Aihearkisto: Tampere

Tipotie 4

Meidän uusi terveyskeskuksemme. Avattu viikko sitten 5.8. Upea! Kaunis! Hienoista hienoin! Mikä värien käyttö, mikä valoisuus!  Pisteenä i:n päällä kahvila-ravintola, jonne on pääsy kaikilla. Maisemakahvila näköalaterassilla. Viidennessä kerroksessa, joka on sisääntulokerros!! Koko kuparikattoinen osin -seinäinenkin ja ilmavan lasi-ikkunainen arkkitehtuurin helmi on rakennettu Pyynikin rinteeseen! Katsokaa kuvat, olkaa hyvät.

Kiitos Tampere, verokillinkini ovat menneet niin oikeaan paikkaan!

Valoisia terveisiä

Tampereen valoviikot ovat taas alkaneet. Vaikka on täällä minusta hienoa valoa ilmankin. Ainakin valokuvauksen kannalta. Viime sunnuntaina olimme ystäväni kanssa ottamassa kuvia. Hurja, kylmä tuuli kävi ja näpit sielun lisäksi jäätyivät todella nopeasti. Onneksi oli seuraa ja kotona sauna reissun jälkeen lämpiämässä.

Osa kuvista on otettu käsivaralta ja osa jalustalta.

Värikästä

Maailma on kovin keltainen ja värikäs näin syyskuun viimeisenä päivänä. Opettelen tätä uutta kameraani. Kivaa, mutta ei niinkään helppoa. Paljon uusia härpäkkeitä. Voisi olla helpompaa, jos ehtisi lukea sitä mukana tullutta manuaalia. Vaan kun se on niin paksu opus. Varokaa, vaan, kohta alkaa pukkaa videoo 😀

Pyynikillä saa kahlailla, ou jee!

Kallion puut syksyn muotiväreissä.

Männyn runkojen varjoista raidallinen polku Pyynikin näkötornille. Ja suosittuun munkkikahvilaan, joka on auki vuoden jokaisena päivänä ja jossa munkit ovat koko ajan paistotuoreita.

Tampereen päivänä elokuvissa

Rakas kotikaupunkini Tampere täytti virallisesti 230 vuotta viime torstaina 1.10. Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1.10.1779 ja ensimmäinen Tampereen päivä järjestettiin vuonna 1955. Pirskeitä on vietetty kaikenmoisin seremonioin ja tapahtumin koko viikonlopun yli.

Me olimme eilen sunnuntaina, Tampereen päivänä, tuplailoni vartion kanssa leffassa katsomassa kolmiulotteisesti uusinta Disneyn piirrettyä, Up – kohti korkeuksia. 3D kakkulat omien silmälasien päällä ja kuuset korvissa! Kyyllä! Otin korvatulpat leffaan mukaan! Kolme päivää päässäni hirmumyrskynä riehunut migreeni, joka juuri oli laantunut enää pieniksi aalloiksi olisi saattanut aktivoitua uudestaan mokomassa metelissä, kuulin kaiken vallan erinomaisesti korvakuusistani huolimatta. Mutta miksi i-h-m-e-e-s-s-ä äänitason pitää olla elokuvissa niin helskatun kovalla? Onko leffoissa tehty melumittauksia? Liian kovalla, sanon minä, kuulo voi vaurioitua ja se on  ihan totta. Muuten nautin tästä piirretystä pläjäyksestä kovasti, lapsenmielinen kun olen.

finnkino

Nythän on myös tullut Suomessakin vihdoin ensi-iltaansa kuin meille ruokafriikeille ja bloggaajille suorastaan räätälöity ja tehtailtu  Julie & Julia

Voi, kuinka mä olen sitä odottanut! Olen käynyt kesän mittaan nuuskimassa Julie Powellin blogia The Julie/Julia Project , joka sivumennen sanoen on minusta 2000-luvun blogiksi kovin aneeminen ulkomuodoltaan, ei ainuttakaan kuvaa edes. Mutta minä olenkin suomalainen. Miksi tästä Julien blogiprojektista kokata Julia Childin ja parin muun tekijän kokoama amerikkalaisten keittoraamattu   ’Mastering the Art of French Cooking’ kannesta kanteen ohje ohjeelta vuodessa tulikin niin suosittu?  Tämän tajutakseen täytyy ymmärtää, että Julia Child on superjulkkis Amerikassa, tv-kokkien esi-äiti, jenkkien Patakakkonen, Jaakko Kolmonen ja Mysi Lahtinen samassa paketissa ja ties mitä kaikkea, hänet tunnetaan rapakon takana niin hyvin! Ja he myös tuntevat jenkeissä hänen tuotantonsa. (Ostin aika hiljattain tuon keittokirjan suomalaisen version, Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Nyt niitä saa kirjakaupoista, kiitos elokuvan 😉 ) Julia Child on ikoni! Ja Meryl Streep näyttelee häntä lähes täydellisesti, imitoi äänenkin, katsokaa vaikka tämä videopätkä:

Pakko laittaa vielä yksi pätkä täti Julian legendaarisista kokkiohjelmista:

Loppu onkin sitten oikean bloggaaja Julien kohdalta tarua ihmeellisempää, hänen kokkikokeilunsa ovat päätyneet Hollywoodin unelmatehtaaseen ja siellä elokuvaksi. Julien ei varmaankaan tarvitse enää olla konttorirottana New Yorkissa, eikä kokata pikku kaksion tiskikoneettomassa keittiössä unelmaruokia. Hän on nykyisin täyspäiväinen kirjailija ja hyvä niin, kaikki onni hänelle ja rikkaudet ja kuuluisuus suotakoon!

Ps. Milloinkahan mä ehdin nähdä tämän kiihkeästi odottamani leffan, se on vielä arvoitus…

Linjanmuutoksia

Eilen en tehnyt ruokaa. Sanoin pojille, että menemme kaupunkiin katsomaan ja testaamaan kukkaisviikkojen takia Keskustorille pystytettyä maailmanpyörää, kun siitä nyt on puhuttu. Ensin kuitenkin Bella Romaan pizzalle. Polkupyörillä. En viitsinyt edes kuunnella rutinoita, se syö, joka polkee ja kaikilla oli tietysti nälkä, ainahan niillä on, pojilla, hah! Meiltä on matkaa 8 km keskustaan, jos ketä kiinnostaa, että ei se nyt niin ylivoimainen matka ole. Matka meni hyvin ja jätimme pyörät Finlaysonin alueen Plevnan parkkitalon lähellä olevaan pyöräparkkiin. Matkalla ravintolaan vedin ihastuksesta henkeä, kun näin Väinö Linnan aukiolla Kaarina Kaikkosen tilataideteoksen Linjanmuutoksia.

linjanmuutoksia-1

linjaukset-

paidat-2

paidat-4

paidat-5

paita-3

paidat-8

Finlaysonilla II

 

Finlaysonin Historia

Finlaysonin puuvillatehtaan perusti James Finlayson 1820. Tehdas oli pitkään suomalaisen teollisuustoiminnan esikuva ja merkittävin työllistäjä. 1870-luvulla Suomen teollisuustyöntekijöistä joka neljäs kävi Finlaysonilla töissä.

Finlayson oli 1920-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin teollinen toimipaikka. Finlaysonin alue kasvoi 1800-luvun lopussa pienoisvaltioksi kaupungin sisällä. Tehtaan työntekijöiden oli helppo samastaa itsensä finlaysonilaisiksi. Tehtaalla oli oma koulu, sairaala, poliisi ja kauppa sekä raha.

Ensimmäinen täysmetallinen vesipyörä ja sähkövalo otettiin Suomessa ensimmäiseksi käyttöön Finlaysonilla. Lisäksi yritys rakensi 1870-luvulla Pohjois-Euroopan suurimman katetun tilan, Plevna -nimisen kutomon.

Väino Linnan aukio: Kuusvooninkinen:

kuusvooninkinen

Alueen vanhin rakennus on TR 1 (tehdasrakennus 1) eli Kuusvooninkinen, jota kutsutaan myös Vanhaksi tehtaaksi. Nimi Kuusvooninkinen tulee rakennuksen kuudesta kerroksesta (ruots. sex våningar). Rakentamisen aikaan se oli todellinen pilvenpiirtäjä verrattuna ympäröivään rakennuskantaan. Kuusvooninkinen valmistui vuonna 1837. Seuraavana vuonna laitteet olivat valmiina kehruun aloittamiseksi. Kudontatyöt alkoivat vuonna 1839.


   


Vuonna 1847 Kuusvooninkinen hallitsi Tammerkosken maisemaa.

Kuusvooninkinen on Suomen ensimmäinen tehdasrakennus modernissa mielessä. Tämä perustuu sen kantavaan rakenteeseen, joka on väliseinien sijaan toteutettu valurautapylväin. Rakennukseen asennettiin palonsammutuslaitteisto. Vuonna 1892 se korvattiin automaattisella palonsammutusjärjestelmällä. Tuolloin Kuusvooninkisen ja viereisen TR 2:n yhteiseksi porrastorniksi vuonna 1850 rakennettua tornia korotettiin, jotta sammutusjärjestelmän vesisäiliö saatiin tarvittavalle korkeudelle.

Lähde: Wikipedia

Kuusvooninkisen peruskivi muurattiin 1836. Kuusvooninkinen on Vanhan tehtaan keskeisin ja arvokkain kohde. Kuusvooninkista pidetään aikakauden rakennustaidon huippusaavutuksena.

Kuusvooninkinen oli ensimmäinen teollisuusrakennus Suomessa, jossa otettiin käyttöön modernin prosessiteollisuuden vaatimat menetelmät. Tehdas oli rakennettaessa yhtä moderni kuin Keski-Euroopan vastaavat rakennukset. Sodat ja saneeraukset ovat Euroopassa tuhonneet monia tämäntyyppisiä rakennuksia. Finlaysonin Kuusvooninkinen on säilynyt kansainvälisestikin merkittävänä teollistumisen alun monumenttina. 

Lähde:Työväen Keskusmuseo, Minna Karhunsaari


verstasTyöväenmuseo Werstas Väino Linnan aukiolla.

PS. Kuusvooninkisessa on nykyisin mm. Rupriikki.


Finlaysonilla

Minusta on mukavaa, ettei kaikkea pureta pois. Tampere on säilyttänyt hienosti vanhaa tehdaskaupungin ilmettään säästämällä tehdasalueita ja rakennuksissa on uutta elämää konttoreina, ravintoloina, museoina, kauppoina, elokuvateattereina ja ties minä muina. Finlayson on kosken rannassa suoraan keskustorilta pohjoiseen. Satakunnan sillan toisella puolella niin ikään kosken rannassa on Tampellan alue, sinne rakennetaan koko ajan myös uusia kerrostaloja. Pyynikillä on Finlaysonin trikootehtaassa konservatorion tiloja ym. Frenckell, Klingendahl, onhan näitä.

portti-aukiolle

valkoinen

siperiaNäkymä Plevnan parkkitalon katolta keskustorille.  Aamulehden toimitus mm. sijaitsee Siperiassa. Siperia on tietysti tuo punatiilinen rakennus.

kolme

Unohdin kuvata kuusvooninkisen? No jäipä jotain ensi kertaan.

Se on maanantai

Viikko alkoi sitten taas maanantailla ja mulla loppuu tähän päivään lököttelyt. Huomisesta kesäkuun alkupäiviin ravaan kuin paraskin tamma akselilla koti-työ-koti-työ-koti. Ehtiikö tässä mitään? Pelottaa jo etukäteen, lapset saa yliannokset lisäaineita ja väärät rasvahapot ja näivetystaudit pirkkapinaattiletuista ja muista yökkieineksistä, jos en ehdi hellan vieressä kiukutella. Milloin kuvataan? Koska blogataan? eiih, ihanhan tässä tulee stressi!

kulmat

kello

seina

Mieskin on Amsterdamissa. Tai ainakin Hollannissa jossain. Kukkamessuilla. Ikinä pääse mihkään. Eikun pääsenpäs, minä pääsin Aslakiin! Ensimmäistä kertaa oman ammattikuntani edustajat pääsevät tähän Kelan järjestämään mikä-hän-nyt-sitten-on kuntoutukseen. Työkykyä ylläpitävään, sitä se kai on. Tätä on suunniteltu ja räätälöity työterveyden kanssa jo pitkään, silti johtajan mielestä olisi pitänyt jo ainakin vuosi sitten tietää, ketkä sinne menee/pääsee, että olisi voinut töitä sen mukaan suunnitella… Ihme, kun Kela edes sallii meidän ”kuntoutua”, kun emme ole kykeneväisiä viettämään kahta viikkoa putkeen työajalla mihinkään laitokseen suljettuina. Meidän on tehtävä töitä ja niinpä hoitojaksot on ripoteltuina Ikaalisten kylpylässä pari päivää silloin ja tällöin ja touko-kesäkuun vaihteessa reilu viikon jakso, josta puolet on lomapäiviämme.

Minä en vaan sitä läystäkkeiden täyttömäärää ymmärrä mitenkään. Luulin jo kaikki kaavakkeet täyttäneeni, mutta vielä mitä! Uutta tulee postissa joka päivä! Tänään viimeksi kylpylä lähetti, lisäksi sieltä tuli aivan järkyttävä aikataulu, aamiaista pitäisi olla syömässä klo 7. No en ole! Tässä kohtaa räätälöinti pettää, meikäläiset iltatyön tekijät nukkuu mieluiten aamu yhdeksään, kiitos!

Kuvat ovat Tampereelta. Tunnistaako kukaan, että mistä?

Särkänniemeen ja Siilinkarin majakalle

Särkänniemeen, Särkänniemeen!

0102_7814-karuselli

0102_7824-vemputinoranssia-menoa

Kävelläänkö vielä Siilinkarin majakalle? Ei kahlaamista lumessa, hieno jäätie aurattu, siinä sopii sekä kävellä, että luistella. Kaupunki vetää myös hienoja latuja jäälle hiihtäjien tarpeisiin.

merkki

jaatie

majakka

Lopuksi panoraama Pispalasta, Näsijärven puolelta katsottuna siis. 

pispala
klikkaa suuremmaksi/click to enlarge

 

Pari kuvaa/ That’s my world!

Finland’s Independence day  is 6.12. I took all of these photos on that very evening. My hometown Tampere has a custom to have a big big fireworks every Independence Day.

ilotulitusta

Panorama-harjoittelu Tammerkoskesta/ Tammerkoski is a rapid that lets from lake Näsijärvi to lake Pyhäjärvi in the middle of my town  :
klikkaa suuremmaksi
klikkaa suuremmaksi/click to enlarge

 

Vesiportti/watergate :

klikkaa suuremmaksi
klikkaa suuremmaksi/click to enlarge

 

Satakunnan sillan kupeesta:

klikkaa suuremmaksi
klikkaa suuremmaksi/click to enlarge
parvekkeet
click to enlarge/klikkaa suuremmaksi
click to enlarge
click to enlarge
click to enlarge
click to enlarge

 You may see some pretty interesting worlds by people around the world by clicking the icon below./ Monia mielenkiintoisia maailmankolkkia pääset koluamaan klikkaamalla alla olevaa merkkiä.

myworldtuesday

6.12.n.klo 18.00

Valokuvatorstain 111. haasteena on kerätä kuvapeitto osallistujien itsenäisyyspäivästä n. klo 18. Tarkistin asian, siellä lukee nimenomaan  n.klo 18 eikä täsmälleen klo 18.  Helpotti, voin siis ottaa osaa. 😉

keskustorilleKiire! Kaupungin perinteinen itsenäisyyspäivänjuhla klo 18.00 keskustorilla. Päätteeksi ilotulitus.

punaistaValitsin historian surkeimman paikan, talonkulma ja puu edessä! Jälkeenpäin tosin kertoi yksi palomies tai poliisi, että rakettien lähetyspaikkaa oli muutettu. (Järjestysviskaalien kanssa pääsin tekemisiin, kun halusin suljetulle alueelle kaupungin joulukuusta kuvaamaan.  Siinä olin, rakettien jämät vieressä, joukossa vielä mahdolliset suutarit …)

lilat

 

koskiTammerkoski by night. Kello on jotain 18.30 ja 19.00 väliltä. Ilotulitus on ohi ja keskusta on tyhjentynyt salamaa nopeammin ihmisistä. Linnan juhlat, ne linnan juhlat. Digiboxi niitä meilläkin tallentaa, jokavuotista must-ohjelma.