Sunnuntaiklassikko: musikaali

Lepis laittoi tälle sunnuntaille teemasoitoksi sunnuntaiklassikoihin musikaalin. Paha. Päätä on melkein särkenyt koko viikon, kun en ole osannut päättää minkä laittaisin. Useimmiten ensimmäisenä mieleen tullut on paras vaihtoehto. Niinpä palaan nyt alkuun kierrettyäni ensin Veriveljien, Evitan, The Buddy Holly Storyn, Oopperan kummituksen, Cabaret’een, Chorus Linen, Chicagon  -muutamia mainitakseni- kautta vuosi sitten kauan odottamaani ja Lontoossa näkemääni loistavaan, koskettavaan, ylitseni katyjyrän lailla vyöryneeseen musikaaliin nimeltä….

BILLY ELLIOT

Elokuva Billy Elliot tehtiin vuonna 2000. Musikaalin Billy Elliot maailman ensi-ilta oli historiallisessa Victoria Palacessa maaliskuun 31. 2005. Musikaali perustuu elokuvan tarinaan, mutta se ei ole toisinto elokuvasta ja uuden ja oman musiikin on näyttämölle säveltänyt Sir Elton John. Käsikirjoittaja on sekä elokuvassa, että musikaalissa sama, Lee Hall. Sama mies on kirjoittanut myös lyriikat lauluihin.

Vaikka Billy Elliot on vasta viisivuotias musikaali, se on nyt jo klassikko ja nimetty vuosikymmenen parhaaksi musikaaliksi. Saanut n. 70 kansainvälistä palkintoa ja sen on nähnyt pelkästään Lontoossa yli 4 miljoonaa katsojaa! Viiden esitysvuoden jälkeen se on yhä ’the best show in London’!

Äitinsä menettänyt Billy elää isänsä, aikuisen veljensä ja mummonsa kanssa pohjois-englantilaisessa kaivoskylässä, josta kaivostoimintaa ollaan lopettamassa, kuten niin monessa muussakin kylässä ympäri Englantia Margaret Thatcherin pääministerikaudella 1980-luvulla. Billy vaihtaa isänsä tietämättä nyrkkeilyhanskat balettitossuihin ja siitäkös soppa syntyy. Tanssinopettaja on omaan eläämäänsä kyllästynyt ja hommaansa leipääntynyt, mutta näkee Billyn tanssillisen lahjakkuuden ja alkaa valmentaa tätä salaa Royal Ballet Schoolin pääsykokeisiin. Uhkaava työttömyys ja sen estoyritykset lakkoilemalla, köyhyys ja ahdasmielisyys, näiden asioiden keskellä Billy etsii itseään. Eikä tästä musikaalista selviä katsomossa ilman suurta paketillista nenäliinoja, takaan sen.

Yleiskatsaus:

Electricity, musikaalin tunnarinakin pidetty kappale. ” Billy, miltä se tuntuu, tanssiminen?”:

Michaelin ja Billyn hulvaton Expressing yourself:

Selvähän se, että Billyjä on ollut ja tulee olemaan monta, pojat kasvavat 12-13-vuotiaina äkkiä nuorukaisiksi. Lontoossa on kolmois – jopa neloismiehitys päällä koko ajan. Sitä minä vaan, että mistä ihmeestä ne löytää tuollaisen määrän lahjakkaita tanssivia ja laulavia poikia? Hiukan myönnytyksiä englantilaiseen lookiin on jouduttu kyllä tekemään, ystäväni näki mm. aasialaisen pojan ja tuossa edellisessä videossa on värillinen poika Billynä. Me näimme Miehen kanssa yhden pojan , Brad Wilsonin viimeisen esityksen.

Ja musikaali kuuluu lopettaa finaaliin. reilu 6 minuuttia juhlaa, älkää uupuko kesken kaiken!