25. – 31. maalissa!

En muuten jättänyt lokakuista omahaastettani kesken, luulittekos? Tajusin yhtäkkiä, että mulla on ensimmäinen vapaapäivä tänään kahteen viikkoon!  Olen tosin tehnyt ylimääräistäkin hommaa, mutta ilolla ja täysin vapaaehtoisesti. Viikko sitten olin sunnuntaina Toijalassa ja perjantaina Joensuussa. Molemmilla paikkakunnilla oli hauskaa ja antoisaa!

Asiaan, siis kuviin:

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

Kaikki lokakuun päivittäiset kuvani  ovat nätisti kansiossa täällä.


Merry-Go-Round II

Uuden leikkimme Merry-Go-Round’in ensimmäinen viikko sitten päättynyt kierros sujui niin iloisen vauhdikaasti, että päätimme Marin kanssa jatkaa sitä. Otamme myös lisää leikkijöitä karuselliimme, joten hyppää kyytiin! Mukaan pääset ilmottautumalla tämän postauksen kommenttilootaan ensi sunnuntaihin -31.10 – mennessä. Leikkimisjärjestys määräytyy ilmottautumisjärjestyksen mukaan ja uudet leikkijät lisätään jonon jatkoksi eli hännänhuipuiksi kierrokselle kaksi.

Uuden kierroksen aloittaa viime kierroksen ensimmäinen ilmottautuja eli Mari ja hän jatkaa suoraan Hpy:n kuvasta. Simppelit säännöt ovat täällä ja ensimmäisen kierroksen tulokset löytyvät täältä.


Sunnuntaiklassikko 171010

Putoan äimistyneenä polvilleni aina, kun ajattelen Marsaliksen perhettä. Mikä määrä jaettuna lahjakkuutta yhteen perheeseen! Isä Ellis Marsalis Jr. opettaa musiikkia ja soittaa jazzia pianolla. Hänellä ja vaimollaan Deloreksella on kuusi poikaa: Branford (1960), Wynton (1961), Ellis III (1964), Delfeayo (1965), Mboya Kinyatta (1971) ja  Jason (1977). Branford, Wynton, Delfeayo ja Jason ovat kaikki isänsä tavoin myös jazzmuusikoita. Ellis on mm. runoilija ja valokuvaaja. Perheen toiseksi nuorin poika, Mboya, syntyi autistisena. Kuunnellaan perheen yhteistä musisointia:

Minä en tietäisi koko porukasta varmaankaan mitään ilman aikamme suurta jazztrumpetistia, supertähti Wyntonia.

Hän on saanut myös klassisen musiikin koulutuksen. Tässä J.S. Bachin kantaatti ihanan Kathleen Battlen kanssa:

Makupalaksi vielä veli Branford ja Sting ja Roxanne, oi-oi-oi!

Muita sunnuntaiklassikoita voit kuunnella täällä.

Vispipuuro speltistä

Huomasin kaupassa, että spelttiä saa mannaryyneinäkin. Kokeiltavahan sitä oli.

Kanelinen omenavispipuuro

aineet:

 

  • n. 6 dl omenalohkoja
  • 1 kanelitanko (t. 1-2 rkl kanelijauhetta)
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1,5-2 dl spelt mannaa
  • reilu litra vettä
  • (NoMu Sweet rub kaneli-sokeriseosta)
Laita omenalohkot sokerien ja kanelitangon kanssa kattilaan ja keitä, kunnes omelohkot ovat pehmeitä, n. 10 minuuttia. Soseuta jos haluat, meillä pehmeät omenapalaset muussaantuivat vispatessa. Lisää spelttimanna hiljalleen kiehuvaan kattilaan koko ajan sekoittaen.

Keitä vielä koko ajan sekoittaen 3 minuuttia. Jäähdytä ja vispaa kuohkeaksi. (Tarjolle viedessä voi ripauttaa pinnalle NoMun sweet rub’ia.)
*
Hyvää ja pehmeänmakuista. Omat poikani kuitenkin ilmoittivat tavallisen puolukasta tehdyn raikkaan kirpeän visparin suosikikseen.