On taas se aika. Eikä minulla ole aikaa tehdä joulukalenteria, ei oikein voimiakaan. On sanottava, että melkein tässä ahdistaa, joulukalenteri ja sen teko on itselleni ollut kivaa valmistautumista jouluun. Laitan kuitenkin jotain, uusia jouluisia reseptejä. No, jotain. Tässä pari kuvaa joulukuun 1. päivänä otettuja, kun aurinko pilkisti hetken pilven raosta.
Jo pikkulikkana ihailin ja ihmettelin Oululaisen hiivaleivän hienoja pyöreitä pintaraitoja. Se leipä oli muutenkin hyvin erityistä, sentään joka päivä kauppoihin tuoreena Oulusta asti meille lahtelaisille tuotu! Tai niin minä pienenä luulin. Kärpäsen mäellä Lahessa (juu, ei ole kirjoitusvihre, d puuttuu) se Oululaisen mylly silloin oli ja on edelleenkin. Kumma kun mulla ei ollut samanlaisia paikantamisongelmia Sinuhen leipomotuotteiden kanssa.
Mutta nyt, nyt saa ne hienot raidat kotikutoiseenkin leipään! Ainakin Keittiöelämää -kaupasta Tampereelta saa pyöreitä erikokoisia ja soikeankin nostatuskorin leivälleen, ooh! Silmät umpeen ja lahtelaislikka Onnelantieltä syö Oululaisen hiivuria ison palan!
aineet:
Jauhoja voi käyttää vaihtelevasti mielensä mukaan. Siemeniä, mitä vaan. Olen itse laittanut viimeisimpiin leipiin puolet täysjyväspelttiä ja puolet perusvehnäjauhoja. Taikina jää hyvin löysäksi 7 desillä jauhoja. Itse laitan näppituntuman mukaan niin, että taikina on vielä tahmeaa, muttei ihan litkua. Voi olla, ettei 8 desiä jauhojakaan riitä. No niin aloitetaan:
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola, hunaja ja öljy. Lisää jauhot jollain kapustalla tai kauhalla sekoittaen, ei tarvitse vaivata. Laita kulhon päälle kansi tai kelmu ja liina ja anna nousta kahdesta-viiteen tuntiin. Kääntele taikinasta jauhojen kanssa ilmat pois, muotoile palloksi ja laita pallo hyvin – siis erittäin hyvin jauhotettuun, jos tykkäät, että taikina on löysä – koriin nousemaan. Anna nousta 40 min. ja kumoa leipä varovasti pellille tai muuhun sopivaan astiaan. Laita esilämmitettyyn (210° kiertoilma) uuniin n. 30-40 minuutiksi. Voila!
Ja sitten vielä: Jos tekee puolen litran taikinan millä tahansa leipäohjeella, niin kyllä se nostatus onnistuu korissa silloinkin. Kaks erimallista leipää yhestä taikinasta, kokeiltu on:
Ruoka on ihmiselle tärkeää ja joulu on vaan kerran vuodessa. Aikakausilehdet, keittokirjat ja netti suorastaan pursuilevat uusia reseptejä näin joulun alla. Minä sukellan jo lokakuussa kaiken mahdollisen median kautta ruokajouluun, mutta liika on liikaa ja ähky tulee, eikä enää tiedä mitä laittaisi ja mitä kokeilisi. Vanhat reseptit tuppaavat myös blogissa hautautumaan uusien alle, vaikken minä nyt työkiireitteni takia niin ahkerasti olekaan ehtinyt postata ruokaa ja reseptejä. Laitanpa tähän nyt linkkeinä muutaman suosikin, jota on tullut tehtyä useamminkin kuin vain sen yhden kerran.
Taatelikakku on perheeni joulukahvipöydän perusta. Teen näitä myös lahjaksi ystäville. Reseptikin on ollut blogissani jo vuodesta 2008!
Nämä pikkuleivät eivät ole jättäneet vielä ketään kylmäksi.
Noin. Näitä tehdessä on hyvä olla helposti tehtävää sienisoppaa ja pellillinen spelttileipää nälkäisiä varten.
Juusto-suppiskeitto:
yhteensä n. puolentoista litran verran vihanneksia, porkkananpaloja, kuutioitua kesäkurpitsaa, palsternakkaa, pari isoa sipulia lohkoina, valkosipulia maun mukaan. Freesaa vihanneksia hetki öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää vettä niin, että kasvikset lähes peittyvät. Murustele sekaan esim. kuivattuja suppilovahveroita pari kourallista (tai käytä pakastimesi antimia). Varovasti suolaa ja reilusti pippuria myllystä. Keitä kypsäksi hiljaa kannen alla putputellen n. puoli tuntia. Keiton kiehuessa paista pekonipaloja rapeaksi paistinpannulla.
Kun vihannekset ovat kypsiä, soseuta keitto. Lämmitä uudestaan hellalla ja sulata kuutioitu koskenlaskijapaketti sekaan. Paljon timjamia sekaan (t. jotain muuta yrttiä, vaikka persiljaa jos on). Tarkista maku ja tarjoile tuoreen pannuspelttileivän kanssa (Ohje spelttijauhopussin kyljessä.). Ripottele rapeaa pekonia lautasella keiton pinnalle.
Tämä on muuten 999. postaus Melukylään…
Yksi mukava iPhoneen saatava kuvasovellus on ShakeItPhoto. Kuva tekeytyy kuin ehta Polaroid-kuva ja iPhonea sopii heilutella ja ravistella kuvan kehittymisen aikana. Ei siitä ravistelusta mitään näkyvää hyötyä kyllä ole, olen kokeillut olla rankaisemattakin kännykkääni ja kuva tulee silti oikeanlaisena näkyviin. Tuntuu vaan, että joku taikahan se siinä kännykän ravistelussa muka on ja hei, sehän on vaan hauskaa!
Kuvan voi joko valita jo olemassa olevista kuvistaan tai ottaa sovelluksella uuden. Kuva muuntuu neliömuotoiseksi, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos valitsee aikaisemmin otetun kuvan, joka on suorakaiteen muotoinen. Kuviin tulee polaroid-kuvien pehmeyttä ja polaroid-kehykset. Hauska sovellus, joka on ollut minulla ensimmäisestä iPhonestani lähtien.
PS. Mitä tahansa kuvaa klikkaamalla galleria aukeaa.
Merkintöjä Melukylästä 