mustavalkoista inspiraatioo

Vaihdoin tyynyihin päälliset ja ostin uuden maton. Jotain kahdeksan vuotta edellisestä uudistuksesta, hei. Olin katsellut  ”the mattoa” sillä silmällä jo reilun vuoden. Olin jo maksamassa, kun kassa sanoi, että samoja mattoja on löytönurkassa 5 kappaletta alennuksella. Sitä suuremmalla syyllä se piti ostaa, kun halvalla sai! 40€ hinnasta pois! Mieskin laittoi tekstarin, että taas olet säästänyt rahaa rakkaani! Ei sunkaan se vinoillut, ei rahaa kumminkaan mennyt kuin ehkä parisataa euroo, tyynynpäällisetkin kaivelin alennuslootista.

Matto: Ikea. Tyynynpäälliset: Ikea, Marimekko, Spira ja meidän mummun poppanat. Päiväpeitto: Mummun poppana.
(Ruotsalaisen Spiran tuotteita myy Tampereella domdom, käyvät myös nettikauppaa )

Kyllä tähän täytyy todisteeksi yksi värikuvakin tällätä.

Krisu-design: eteisen portaat

Muutosta tähän kotiin on kuusi vuotta. Olen kuusi vuotta inhonnut meidän mäntyisiä portaita. Kuusi vuotta katselin edellisen asukkaan lapsiportin poiston jälkeisiä reikien paklauskohtia seinissä, sekä portaiden ylä- että alapäässä. Kuusi vuotta odotin maalia seiniin ja portaisiin. Tämä jos mikä lisää kärsivällisyyttä. Hommaan meni exältä ennen juhannusta vajaa viikko, tiistaista lauantaihin. Apuna Isoveli, joka hioi portaat, Mies, joka pitkänä laitteli lamppuja ym, sekä minä autokuskina ja tavaranhankkijana. Katsokaa:

ennen

Tähän väliin ruman koiraportin ensimmäinen pikahätäversio alla. Yllä ennen-kuvassa viritelty toinen versio koiraportti-aiheesta. Jos mahdollista vielä hirveämpi viritys kuin ensimmäinen, mutta ehdottomasti helppokäyttöisempi, saranoitu ja lukkoon salvattava malli.

*

riisuttu

hahmottuu

hahmottuu lisää, uudet lamput jo paikoillaan

alas. huomatkaa vauhtiraidat oikealla seinässä ja valo uuden kaiteen alla.

jälkeen, siis valmis!

 Harmaata ja valkoista maalia, harmaata stopparinauhaa sekä pensseleitä ja muita rensseleitä (K-Rauta), kaide, uusi sirompi ja pidempi tukipylväs ja muita rimoja (Puutoimi), pari – energiaa säästävää – lamppua ja led-valonauhaa (Bauhaus). Oven viereen kaksi tauluhyllyä (Ikea) avaimille ja aurinkolaseille, kolme valokuvakehystä (Ikea) mummun lähettämille isoille luonto-aiheisille korteille. Harmaat seinät –idea lähti ulko-oven edessä olevasta harmaasta kivilattiasta. Harmaata myös eteisen liukuovisessa Inaria-kaapistossa. Toinen lampuista on harmaa-valkoinen ja toinen täysin valkoinen. Vanhat matotkin istuvat kokonaisuuteen kuin valetut, samoten vanha valkoinen Sovella-naulakko. Ja Timi sopii aina kaikkeen. Olen erittäin, erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Timikään ei tarvitse enää porttia, on toipunut lievästä toispuoleisesta halvauksestaan hienosti. Huteruutta huomaa vain liukkaalla alustalla.

Asuntomessuilla IV

Yksi postaus vielä, anteeksi, heh.

Ruokaa ja ruoanlaittoa rakastavana kuvasin niitä keittiöitä ja helloja. Kun me exän kanssa suunnittelimme taloamme n. 10 vuotta sitten, olisin halunnut keittiööni välitilaan kaakeleiden tilalle lasin, se oli silloin hoteinta hottia, mutta miellyttää se silmääni vieläkin.  Perustelin silloin exälle mieltymystäni myös lasin/pleksin edullisuudella. Vastustus oli sitä luokkaa, että antauduin kaakeleiden edessä. Vaasan asuntomessujen keittiöissä en sitten pahemmin bongaillut muuta kuin lasia välitilassa, hmph!

Messujen erikoisin liesikupu, se kuparinen. Minä ihmettelin vaaleaa liesitasoa.

On se valkoinen keittiö tähän vielä laitettava. 

Välitila lasia…

…samoin tässä, kuvalla varustettuna. Niitähän voi vaihtaa, tunkee vaikka sanomalehteä tai Aku Ankan sivuja.

Makuasioista ei voi kiistellä. Minä kokkaisin tässä silmät kiinni tuon tapetin takia, voi oksu. Ihana terästaso ja liesituuletin, johon ei lyö päätään. ja kas kummaa: välitilassa lasi.

Musta keittiö. Ai niin, vetimettömiä olivat keittiöiden laatikot lähes joka talossa.

Kuvassa seuraava liesitasoni. Haluan kaasuttaa sapuskat, ehdottomasti!

Pöytä.

Tammea. Sitä tänne myös ja paljon. 

Vielä muutama muu kuva:

Työpöydät.

Oivallinen lisähylly vai kiusallinen pölynkerääjä makuuhuoneessa?

Lasitettu terassi.

Tuplailon puolikashan tilasi multa jo flyygelin. Ei puutu enää kuin musiikkihuone. Ja se flyygeli…

Hei hei Vaasa ja meri, ensi kesänä Valkeakoskella.

Asuntomessuilla III

Vessoja ja viemäreitä kuvissa, pukeutumistiloja, sauna. Olemme asuneet poikien kanssa nyt tässä rivarissa talon myynnin jälkeen kaksi vuotta. Erohan meillä on ollut exän kanssa lainvoimainen jo kolme vuotta, että ei nämä asiat aina niin joutuisasti suju.

Vannoin tänne tullessa, etten lepää, ennen kuin joka nurkka on kunnossa, remontti viety loppuun ja paikat puts plank! Asuimme keskeneräisessä omakotitalossa tätä ennen ja riemu ei ollut rajatonta. No mitäs. Klinkkeripakkaukset yläkerran vaatehuoneessa ovat jokapäiväisenä muistutuksena, että tekemättä on, se vessa. Ja minä sanon nyt kyllä suoraan, että jos ei kohta ala syntyä valmista ja laattaa liimaantua seinälle, haluan uudet kaakelit!! Johan nuo ovat kohta niin eiliset, kukaan kehtaa niitä weeceensä seinälle liimailla.

En huolisi tuota väriä. Eiköhän oma harmaa naama johtuen liian aikaisista herätyksistä riitä tuomaan eloa aamuihin.

Tämä uusi lattiakaivomalli seinän vieressä on minun makuuni. Eipä tarvitsisi halkaista klinkkereitä aina keskellä huonetta sijaitsevan kaivon kohdalta. (Tosin meidän yläkerran pikkuvessaan ei suihkua mahdu, mutta tulee se saunan pesuhuoneen uudistuskin joskus eteen.)

Lattiakaivoa lisää. Näitä oli paljon, viime vuonna Hämeenlinnassa tämä oli yhden paikan uutuus.

Hmm…mustaa…

…vai perinteistä puuta ja valkoista?

Pyyhekoukut.

Yläkerran pikkuvessa on pitkä, kapea kuilu, vain 1m leveä, kuilun perällä on pytty. Kolmen ohitähtäävän pojan äitinä haluan seinämallisen pytyn, muu ei kelpaa. Näen onnellisen itseni kätevästi pyyhkivän ikuiset pissatipat suoraan lattialta, ne eivät syövy ikävästi ”piiloviemärin” surkeisiin saumoihin haisemaan maailman tappiin. Ne haisevat, vaikka mitä myrkkyä työntäisi! Auttaisikohan lappu seinässä: -Astu lähemmäksi, se on lyhyempi kuin luuletkaan? Vai olisiko lappu liian suuri kolaus kasvavalle miehiselle itsetunnolle?

Valkoisen talon seinämallipytty.

Seinämallia värikkäämmässä ympäristössä.

 

Väriä.

Väriä…

Oranssia piristystä, myös allas.

Tämän minä ottaisin. Vaikken tiedä, minne ne 4-5 hammasharjaa ja tahnatuubin laittaisin. 

Amme. Liikaa (?) omin käsin  siivonneena naispolona visioin taas itseni mitä merkillisimmissä kulmissa kuuraamassa tuota näköalaplätäkköä. Hemmetti, haluan kylpylään, jossa joku kuuraa likarantut ammeesta lähdettyäni. *Krisu has left the building*

Valkoisen talon sauna. Aah!

Toinen yksinkertainen malli makuuni.

Pukeutumishuone. Liian vähän valoa meikkiin, mutta eihän se minulle kuulu, en minä täällä asu. Minä tarvitsen peilinkin lähemmäksi ja sen lavuaarinkin lähelle, vähänkö olen vaikee.

Ajatella, jos kotiini ilmestyisi yhtäkkiä hokkus-pokkus tällainen vaatehuone. Ghost-tuoli tietysti mukana, heh.

Asuntomessuilla II

Valkoinen talo. Jämerältä. Kohde n:ro 23.

valkoinen kattaus

valkoinen keittiö

valkoinen olohuone

valkoinen wc

valkoinen (liian) kapea yläkerta

valkoisen talon viherhuone?

valkoisen talon sauna

Asuntomessuilla I

Minä käyn asuntomessuilla joka kesä, jos mahdollista. Sinänsä se ei ole enää akuuttia, kun se exän meille rakentama talokin on myyty, mutta kyllä me yhdessä luimme talokirjoja ja asuntojen pohjia ennen sitäkin, ajelimme katselemassa myytävänä olevia omakotitaloja, jos ei muutakaan tekemistä sattunut olemaan. Tämä siis ennen lapsia. Mitä? On sitä ihmisillä kummempiakin harrastuksia kuin talokrääsämarkkinat ja sisustuksen ja rakentamisen tuulet.

Vaasa on meiltä kuitenkin sen verran kaukana, että tähän sai yhdistettyä ystävän kanssa oikein pikkuisen retken. Menimme Vaasaan jo perjantaina 1.8. illan suussa. Olimme tavanneet Deco-lehdestä (varokaa! linkki ”laulaa”) artikkelia ”sisustajan Vaasa” ja kolkuttelimme kuuden pintaan lukossa olevien sisustusliikkeiden ovia, hah! Mutta toisaalta, kun kurkki ikkunoista sisään, niin aivan samaa tavaraa näkyi näyteikkunoiden läpi kuin mitä saa ostaa kotoa Tampereeltakin, että pisti hiukan ihmettelemään lehtien juttuja; miksi raahaisin Vaasasta Aarnion ponin, kun saan sen kotinurkiltanikin? Jos sellaisen välttämättä siis haluaisin hankkia. Minä tahtoisin tietää mitä muuta, erilaista Vaasasta saa, jotain, mitä ei saa muualta.

 Vaasassa yöpyminen on halpaa, koska siellä on Omenahotelli. Siisti ja erittäin edullinen. Hinta ei päätä huimannut, vaikka olikin pe-la välinen ”kalliimpi” yö, huone maksoi 69€. Perusarkiyön hinta oli ilmeisesti joko kesällä tai asuntomessujen takia 58€. Miettikää, jos huoneessa yöpyy 4 henkilöä? Eihän se tee mitään pekkaa päälle. Omenat ovat myös aina kaupunkiensa sydämessä. Suosittelen.

Vaasassa oli perjantaina hyytävän kylmää, ei kauan viitsinyt sightseeing-kierrosta mitenkään kävellä, menimme syömään Ompun viereen SAS Radisson-hotelliin. Italia-viikot, AAH! Eipä tarvinnut valintaa katua. Erinomaista ruokaa basilikasorbetista alkaen! Puoliksi juotu punaviinipullo lämmitti sopivasti kalsean tuulen hyydyttämät aivommekin. Lähtiessä kysyimme mukavalta tarjoilijapojalta aamiaisesta. Vastaus oli hätäinen, mutta hauska:

-Ette halua syödä aamiasta meillä, maksaa 32€! Menkää Astoriin, siellä syötte kympillä, mutta minä en sitten tätä teille kertonut.

Aamulla siis Astoriin ja pirteät huulipunatut frouvat  kolkuttelivat Suvilahden portteja heti kymmeneltä. Ilmankin oli muuttunut, kaunista ja parikymmentä astetta lämmintä, kyllä meidän kelpasi! Ilta kuuteen oli alue auki, meiltä jäi monta kohdetta näkemättä, niin kuin joka vuosi. Johtuuko hitaasta hanhenmarssista jonoissa vai meidän antaumuksesta asialle, aika ei ikinä riitä. Kotona olimme kymmenen aikoihin illalla. Jalasjärveltä otimme vielä viimeiset ruokatuliaiset mukaamme. 

Siellä olemme, vaatehuoneen peilissä, hei, hei! Mitenkään järjestelmällisesti en kuvia ottanut, kunhan nyt jotain itseäni kiinnostavaa, tai varottavaa esimerkkiä, että älä nyt tuollaisesta ainakaan haaveile. Paljon kuvaan keittiöitä, koska siellä niin hyvin viihdyn. Toinen kuvauskohde on vessat, yläkerran tekemättömästä remontista johtuen.

Tämän sohvaidean ostan kiljuen! Rakennetaan seinästä seinään tukeva lavitsa ja sen päälle tehdään kauniit patjat ja tyynyt. Voila! meillä on soffa ja vierassänky! Lisäksi sen alle pääsee loistavasti siivoamaan, siinä ei ole jalkoja.

Seuraava idea on oikeasti minun, kuka sen kävi meidän (entisestä) talosta nyysimässä? Tuplailon huoneessa oli seinästä seinään kiinteä työpöytä, alareunaan kiinnitettiin vielä koukut koulurepuille. Niin ja se oli leveämpi. Ex valmisti ohjeideni mukaan. On siitä originaalista jossain kuviakin, jos ette usko. 😉

Tyhjää täynnä, siistiä, huoh…

Liian tummaa, minulle. Ja kenen kotona tarvitaan erillistä lasienpesutiskiä? Viina virtaa, varsinainen juottola. Kenellä ehtii käydä niin paljon kosteita vieraita? Minä syön mieluummin… Selän takana tuossa on varsinainen keittiö.

En tiedä, miksi kuvasin tämän vuoteen. En ainakaan tuon kiiltelevän tapetin takia. Ehkä lukulamppujen?

Tämän tiedän kuvanneeni noiden alas asti ulottuvien ikkunoiden takia. ne saa vielä auki, ääh! Mutta tästä näkyy minusta asuntomessualueiden ikuinen ongelma: rakennetaan kovin tiiviisti lähekkäin hurjan isoja taloja piskuisille tonteille. Pyllistele tuolla parvekkeellasi sitten vapautuneesti, kun tiedät, että olet kiinni naapurin ikkunassa. 

Terassejakin piisasi. Tämä oli alakerrasta. Seuraava kuva on samasta talosta, yläkuvan terassin yläpuolella oli toinen ”lepoterassi”:

Joopa joo, kyllä-kyllä. Mulle riittäisi yksi terassi, tuo yläkerran. Kuinka monta terassia ihminen oikein tarvitsee? Kuka niissä kaikissa ehtii ”vilvoitella”? Montako tuntia näiden asukkaiden vuorokaudessa oikein on? Kuka hitto nämä kaikki ”nautinnonlähteet”, joita oli kaikissa taloissa ylenpalttisesti, oikein siivoaa?

Oi, miten tykkäsin tästä ideasta. Virkattuja nukenvaatteita kodinhoitohuoneen ikkunassa narulla roikkumassa. Ihan vanhanaikaisia, ei mitään tildoja. Kukahan tikuttaisi minulle? Elmis? 😀

Ensin ihmettelin, kun ei ollut kukaan rannan taloihin tehnyt uimarantaa, pelkkiä näköalaterasseja vaan, mutta lähikontakti veteen paljasti, etten minäkään viitsisi tuossa uida.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Huonetuoksua!

Katsoin tämän aamuisen ”Tilan” uusinnan. Toivottavasti k-u-k-a-a-n tuttavistani ei halua olla niin muotitietoinen sisustaja, että alkaisi sisustaa tuoksuilla! Se olisi kyllä Selvä Merkki minulle: et ole toivottu kylään. Pelkkää ikävyyttä ja päänsärkyä mokomista hajuista, olen aina inhonnut myös suitsukkeita.
Sitäkään en hajuherkkänä migreeni-ihmisenä ymmärrä, että ihmiset voivat pestä pyykkinsä hajustetuilla omoilla tai bioluvileilla, ja vielä väittää pyykkiään tuoksuvan raikkaaksi. Meillä käy paljon poikien kavereita, joiden vaatteet haisevat pesupulverille ja se on minusta ihan kamalaa. Se lemu jää pitkäksi aikaa leijuksimaan ilmaan, vaikka viikari olisikin poistunut omaan kotiinsa.

Sama juttu kynttilöissä. Maksan kynttilöistä nikottelematta lähes minkälaista hintaa tahansa, kunhan ne kynttilät vain ovat hajuttomia, tavallisia steariinivirityksiä. Kerran eksyin kynttiläkutsuille, mitkä odöörit, yyh. En ostanut yhtikäs mitään. Toiste minut saa raahattua paikalle moisiin pitoihin vain kilon kappaleina.

Näistä huonetuoksuista vielä: Kun minulla nyt on sellainen käsitys, että ihmisiä yritetään pikku hiljaa opastaa, etteivät laittaisi esim. teatteriin ja konsertteihin ylenpalttisesti hajusteita lainkaan, kun on niin paljon hajuherkkiä ja jopa hajuallergisiakin ihmisiä olemassa, niin nämä ”keksii” suitsukkeet uudelleen! Mietin vain, että miltä mahtavat ”tuoksua” matot, sohvat, verhot ym. tekstiilit kodissa, jossa ylen määrin huonetuoksutellaan pari vuotta tietysti tuoksua mielialojen mukaan vaihdellen. Vaan eipä se(kään) minulle kuulu?