Mustikoita en raaskinut ostaa kuin yhden viiden kilon laatikollisen hyvin suolaiseen 45:n € hintaan, uuh! Mutta jos torilla myy yksi kauppias kotimaisia, toinen virolaisia ja kolmas pensasmustikoita, niin ei siinä paljon tinkimisen varaa jää. Nämäkin olivat Rovaniemeltä. Vattuja ostin ylimuulin piirakkaan. Kokeilu ei ihan ensimmäisellä kerralla toiminut, mutta syy oli minun, ei apinakeittiön, eikä vadelmien, mutta palataan siihen ”talkkunapöperöön”.
Merkintöjä Melukylästä 
pitääkin käydä torilla ensi viikolla mustikoita katselemassa ja ostamassakin
Ai hiisi, multa meni mustikat ihan ohi…vadelmia löytyy reilusti jääkaapista ja ehkä katsastan puolukat. Meidän nurkilla ei ole toreja, joten suolaisiin hintoihin pitäisi lisätä vielä niitä bensakulujakin.
; ) Mukava blogi sulla!
Mitä sinä oot menny tekemään :-O 😀 Well, lykkyä seuraavaan versioon! Minä lähden nyt maistelemaan Ranskanmaan vastaavia. 🙂
arleena: ei täältä ainakaan metsistä mustikkaa mun tietooni saa, vaikka Elmis sotkisi fillarillaan ympäri maakuntaa kuinka. Pakko se on torikauppialle maksaa, vaikka kuinka itkettäisi.
Marika: Vadelmia onkin hyvin tänä vuonna. Kiitos ja poikkea toistekin! Minä pistäydyn sinun blogissasi, kun ehdin 🙂
Ylimuuli: Antaudun banaanien edessä. Selvästi ei riittänyt St Dalfour aprikoosihillon makeus ja taisin myös laittaa cässy-tahnaa liikaa, enkä sitten uskaltanut sitä steviaa tarpeeksi. Pähkinätahna muutti rahkamössön talkkunan makuiseksi. Ei se mitään, meillä pidetään talkkunasta, olemme sen suhteen jopa omavaraisia, isäni tekee sitä itse. Pienenä suurinta herkkuani oli vattupöperö, siihen tuli vattuja, talkkunaa ja sokeria… Nythän tämä meni herkistelyksi? Kakku siis syötiin, mutta makeampi se olisi saanut olla jopa minun suuhuni.
No jo on mustikkaa. Minä raskin ostaa vain litran, öh. Tosin siinäkin on kovasti jos teen tänään yhden piiraan ja talvella toisen; meikäläisen mustikkapiirasennätys 😉
Kerran olen käynyt Mouhijärvellä mustikassa. Päättelin, että kun torilla oli hyviä mustikoita sieltä useammalla myyjällä, niin sieltä löytyy. Silloin löytyikin mutta tänä kesänä taitaisi olla turha reissu. Äläkä sitten kysy, että missä päin Mouhijärveä. Ei sillä, että se olisi salaisuus mutta kun en yhtään muista, missä marjastin. Ihan vaan periaatteella; tuolla on jotain kuusikkoa eikä taloja mailla halmeilla, sinne siis 🙂
Torilla ei ollut mustikan mustikkaa, kun kävin. Kuvassa marjat näyttävät tosi kauniilta, isoilta eivätkä yhtää sotkevilta 🙂
Kalliiltahan ne marjat tuntuu, kun niitä ostaa. Minä olen kumminkin ajatellut sen viime vuosina niin, että jos ei varmuudella tiedä, mistä marjoja lähtee etsimään, niin parempi ostaa valmiina poimittuja. Helposti menee rahaa polttoaineisiin ja tulee saastutettua vielä kaiken lisäksi – eikä marjan marjaa! Vielä en ole ostanut mustikoita (minulla on vakipoimija), niin, etten osaa yhtään sanoa hintoja täällä pohjoisessa. Lakkoja en tänä vuonna ostanut, ne jää meidän perheessä jostain syystä syömättä. Vadelmia näkyy tulevan ja ihan tähän lähelle, niitä pääsee poimimaan itse. Marjapuskat on täynnä marjoja… joskus säilöminen on mukavaa, joskus ei…
On erikoista, että kommenttini tulevat tuntemattomana, vaikka kirjoitan blogiosoitteen jne. En tiedä, onko sillä mitään väliä, mutta ed. kommentin lähetti tuike.
Just. Nyt tuli nimimerkki, mutta siitä ei voi klikata blogiini….mielenkiintoista….
Elmis: loistavat marjastusperiaatteet, sulla. Ihan järkyn hintasia nuo pahuksen mustikat! (Koskas uusi uljas blögi tulee? Ja uskaltaakos kysyä, että mihin se vanha?)
Katriina: semmoista se on tänä vuonna, pakko olla aikaisin liikkeellä, jos aikoo yhtään saada mustikoita, eikä hinnasta voi tinkiä.
Hei, tuike, pitkästä aikaa! Joo, tosi hassua! Tarkista vielä kerran (mielikseni?) kaikki tietosi, s-postiosotetta myöten, onhan tuo aika erikoista, koska blogisi toden totta on olemassa.
Mukavaa kuulla, että joku muukin ostaa marjansa. Vattua meilläkin on tosi paljon, mutta en ehdi sitä itse poimia, huomenna alkavat työt.