iso ruokapöytämme.  Kun muutimme pari vuotta sitten, keittiössä oli juuri tehty remontti. Totesin, että kelpaa ja ei kelpaa. Työskentelytasoa oli liian vähän, samoin kaappeja/laatikostoja. Myyjät kertoivat auliisti keittiövalmistajan nimen, ja koska ruokapöytämme ei olisi muutenkaan mahtunut tuon putken toiseen päähän mitenkään, rakennutin samaa keittiötä lisää samoilla vetimillä ja pöytätasoilla, joiden alle sijotettiin vetolaatikot. Avohyllyt ovat puuvalmista määrämittaan leikattua pyökkiä Bauhausista. Väri vaihtui oikeaksi öljyämällä. Tasot ovat massiivipyökkiä. Se on puulaji, joka miellyttää minua vähiten, harmi, kun eivät edelliset olleet älynneet laitattaa massiivitammisia pöytätasoja, kun kerran saman tien muuttivat pois remontin tehtyään. He asuivat tässä asunnossa vain vuoden, muuttivat työn takia toiselle paikkakunnalle.

Vaihdoin myös jääkaapin ja pakastimen. Sain myytyä rosterisen jenkkityylisen jää-pakastinkaapin työkaverilleni, joka etsi juuri sen tyyppistä itselleen. Minulla taas niin pieni pakastin ja olisin ollut surkeasti pulassa. Eihän sinne olisi mahtunut kuin pari pussia herne-maissi-paprikaa ja sekin olisi tehnyt tiukkaa. Tuosta jouduttiin purkamaan kaksi kaappia, joista toinen siivouskomero. Se siivouskomero ei ole löytänyt paikkaansa vieläkään, on toisessa huoneessa, siellä on myös Huurteen Festivo-kotikylmiö. Yläkerran vaatehuoneessa on vielä lisäksi pieni arkkupakastin. Vähänkö hamstraan, hah! Ei vaan, kaikki tarpeeseen: äitini keittää mehut ja säilöö sitä sun tätä, isäni metsästää minulle hirvet, sorsat ja jänikset pakkaseen. Lisäksi ostan lähituotettua lammasta 1-2 kokonaista vuodessa ja pakastan.

Hellapuoli olohuoneeseen.

Jääkaapin sisältöä kuuluu esitellä myös. Tämähän ei ole meillä koko totuus, kun on se kylmiökin vielä, eh…

Mutta voita ja kermaa on! Dijon-sinappiakin yllätyksekseni kolmea sorttimenttia. Tekee hyvää tämmöinen keittiönsä ja (joidenkin) kaappien kuvaaminen, tulee tehtyä pientä siivousta ja inventaariota samalla. Perunat ja juurekset ovat pääsääntöisesti kylmiössä, samoin salaatti. Tomaattihan ei kylmään edes kuulu, eivätkä kananmunat. Ostan luomumunia, en niin arvokkaita munia jääkaappiin kyllä laittaisikaan. Korissa ovat, työtasolla.

Keittokirjani eivät ole kaikki tässä. Osa vhh-kirjoista on lainassa ja sen lisäksi pelkään, että tuo bauhaushylly on liian huterasti kiinnitetty niin painavalle tavaralle kuin mitä esim. joululahjaksi saamani Gordon Ramsay edustaa.

Tämä Eva Solo-valkosipulipuristin on ehdottomasti yksi suosikkini keittiöni käyttöesineistä. Jaksan ihailla sen virtaviivaista designia, lisäksi se toimii, yllätys, yllätys! Vaikka eniten kyllä murskaan valkosipuleita kokkiveitsen lappeella ja sitten vaan pilkon nopeasti. Aina niin kiire?

Toiset jatkuvasti käytössä olevat ja minusta suunnattoman kauniit ja joka ikisen maksamansa euron väärtit ovat nämä Peugeotit:

Maustelaatikko on hellan vieressä. Sielläkin on vain osa mausteista, ei sinne yksinkertaisesti mahdu kaikki pussukat ja nyssäkät ja voin kertoa: erittäin huono paikka mausteille tuollainen hellanvieruslaatikko, kuumenee ihan mielettömästi, en usko, että pippurit tykkää muuta kuin kyttyrää moisesta päivittäisestä  helteestä.

Keittiön muutteluvimmassani sain sitten seinän ja pakastimen väliin jäämään 40cm kapean kuilun. Hinta hirvitti, mutta pidin pääni, apteekkikomero oli saatava, niin kapealla ovikomerolla en saisi tulevaisuudessa kuin harmaat hiukset liian aikaisin ja närästystä aivan turhaan. Päivääkään en ole katunut, on se vaan niin kätevä.

Siellä ne ovat sekaisin sulassa sovussa, samariinit ja ankanreidet Lidlin myslipatukoiden kanssa. Tuossa sinisessä purkissa taitaa olla itse kuivattamiani mansikoita, hyvä, että tulikin katsottua tarkemmin.

Luonnonvaloa kaipaan keittiööni ehdottomasti lisää, mutta hankalaa sen saaminen on, jos pitkille seinille alkaa puhkoa reikiä, ei sieltä mitään valoa tule vastaan vaan naapurin ällistynyt naama makuuhuoneessaan. Kaasuhellasta haaveilen, olen mielessäni sijoittanut jo kaasupullonkin kapeaan hellan viereiseen kaappiin, jonne ei oikeastaan mahdu muutenkaan paljon mitään. Sitäkin olen ihmetellyt näissä varsinaisissa remontintekijöissä, että kun he kerran kaiken laittoivat tosi hyvin, lattiaankin laatat ja lattialämmitys niiden alle, niin miksi tavishella? Miksei tasoon upotettua liettä ja sen alle sitten sitä uunia? Mikään ole ikävämpää kuin hellan ja kaapinväliseen rakoon putoava spagetinluiru tai joku neste tai mikä nyt tahansa, sillä ainahan sitä ruokaa laittaessa roiskuu. Olin jo niin tottunut edellisessä liesitasoon ja sen siivoamisen helppouteen.

Vetimet tulen vaihtamaan aika pian, noihin sarviin jää aina kiinni. Muuten olen tyytyväinen.

Keittiöpaljastuksia avoimin ovin ovat tehneet ennen minua ainakin seuraavat blogit:

• Kurpitsamoska
• Sillä sipuli
• Kulinaarimuruja
• Bella Vanilla
• Rakkaudesta ruokaan
• Kirsin keittiö
• ja Monkeyfood