Lepis laittoi tälle sunnuntaille teemasoitoksi sunnuntaiklassikoihin musikaalin. Paha. Päätä on melkein särkenyt koko viikon, kun en ole osannut päättää minkä laittaisin. Useimmiten ensimmäisenä mieleen tullut on paras vaihtoehto. Niinpä palaan nyt alkuun kierrettyäni ensin Veriveljien, Evitan, The Buddy Holly Storyn, Oopperan kummituksen, Cabaret’een, Chorus Linen, Chicagon -muutamia mainitakseni- kautta vuosi sitten kauan odottamaani ja Lontoossa näkemääni loistavaan, koskettavaan, ylitseni katyjyrän lailla vyöryneeseen musikaaliin nimeltä….
BILLY ELLIOT
Elokuva Billy Elliot tehtiin vuonna 2000. Musikaalin Billy Elliot maailman ensi-ilta oli historiallisessa Victoria Palacessa maaliskuun 31. 2005. Musikaali perustuu elokuvan tarinaan, mutta se ei ole toisinto elokuvasta ja uuden ja oman musiikin on näyttämölle säveltänyt Sir Elton John. Käsikirjoittaja on sekä elokuvassa, että musikaalissa sama, Lee Hall. Sama mies on kirjoittanut myös lyriikat lauluihin.
Vaikka Billy Elliot on vasta viisivuotias musikaali, se on nyt jo klassikko ja nimetty vuosikymmenen parhaaksi musikaaliksi. Saanut n. 70 kansainvälistä palkintoa ja sen on nähnyt pelkästään Lontoossa yli 4 miljoonaa katsojaa! Viiden esitysvuoden jälkeen se on yhä ’the best show in London’!
Äitinsä menettänyt Billy elää isänsä, aikuisen veljensä ja mummonsa kanssa pohjois-englantilaisessa kaivoskylässä, josta kaivostoimintaa ollaan lopettamassa, kuten niin monessa muussakin kylässä ympäri Englantia Margaret Thatcherin pääministerikaudella 1980-luvulla. Billy vaihtaa isänsä tietämättä nyrkkeilyhanskat balettitossuihin ja siitäkös soppa syntyy. Tanssinopettaja on omaan eläämäänsä kyllästynyt ja hommaansa leipääntynyt, mutta näkee Billyn tanssillisen lahjakkuuden ja alkaa valmentaa tätä salaa Royal Ballet Schoolin pääsykokeisiin. Uhkaava työttömyys ja sen estoyritykset lakkoilemalla, köyhyys ja ahdasmielisyys, näiden asioiden keskellä Billy etsii itseään. Eikä tästä musikaalista selviä katsomossa ilman suurta paketillista nenäliinoja, takaan sen.
Yleiskatsaus:
Electricity, musikaalin tunnarinakin pidetty kappale. ” Billy, miltä se tuntuu, tanssiminen?”:
Michaelin ja Billyn hulvaton Expressing yourself:
Selvähän se, että Billyjä on ollut ja tulee olemaan monta, pojat kasvavat 12-13-vuotiaina äkkiä nuorukaisiksi. Lontoossa on kolmois – jopa neloismiehitys päällä koko ajan. Sitä minä vaan, että mistä ihmeestä ne löytää tuollaisen määrän lahjakkaita tanssivia ja laulavia poikia? Hiukan myönnytyksiä englantilaiseen lookiin on jouduttu kyllä tekemään, ystäväni näki mm. aasialaisen pojan ja tuossa edellisessä videossa on värillinen poika Billynä. Me näimme Miehen kanssa yhden pojan , Brad Wilsonin viimeisen esityksen.
Ja musikaali kuuluu lopettaa finaaliin. reilu 6 minuuttia juhlaa, älkää uupuko kesken kaiken!
Merkintöjä Melukylästä 
Itselläni tuli tuo katsottua vain leffana, mutta vaimo kävi kummilikkansa kans kattomas sen Lontoossa. Hyvä valinta, tämä tuntui aluksi aika suppealta aiheelta, mutta kyllä nyt on tullut jo 1-2 muutakin mahdollista musikaalia.
Suppea aihe? Ei sunkaan mun mielestäni. Käsittämättömän laaja 😀 Mulla on tuo leffa dvd:nä, sekin on aivan huikea, mutta tuo musikaali oli ihan erilainen.
Leffa on tuttu, musikaali ei. Katsoin kaikki pätkät. Totta, lahjakkuutta riittää pojilla, upeaa.
Jos suuntaat lähivuosina Lontooseen, kannattaa hommata piletit tähän musikaaliin yhden illan ratoksi. Suosittelen 🙂
Todella koskettava tarina ja Electricity oli hieno. Pitää katsoa tuo elokuva.
Kannattaa 🙂
Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten ole nähnyt Billy Elliotin näyttämöversiota, elokuva kyllä on tuttu. Pitäähän tämä vielä joskus nähdä, selvähän se.
Katsoin SusuPetalin lailla kaikki klipit, enkä voi kuin hämmästellä kanssasi tätä lahjakkaiden lasten määrää. Expressing Yourself -kohtaus myös todisti, että pojat nauttivat täpöillä rooleistaan ja lavatyöskentelystä elävän yleisön edessä. Uskon myös, mitä Brad Wilson sanoi videolla: Billyt ovat keskenään kavereita, eikä roolia tarvitse vetää yksin. Lontoon-kausi on varmasti ollut hänelle yksi elämän huikeimmista jaksoista, vaikka töitä on taatusti pitänyt tehdä varpaat verillä.
Hieno valinta sunnuntaiklassikoksi. Näistä katkelmista tuli hyvä mieli.
Kiitos. Minua mietityttää vielä sekin, että näitä huippulahjakkaita poikia riittää tällä hetkellä myös Broadwaylle ja Chicagoon. Pojat opettelevat Yorkshiren murteenkin! Jossain oli tällainenkin lause ”After 12 weeks of rigorous dance training and mastering that Geordie accent, they are ready to go on!” Kyse oli uudesta Billystä ja uudesta Michaelista.
Tuskin nähdään koskaan suomalaista versiota tästä, ei riitä ’materiaalia’ lapsirooleihin.
Tuossa kolmannessa ylhäältä päin olikin varsinainen Mick Jagger! Huikeaa menoa näissä kaikissa. Olisi todella mukava nähdä tämä livesti. Sinua ja miestä lykästi.
Siinä niin lykkyä tarvita, menee Londoniin ja kipasee tikettitoimistoon vaikka Piccadilly Circuksella. Tai ostaa (vielä kalliimmalla) liput eteukäteen netistä 🙂
Billy Elliotia en ole nähnyt, en myöskään leffana, mutta siitä on ollut niin paljon juttua, että tuttu tarina on. Ja hyvä sellainen.
Pitäiskin se leffa joskus katsoa.
Katso ihmeessä. Elokuva on myös erittäin hieno.
Leffa on nähty, mutta teatteriversiot ei. Omalla tavallaan koskettava kasvutarinahan siinä takana. Menohan noissa on varsin vauhdikasta. Tavallaan tämä jatkaa ja uusintaa omalla positiivisella tavallaan musikaaliperinnettä.
Billy Elliott on mulle tuttu ainoastaan vaikuttavana elokuvana. Mutta vaikuttavalta lavaversiokin tuntui – ja olihan siellä finaalissa satu tutu jos toinenkin heilumaan :).
Tervetuloa mukaan klassikoihin Krisu!
Alkutekstisi perusteella muistan nähneeni tämän, mutta tällä kertaa ylimmäinen sävellys oli aivan outo.
Viimeisessä on aika kova muistaminen mitä piti tehdä milloinkin.