Avainsana-arkisto: food

Hämäläinen kotijuusto

Katan blogissa marttapultti-nurkkauksessa tehtiin ammattimaisesti maito/koti/munajuustoa, millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankin. Hera nousee leukaperiin moisen juuston ajattelemisestakin, ainakin minulle. Ihan sattumalta en omista juustomuottia ja sen metsästyksessä oli aikamoinen riesa. Annansilmät-Aitasta semmoisen sitten löysin. Annansilmät-Aitassa on paljon näkövammaisten ja sokeidenkin käsityönä tekemiä puuesineitä(kin) myynnissä. Onkos se merkki peräti Sokeva? Sinänsä hassua, kun kuitissa juustomuotin kohdalla oli: Näkev-tuote…

Munajuusto (niin kuin minä sen tein)

  • 3 l maitoa
  • 1,2 l piimää
  • (3-)4 kananmunaa
  • nokare voita
  • suolaa

Piimän voi ottaa huoneenlämpöön jo edellisenä päivänä happanemaan lisää, jos muistaa.

Vähintään välineet:

  • Iso kattila
  • reikäkauha
  • juustomuotti (iso siiviläkin käy huom!)
  • sideharso

Liota muottia n. 15 min. ennen käyttöä. Sulata voinokare kattilan pohjalla, lisää maidot ja kuumenna maito kiehumispisteeseen polttamatta sitä pohjaan. Munat sekoitetaan piimään ja tämä sörsseli heivataan kattilaan kuuman maidon joukkoon. Jatketaan kuumentamista varovasti sekoittaen, kunnes seos juoksettuu (eli aika pian). Juusto ei saa kiehua! Nosta kattila liedeltä anna seistä n. ½ tuntia (juustomuotin mukana tulleen ohjeen mukaan) tai siitä aikaa venytellen aina kahteen tuntiin ja kansi päällä (Katan mukaan) Minä maltoin sen puoli tuntia. Nostele juustomassa reikäkauhalla varovasti märällä harsolla vuorattuun muottiin valumaan. (Isoon kulhoon tietysti koko hoito, että hera mahtuu valumaan). Hiero puukauhalla välillä suolaa sekaan. (Yrttejäkin voi kokeilla, ruohosipulia, valkosipulia tai paprikaa ) Taittele harsoa nätisti massan peitoksi ja laita vielä painokin päälle, jos haluat. Viileään paikkaan kiinteytymään. Kumoa seuraavana päivänä tarjolle.

Possuvartaat ilman grilliä

Tuplailon puolikas tilasi pyhäruoaksi possuvartaita. Sopihan se. Ostin pari maustamatonta filettä viikonlopuksi ja tein tänään aamulla marinadin: öljyä, sweet chili-kastiketta, Dijon-sinappia, timjamia, rosmariinia, suolaa ja mustapippuria myllystä. Putsasin ja paloittelin fileet annospaloiksi lillumaan liemeen.

Yleensä laitan paprikaa ja kesäkurpitsaa vartaisiin myös, mutta paprika on nyt niin sikakallista, enkä ollut älynnyt ostaa mitään herkkusieniäkään edes. No, tikutin liotettuihin tikkuihin siis omenaa ja kesäkurppaa, yleensäkin otan, mitä on.

Kun piti alkaa grilliä kuumentaa, tyssäsikin homma sitten siihen. Kaasua on kyllä, uusi ”komposti”pullo ihan täynnä, mutta jos sitä kaasua ei tule grilliin, niin kuinkas kärvennät evääsi?

Hain jo naapuria apuun, että onkohan nyt kaikki korkit ja kannet pullossa kunnolla kiinni, kun ei sitä kaasua tule. Oli ne. Soitto Helsinkiin Miehelle, joka kuitenkin oli sen pullon uusinut. Sieltä tuli vastauksena epäilys, että grillin sytytys ei toimi. Ja pah, sanoin minä, ei kai nyt sytytys mene epäkuntoon jos kaasupullon vaihtaa?

Naapurin mies vielä avasi kaasuhanan ja painoi matalapaineventtiiliä samalla, kun minä napsauttelin käynnistysnappuloita. Johan toimi, ei mitään vikaa! Vaan jäikös naapuri reiluksi puoleksi tunniksi painamaan kaasupullon venttiiliä, vaikka kyllä sitä ehdotin? Ei se. Enkä minäkään kyllä voi yhtä aikaa grillitikkuja käännellä ja istua kaasupullon nokassa, blah…

Mitäs sitten? Piti kaivaa parilapannu kaapista. Sitten eivät lihat ottaneet pannun pohjaan, vaan jäivät keikkumaan reunoille tikkujen varaan, kaikki oli nyt vastaan! Siinä sitten lykin varrasemmeet tiukkaan toisiinsa kiinni ja katkoin tikkuja lyhyemmiksi käsin ja ajattelin rumia. Ja kaadoin itselleni lasillisen punaviiniä.

Lopuksi työnsin pintakäsittelemäni vartaat vielä varmuudeksi uuniin veneperunoiden seuraksi. Kyllä niitä pystyi syömään, mutta johan oli homma!

Mies toi myöhemmin illalla Tampereelle tullessaan joltain huoltoasemalta uuden venttiilin ja letkun kaasupulloon. Siinä se vika oli, grilli saa taas kaasua ja Melukylän poppoo oikeaa grilliruokaa, kun on tarvis.