Olen joskus sata vuotta sitten kertonut suurin rummun päristyksin, että Melukyläkin on tilattavissa ja seurattavissa facebookissa. Otin mallia muista lättykirjaan liittyneistä blogeista. Nuo ’muut’ ovat saavuttaneet vankkaa tilaaja- ja lukijakuntaa myös naamakirjassa. Vähänkös nolottaa suuret luulot oman blogin suosiosta. Mulla on nyt jo 10 tilaajaa naamassa, hip ja hei! Tota, tota. Melukylän vankkumattoman suosion vähäisyys ja pienuus naurattaa. Jos nyt joku kumminkin haluaisi vaikka nyt ihan huvin vuoksi (säälikin käy jo syyksi mulle, hahaha!), niin edelleen on mahdollista tänä ultramodernina aikana tilata mun kivat kuvat, reseptit ja oman navan ympärillä pyörivät jutut facebookinkin kautta. Rohkeesti vaan klikkaa tuota ’follow my blog’ ja se on siinä. Enkä mä pure. En ainakaan heti 😉
| Blog: |
| Merkintöjä Melukylästä |
|
Topics:
|
| photo, ruoka, valokuvaus |
//
Merkintöjä Melukylästä 
Tuo laskee vain meidät lukijoiksi ilmoittautuneet. Omassa blogissani on Google Analycsin mukaan päivättän noin kahdeksan kertaa enemmän käyttäjiä kuin ilmoittautuneita lukijoita. Eiköhän se mene sinullakin samaan tyyliin!
Minusta sinulla on hieno blogi.
Niinhän se laskee. Kyllä mullakin sellainen tuntuma on, että olis muutama lukija enemmän. Voi kiitos sanoistasi, lämmittävät mieltä 🙂
Kauhean harvoin tuolla lättykirjassa viihdyn mutta voisin minäkin seurata sun blogia sitten kun taas sinne kirjaudun….
Hehee, kiitos, Yaelian!
Hui jee, en mä vaan uskalla tommoista tilausta mennä tekemään… No juu, me tavataan Naamakirjassa muutenkin, mä vaan yritän harhauttaa sua uudella nimimerkilläni. Maijulassa voi käydä piipahtamassa, sieltä selviää, kuka täällä höpöttää.
Hahaha! Salaisuus on paljastunut, phiuu! Hauskaa, että ryhdyit taas bloginkin pitoon, Marilla-Maiju 😉
Minä taas tunnustan, etten tilaa kenenkään blogeja Naamiksen kautta (itse asiassa tää oli aika uusi juttu minulle), sillä anonymiteettini saattaisi lopullisesti mennä. Jos päädyn joskus siihen tulokseen, etten välitä, riennän heti lukijaksesi sinnekin 😉
Tämä selevä ja paljon kiitoksia. Sanon kuitenkin, että anonyymiteetin menetys on molemminpuolista. Vuoden jo naamassa pörisseenä ei enää olekaan näköjään niin nökönuukaa, kuka tuntee ja tietää oikean minäsi ja kuka ei.