Today’s Flowers/ Päivän kukka 08

On my daily walking routine with our dog I noticed these beauties somebody had planted beside the road so that people passing by may enjoy them too. I just don’t know their name. Yet, that is. /

Päivittäisellä koiralenkillä tulee huomattua mm. kukkaistutuksia, joista ei ennen tätä kukkahaastetta ollut mitenkään tietoinen. Sieviä ovat, mutta mitä. Mahtavatko olla astereita, kuka tietäisi?

*edit* They are French Marigolds,Tagetes patula!

Samettikukkia. Thanks Inkivääri, You always know.

 

 

 

To see more wonderful flowershots from all over the world please click the icon. /Klikkaamalla kuvaketta pääset katsomaan kukkakuvia ympäri maailman.

Kalamarkkinoilla Tampereen päivänä

Tampereella on kalamarkkinat Laukon torilla kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Ne kestävät perjantaista sunnuntaihin. Tänään oli kaunis ilma, ja myös Tampereen päivä, joka tarkoittaa kaikenlaisia tapahtumia ympäri kaupunkia. 

Meidän piti poikien kanssa mennä Vapriikkiin Tiibet-näyttelyyn. Sinne olisi kaiken kukkuraksi päässyt vielä lastenlipuilla jokainen, vaivaisella kahdella eurolla per pää siis. Arvatkaapa kuka jätti silmälasinsa kotiin? Päässäni olivat vain aurinkolasit… toki niissä on vahvuudet, mutta silti. Näyttelyissä saattaa olla hyvinkin hämärää, että suoraan keskustaan, josta ei siis saanut parkkipaikkaa. Kun viimein annoin periksi ja ajoin maksulliseen parkkitaloon, pääsimme vihdoin tungeksimaan aurinkoiseen mutta tuuliseen kaupunkiin muiden mukana. 

Emme ole vuosiin käyneet kalamarkkinoilla. Syy on yksinkertainen: Eihän siellä myydä kalaa! Missä ovat tuoreen kalan kauppiaat, kysyn vaan? Loimulohen paistajien määräkin hupenee vuosi vuodelta, kohta näillä ’kala’markkinoilla ole enää kuin viipurinrinkiläkauppias, karkkikauppias ja tyrnituotteiden myyjä, loput pitävät kalapyttäribaaria tai myyvät lettuja… 

Ostimme poikien kanssa aivan ylihintaisia paistettuja muikkuja (6€ annos), jotka veimme kotiin ja tein pottumuusia seuraksi. Missä olivat tuoreet muikut? Saaliiksi sain valokuvia loimulohesta, joka sekin taitaa olla vain pahamaineista kirjolohta. Kassiloheksiko sitä kutsutaan, vai pussi? Jos haluaisi syödä oikeasti terveellistä lohta, sen pitäisi olla villiä ja vapaata, vaikka Tenosta pyydettyä. Mistä sitä meikäläiset semmoisia lohia? Ja mitähän sekin sitten maksaisi, kun Norjan tehotuotettukin, muka hienompi lohi maksaa ihan kamalan paljon.

Iloja

 Isoveli teki omppupiirakan ja ihan itse! Minä en ollut edes kotona, olin töissä. Näytin aamulla ennen lähtöäni kaikki mitta-astiat ja muut tykötarpeet, mitä herra leipuri tarvitsi tuotteensa valmistamiseen. Harjoiteltu oli kerran, koulun köksätunnilla. On tuo yläaste vaan mainio asia, ainakin tässä kotitalousmielessä. Töihin tuli vain yksi tekstari: -Voiko silikonisen nuolijan laittaa tiskikoneeseen?

Kun tulin iltapäivällä neljän jälkeen käymään välillä kotona, oli piirakka peitelty foliolla, ettei jäähtyisi liikaa. Uunikin oli pois päältä. Kyllä halkean ylpeydestä! Tätä syötiin vaniljajäätelön kanssa ja oli hyvää. 

Olin päättänyt, että vaikka maistuisi pahvilta, niin kehua retostan, ettei tekemisen into mene. Mistä sen tietää? Koulukirjan resepti kuitenkin, heh. Tuplailo pyysi lisää, se sitten varmisti leipurille, ettei äiti valehtele kehuessaan. Olisittepa nähneet, kuinka yritti pitää nuori mies ilmeensä kurissa, muka pikku juttuja tämmöiset paistokset. Hyvä mieli kuitenkin loisti leipurin koko olemuksesta. Onnistui!

Vuohenjuustolla täytettyä broileria ja kaalipähkinäpaistosta

Kun Henri Alén kokkaa, oli se sitten missä televisio-ohjelmassa tahansa, minun tekee mieli kokeilla perässä.

Sunnuntain iloksi kokkasin Mtv3:n aamuteeveen ohjeita mukaellen näin:

 

Broilerit:

Aineet:

 

  • 4 maustamatonta nahallista broilerin rintapalaa (ostin luisia, että sain tarpeeksi paksuja. Luut on helppo käsin poistaa)
  • 150 g pehmeää vuohenjuustoa 
  • 4 siivua parmankinkkua
  • 4 lehteä salviaa
  • oliiviöljyä paistamisen
  • suolaa, mustapippuria myllystä
Tee broilerinrintoihin syvät taskut terävällä veitsellä sivusuunnassa. Lusikoi taskuihin reilu rkl vuohenjuustoa. Aseta rintapalan nahkapuolelle salvianlehti ja kääri koko paketin ympärille parmankinkkusiivu.
Paista broilerinrintoihin kaunis väri pannulla oliiviöljyssä.
Asettele rintapalat uunivuokaan ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. 
Loppukypsennä uunissa n. 180°C n. 20 min. (ohjeessa sanotaan 10-12 minuuttia, mutta ainakin minun kanapalani olivat niin paksuja, että olisivat jääneet raaoiksi. Broileria eikä kanaa ei syödä raakana, ei ainakaan meillä.)
Kaalipähkinäpaistos
Aineet:
  • 500g varhais- tai keräkaalia
  • 1-2 sipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 dl cashew-pähkinöitä
  • voita paistoon
Suikaloi kaali. Ryöppää kaalisuikaleita runsaassa kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia, valuta. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle suikaloidut sipulit, valkosipulit ja pähkinät. Kuullota hetki. Kaalia sekaan paistumaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile heti.
Kirsikkatomaattisalsa
Aineet:
     

  • 15 kirsikkatomaattia 
  • 2 tl kapriksia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1(-2) rkl valk. balsamicoa (valkoviinietikkaa)
  • n. 1 dl hyvää oliiviöljyä
Laita kaikki raaka-aineet syvään astiaan ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla. (Vähennän yleensä aina etikoiden määrää ohjeissa, niin nytkin. Suluissa oikeaoppinen ohjeenmukainen määrä) Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Eilen paistoi aurinko

Ja minun piti pestä pyykkiä urakalla. Viikon ainoa vapaapäivä, oi että teki mieli lähteä metsään! Sieneen! Ei auttanut. Kameran otin kuitenkin koiralenkille mukaan. Sen lisäksi tein mukavan kuvauslenkin entiselle kotikylälle naapurikuntaan. Suunnittelin kuvaavani kyllä ihan muuta kuin mitä sitten kuvasinkaan.

En ole koskaan ennen onnistunut saamaan perhosta kuvaan. vaikka tämä on vain nokkosperhonen, eikä esimerkiksi mikään huikea amiraali, niin minulle tämä on kesän kaunein perhonen, paras ja ihanin!

Sorsat lepäävät lahdella.. Eivät päästäneet lähelle.

Today’s Flowers 07

The roses have elegance no matter are they just buds or about to change in to hips. And they are loved by bees and all kind of flies all the time. I took these shots today from our yard./ Ruusut ovat elegantteja niin nuppuina kuin nipin napin hengissäkin. Kukkakärpäsiä ja kaikenlaisia pörriäisiä piisaa aamusta iltaan kaunotarten ympärille häärimään. Kuvat tämänpäiväisiä, suoraan pihapuskista napattuja.

To see more wonderful flowershots from all over the world please click the icon. /Klikkaamalla kuvaketta pääset katsomaan kukkakuvia ympäri maailman.

Sky Watch Friday #5 (10)

 

 

A sunset from last summer. I can live through the dark seasons when I have memories like this. / Harvinainen kuva viime heinäkuulta. Oli näitä aurinkoisia päiviä talvella muistettavaksi sitten kuitenkin.

 

click to enlarge/suurenna klikkaamalla
click to enlarge/suurenna klikkaamalla

 

Vielä toinen mokoma, ilman ihmistä. 

click to enlarge/suurenna klikkaamalla
click to enlarge/suurenna klikkaamalla

 Minä en ymmärrä, mistä on tullut sellainen käsitys, että tähän kuvahaasteeseen ei voisi ottaa osaa kuin uunituoreella, juuri tänä samaisena perjantaina otetulla kuvalla. Entäs jos taivas on mielenkiinnottoman harmaa, eikä siihen saa syvyyttä edes vippaskonsteilla? Entäs, jos ei ole aikaa juuri tänään heilua kameran kanssa linssit taivaalle sojottaen? Mitenkäs sadeilma?

Itse tulkitsen tätä haastetta niin, että perjantaisin postataan taivaskuva, mikä tahansa taivaskuva. Jos viitsii yhtään katsoa niitä satoja postauksia, joita sinne tulee, niin vanhempia otoksia siellä on muualtakin päin maailmaa. Tälläkin kierroksella on yhdessä blogissa taivas kuvattuna lomamatkalta viime joulukuussa. Että näin. 🙂

 

Please, click the icon to see hundreds of beautiful images from all over the world./ Klikkaamalla “Sky Watch”-nappia pääset ihailemaan satoja upeita taivaita maailman eri kolkilta.

Kaura-omenapaistos

Valokuvatorstain 102. haastesana on ’helppo’.

Helpoista helpoin syysherkku, tekee aina kauppansa vaniljakastikkeen kanssa. Jäätelökään ei juutu tämän kanssa kurkkuun kiinni. Ohje on niin helppo, että se tulee jostain aivolisäkkeen ties mistä kytkykkeestä itsestään:

Aineet

  • omenalohkoja (kuorittuja, kotimainen hapan lajike mielellään)
  • 3 tl ruokokidesokeria (fariinisokerikin käy)
  • kanelia
kauramössö
  • n.100 g pehmeää voita
  • 3 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl sokeria
  • (mantelirouhetta tai hasselpähkinärouhetta, jos sattuu olemaan)
Levitä voidellun vuoan pohjalle sopiva (paksuhko) kerros omenalohkoja. Ripottele päälle tumma sokeri ja kaneli. Sekoita kauramössö. Voin voi myös sulattaa. Levitä kauramöhnä omenoiden päälle. (Väistele lusikka kädessä vieressä vaanivia poikia ) Uuniin 200° n. 20 min.

Today’s flowers 06

Unohdin taas tämän kukkahaasteen postata maanantaina. Eivätpä nuo viime viikollakaan jälkijättöisenä minua diskanneet.

I’m sending my gladiolus-photo a little late to the challenge. Again. Maybe next week I’ll remember to post my flower-image on time.

Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan muiden kukkakuvia ympäri maailman. /Please, click the icon to see other flowerphotos around the world.

Uusi vemputin kuville/ teemuki rääkissä

Olen aiemmin kertonut, että maciin vaihto tiesi mm. Picasan menetystä, se on toistaiseksi vain windows-yhteensopiva. Olen kaivannut Picasasta kuva-albumeiden lisäksi niitä paria laiskan naisen kuvankäsittelynappulaa. Siis onhan minulla photari, mutta aina ei vaan ehdi ropata niin huolella, on kiva, että joku on säädellyt puolestani kaikenlaista kummaa jo valmiiksi. 

Katsokaa, mitä löysin! Picnik! Siitä vaan kaikki kuvia veivaamaan! Eikä maksa mitään.

Alkuperäinen.

Focal mv.

Hohtaa.

Neon.

Sävyjä.

Teksti, varjo ja ties mitä.

Miellyttävä löytö, toden totta.

Juttua pojista

Tuplailon puolikas kävi viime viikolla hartaasti odottamassaan tilasuudessa pyrkimässä jalkapallon taitoryhmään. Ei päässyt. Tiesin kyllä tuloksen etukäteen, mutta enhän voinut lapseni unelmia murskata ja olisiko tuo sitä paitsi edes uskonut minua. Mälli äiti, ei vaan halua kuljetella vaativiin harrastuksiin kultapoikaansa, olisi ehkä ajatellut. Ja sydämiä särkyi kaksi, pojan ja minun. Lohduttaa voin, pitää sylissä, kuunnella koko illan jatkuvaa aina uudelleen alkavaa itkun pyrskintää.

Silja-turnauksessa hopeaa. 3.s oikealta minun.

Nyt on sitten viimeinenkin kolmikostani maan pinnalla, mutta tähän viimeiseen pudotukseen menikin kummallisen kauan. Pojat on rakennettu voittamattomiksi, minun kokemukseni mukaan. ”Äiti, enkö hyppääkin korkeimmalle?”, ”Äiti, katso, kuinka temppuilen parhaiten polkupyörällä!”, ”Äiti, katso, kuinka juoksen lujaa, enkö voittaisikin kaikki!” Tätähän se on poikien kanssa loputtomiin.

Meillä tuli esikoisen kanssa koulu, joka murskasi parhauden harhakuvitelman. Olikin joku muu urheilutunnilla, joka juoksi, heitti palloa, luisteli paremmin. Olikin joku muu parempi piirustustunnilla, olikin joku muu parempi lukuaineissa. Törmäyskurssia elämän kanssa. Sinä löydät omat vahvuutesi ja alueesi, joilla olet paras, myös, sanoin. Ja niinhän se käy, mutta tiukkaa tekee pojilla sopeutuminen kaikkivoipaisuuden jälkeen tähän kuolevaisten malliin.

Toinen kaksosista on ollut pojistani aina jotenkin realisti omien rajojensa suhteen. Luulen, että se johtuu hänen lievistä sensomotorisista häiriöistään, joiden vuoksi hän on ollut kovin kömpelö ja oppinut suhteellisen myöhään mm. kävelemään ja ajamaan polkupyörällä. Hän oppi myös viimeisenä uimaan, että peränpitäjän paikka on luonnostaan ollut hänellä aina, noin fyysisessä mielessä. Aivot kyllä pelaa, on aina veljeään parempi koulussa. Minulle selvisi viime viikolla, että tämä tapaus inhoaa (?) koulua, ainoa motiivi on kuulemma pärjätä kokeissa velipoikaa paremmin. (öh…) Ja ihan sama mikä motiivi on, jos tahti jatkuu näin: ruotsin kokeesta kouluinhoaja sai 9 1/2 ja se toinen sai 8 1/2.

Mutta meillä ei sitten kasva uutta jiilitmasen manttelinperijää, jos ei joku pahasti tässä maailmassa muutu.

P.S. Onkohan tämä nyt syksyn syy, kun blogini on täynnä ruokaa? Mietin tässä, että pitäisikö laittaa erillinen ruokablogi pystyyn. Blogiahne kyllä olen, nämä erilaiset pohjat ovat niin mukavia, että on mulla kokeilussa yksi raakile. Mutta sitten: mitä näitä voimiaan hajottamaan oikealle ja vasemmalle, kun nyt jo tekee tiukkaa tällä harakanpesällä, joka pään virkaa harteillani toimittaa, muistaa mikä kuva on ladattuna minnekin, etten sekoa kuvissani, joita niitäkin riittää. Saa sanoa, jos on mielipide.