Pelargonia ’Mårbacka’

Se. Juuri se itse. Himoittu ja haluttu, vauvapinkin värinen. Lisänä soft light-kokeilu.

HDR-kokeilu

Mitä tämä nyt sitten on? Pinseri osasi selittää vallan hyvin asian jo vuonna 2006 ja jos kielipää pelaa englanniksi, niin tässä on HDR englanniksi.

klikkaa suuremmaksi/click to enlarge

Uusi pohja

En sitten tiedä, olen ollut niin perin juurin tyytyväinen tuohon pitkäaikaiseen blogipohjaani, että totunkohan enää mihinkään muuhun? Tämä uusi Vigilance on kyllä äärettömän houkutteleva, sivuhärpäkkeetkin saa järjestettyä vaikka kahteen riviin yhden sijasta, jos haluaa ja tuo lisäämäni äänestystiedote on se uutuusmahdollisuus, miksi tätä nyt kokeilen. Ai niin, pohjan värin saa vaihdettua mieleisekseen, samoin linkin värin ja jotkut reunukset. Hedarin kuva kyllä kapenee jälleen kerran, mutta blogin nimen väriä saa vaihdettua.

Miinuksia: kommentointi tapahtuu postauksen ylälaidasta, eikä tutumpaan tapaan artikkelin lopusta (terveisiä Marille!). Se jo kertaalleen mainittu hedarikuvan kapeneminen.

 

*Lisäys myöhemmin* Jos joku tietää, mistä muuten niin mainioon wordpressiin saisi sen bloggerin härpäkkeen, johon voi laittaa suosikkiblogejaan sivupalkkiin näytille ja sitten ne vielä omia aikojaan päivittyessään ohittelevat toisiaan esiintymisjärjestyksessä, niin voi pojat! Olisin täydellisen onnellinen blogini kanssa! 🙂 Tai niin no… sekin puuttuu, se ’kuka tätä blogia seuraa’, mutta sitä en uskaltaisi asentaa, jos ei kukaan laittaisi itseään siihen 😉

Mysliä, ah, ah!

Tämän herkun tekemistä täytyy jo rajoittaa. Ipanatkin kiskovat vaikka koko pellillisen kertaistumalta, jos ei vieressä vahdi silmä kovana. On tämä kotona tehty vaan niin paljon parempaa kuin kaupan, ihan yyberhyvää herkkua! Mikä parasta, myslin ainesosia voi vaihdella ja ainesosien keskinäisiä suhteita voi säätää mielensä mukaan!

Inspiraationi lähteenä oli jo kesällä Ylimuuli apinakeittiössään, myös Rossana Bella Vanillassa tekee mysliä, mums! Näin siis muutamia mainitakseni.

Aineita, jota meillä käytettiin:

• suuria spelttihiutaleita (n. 4-5 dl)
• kaurahiutaleita  (3-4 dl)
• kauraleseitä (ehkä desi)
• kuivattua omenaa (omat varastot, kts. kuvaa)
• kuivattuja karpaloita (enemmän)
• rusinoita (vähemmän)
• macadamioita, kuorittuja manteleita, cashew’ta, pussinpohjat pistaaseja (paljon, paljon pähkinöitä!)
• voita ja oliiviöljyä (voita n. 50 g  ja sekaan vielä kunnon luraus öljyä)
• hunajaa (vajaa desi) (sopii kokeilla myös fariinisokeria tai intiaanisokeria, jos ei hunaja innosta)
• ripsaus suolaa

Lämmitä uuni 200°. Sulata voi ja hunaja kattilassa, lorauta hyvää tekevää oliiviöljyäkin sekaan ja sekoita tämä möhnä hiutaleisiin ja muihin mahdollisiin leseisiin ja siemeniin ja pähkinöihin, joita sydämesi, mielesi ja kielesi halajaa,  isossa kulhossa. Levitä seoksesi (leivinpaperoituun) uunivuokaasi ja paahda sitä 10-15 min välillä käännellen. Varo, ettei kärähdä! Ota pois uunista ja kaada vaikka isoon astiaan. Lisää sekaan mieleisesi, mutta runsas määrä erilaisia kuivattuja hedelmänpaloja ja rusinoita. Ropsauta suolaa hiukan sekaan ja se on valmista! 

Pyhäinpäivän iltana

Omenamarmeladia uusin maustein/ Applemarmelade

Mulla on nyt omppuja vallan kauheasti, kiitos kaikkien ystävien, joilla on omppupuita. Satohan on tänä vuonna valtava. Siis… on meillä omppopuu, mutta se istutettiin sen vanhan lahon karahkan tilalle vasta viime kesänä, että tuskin pääsen hillon tekoon ennen vuotta mitä? Jaksa edes ajatella, masentuu vaan. Miksei puut kasva nopeammin?

Ulkomailla käyttävät (uhka)rohkeammin erilaisia mausteita meille niin tuiki tavallisiin raaka-aineisiin. Vai onko se vaan niin, että kuka mihinkin tottuu? Näissä makuasioissa sitten kukin voi tehdä omien mieltymystensä mukaan päätöksiä, että mistä pitää ja mistä ei. Minä esimerkiksi en laita kanelia ja kardemummaa lihapulliin, kokeilu ei maistunut meillä herkulta, eikä se kombo ole sykähdyttänyt ulkomailla etnisissä ravintoloissakaan, että se siitä. 

Intialainen keittiökin on ehkä jotain tandoorikanaa lukuun ottamatta harvoin edustettuna Melukylän soppakattiloissa. Jeera kun saa kaiken maistumaan mielestäni niin tunkkaiselta.

Tämä omenakokeilu sen sijaan maistui! Vaniljan määrää voisin ensi kerralla ehkä vähentää puoleen tankoon.

 

• hapahkoja (kotimaisia) omenoita kymmenen-viitisentoista
• 1-2 dl sokeria (riippuu omenoiden happamuusasteesta)
• 1 vaniljatanko (puolikaskin voi hyvin riittää)
• 1 rosmariinin oksa
• n. 1 dl vettä

Kuori omenat, poista siemenkodat ja laita paksupohjaiseen kattilaan hienoksihakatun rosmariinin, sokerin, ja puolitetun vaniljatangon, josta siemenet on kraapittu irti kattilaan,   kanssa. kaada vesi sekaan ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Anna putputella hyvin miedolla lämmöllä hellalla pitkän mutta määrittelemättömän ajan. Tunti- puolitoista on sopiva. Sopii sekoitella välillä. Nesteen haihtuessa laitoin ehkä jossain puolessa välissä kannen ’puuroni’ päälle, ettei tule liian paksua töhnää. Karamellisoituminen on se, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä, ja siksi on vaikea sanoa täsmällistä aikaa.

Sokerina pohjalla.

Tämä on herkkua, maistoin vuohenjuuston kylkiäisenä, uuh! Lapsille maistuu paahtoleivän päällä. Tuijottivat epäluuloisina rosmariininpalasia marmeladissa, mutta olisivat sitten syöneet koko hillon, jos en olisi estänyt. Kauheita ennakkoluuloja, miten voi olla, ja vielä mun lapsillani?

Click to enlarge the photos

22.10. Judy,a photoblogger and a lovely lady from Florida, USA asked for English translation for this recipe. I’ll try, but if I make mistakes, please, help me my Finnish friends who speak better culinary English than me! If you see a question mark, then you know I’m not certain if the word is right in English. Wish I could find a translater only for the food and kitchen words from somewhere, I could use some.

You need:

• some apples, preferable sour kind 10-15 (Depends on size of the apples. Our apples are quite small. Look into my pan (or kettle?) not so much apple stuff in there) I’d say around 1-2 kg.
• 1-2 dl sugar (the amount depends on how sour the apples are)
• a half of a real vanilla (one whole seems to be too much, but if you like vanilla, go ahead)
• a stick ( ?) of a fresh rosemary 
• appr. 1 dl cold water

Peel and core the apples and cut into pieces. Put the pieces into the thick-bottomed kettle (pan?) with fine cut rosemary, sugar and half-sliced vanilla, where you have loosen the little black seeds gently. Add the water and start heating very slowly without the top (?) until it boils. Let it boil very very gently for a long time from one hour to two hours. (mine was in that pan 1,5 hours) You don’t have to whisk it but blend (mix?) it few times while boiling slowly. At some point you may add the top to it so it won’t be too much porridge-like, too thick that is.

It’s hard to say exact time what it needs to boil, but it’s a long time and you know, when it’s candy-like and ready to be eaten as a marmelade. (the smell in your kitchen is like from heaven, I promise 🙂  )

Bon Appetit, Judy! 🙂

Tahmeat postit/sticky posts

WordPressin alustaan on tullut uusi kiintoisa toiminto: Sillä saa postauksen pysymään  esillä, stickynä, niin kauan kuin haluaa. Mikähän olisi sopiva suomennos? Tahmapostaus? Liimalappu? Helppokäyttöinenkin, ei tarvita kuin ruksi työpöydällä oikeaan ruutuun, siihen, jonka perässä lukee (englanniksi, kuinkas muuten!)

”Stick this post to the front page”

Yhtä helppoa on aikanaan poistaa sticky myöhemmin, käy editoinnin kautta poistamassa ruksin, ja postaus jatkaa aikajärjestyksessä omaa elämäänsä blogissasi, tai näin olen ymmärtänyt.

Lisää tietoa täällä.

Kiinnostaa sen verran tietää, että miten tämä tahmailu oikein toimii, että kokeeksi käyn laittamassa ruksin muutamaan postaukseen,