Lomography!

Uusi hassu kamera tuli Amsterdamista tuliaisina. Itselleni. Se syö 120 mm filmiä. Se on kevyt, niin kevyt, että luulen sen lentävän tuulen mukana pois jonnekin, jos en pidä siitä kiinni. Se on Lomo Diana F+. Sillä kuvatessa kannattaa unohtaa kaikki säännöt, lopputulos ei kuitenkaan ole sellainen kuin ajatteli. Ja siinä on sen juju ja idea ja hauskuus!

Hyvää: Tampereella on yksi valokuvausliike, josta saa ostaa filmiä -suolaiseen hintaan – tähän herkkuun. Samasta puljusta saa filminsä lähtemään kehitykseen. Se ei sitten ole mitään tunnin pikapalvelua, Eiri-kuvassa kehitetään näitä 120 filmejä ehkä pari kertaa kuussa, korkeintaan kerran viikossa. Mutta se ei haittaa, iloinen odotuksen sekainen jännitys kuvista vaan kasvaa.

Sitten alkaa valitus. Minä toope kuvittelin saavani kehitetyn filmin mukana kuvia. Ehei, pelkkiä negatiivin pätkiä -taas suolaiseen hintaan – sieltä tuli. Suomessa ei enää tehdä 120 filmiä kuviksi, liian vähän kuvaajia. Onko mulla omaa pimiötä? Ei ole. Onko laajassa tuttavapiirissäni ketään, jolla olisi pimiö? Ei ole. Metsossa kuulemma on pimiö ja siellä kamerakerho. Tunnenko sieltä ketään? En tunne. Ja vaikka olisikin pimiö, osaisinko käyttää sitä? En osaisi. Etsittävä joku kurssi ja lopetettava saunominen. Pienellä pintaremontilla saunaan saa pimiön?

Mulla ei tuo skannauskaan ole vahvin laji, mutta yrittänyttä ei laiteta. Pöytäkoneelta sitten itselle s-postia, että sain nuo skannaamani negatiivit omaan läppäriin. Kolme kuvaa suirolla, pätkien tiedostokoko keskimäärin 40k. Siis miten ne saisi isompina skannattua? Sitkeesti vaan vastuksia päin ja lilliputit photariin ja jotain vääntöö ja rajauksia ym-ym. Mutta: yhtään virhetta tai naarmua en ole kuviin tehnyt, ne tekee Diana ihan itse, pyytämättä ja tässä tuloksia, tadaa!

Mun ekat, oli sitten mitä hyvänsä. Vähänkö olen leuhka lomoilija 😀

Mitään tolkkua mitä tämä esittää. Varmaan taidetta...
ikkunaluukut, selvästi.
aurinkolasit linssiluteella.
polkupyörä! aivan saletisti.
lisää hollantilaisia mankeleita.
toinen lomoilija. Tampereella on nyt ainakin 4 lomoa...
polkupyöriä, kappas.
hmm... joo. kaiteen alta näkyy pari porrasta. daideellinen tämäkin.

20 vastausta artikkeliin “Lomography!”

  1. Todella outoja kuvia – ja nyt ”outoja” sanan kaikista positiivisimmassa merkityksessä; todella vaikuttavia! Pelottavan lohdullisia ja lohdullisen pelottavia, tai jotain…

  2. 1990-luvulla tuli seurattua Music Televisionia, ja sen kanavan parasta ohjelmaa edustivat usein lyhyet ”väli-elokuvat”, joista erityisesti on mieleen jäänyt eräs Transylvaniaan sijoittunut juttu – kuvissasi on samaa tunnelmaa!:D

  3. Vai tuli susta lomoilija 😀 Oon aina tykännyt Lomon ja Holgan kuvista. Persoonallisia.

    Näistä ihan huippuja ovat (hitto kun sulla pamahtaa aina tää kommentointi näin, ettei voi samaan aikaan katsella postausta!!!) ihan ykkönen on se aurinkolasikuva, ton parempaa ei vois ollakaan, lasitkin nykymuodin mukaiset, suoraan menneisyydestä, sopii ku nappi lomokuvaan!

    Kakkoseksi pääsee tietty se toinen ihmiskuva ”toinen lomoilija”, ihmiset sopii näihin kuviin.

    Pronssisijan saa ”polkupyöriä, kappas”.

    Mainio aloitus Krisu! Wautsi!!!

    1. Kiitos. Joo, olen samaa mieltä, ihmiset jotenkin istuu erityisen hyvin lomokuviin. Kerrottava tämäkin, kuvien ’malli’ on mun työkavereita ja osti nuo halpisaurinkokakkulat Amsterdamista. Ne on mustavalkoiset. Arvaa, oliko meillä hauskaa, kun kaulassa roikkui vielä mustavalkoinen lelun näköinen lomo!

    1. Haha, no en tietenkään! Kommentoi useammin, niin tää tunnistaa sut? Vuodatuslaisten kommentit ei tuu koskaan ilman roskasuodinta läpi, vaikka hyväksyn ne joka kerta. Se se vasta harmillista on.

      1. Olen katsellut tätä blogiteemaani sillä silmällä tämän hiljaiseloni jälkeen. Kommentointinappula on muutettu (multa lupaa kysymättä) postauksen loppuun. Sinänsähän se on hyvä asia. Mutta on erinäköistä, tätä harmaata pohjaa ja jotenkin vaan niin…erilaista. Koko pohja on myös erinäköinen. Reunapalkit leventyneet, eli varsinainen kirjoitus/kuvatila kaventunut. Siitä vielä on kasvatettu sivupalkin osaa, että se on lähes puolet tuosta keskiosasta. Mikä tarkoittaa, että kuvien koko suhteessa on paljon pienempi, ja siitä en tykkää yhtään. katso esim. viime kuun 12-kuvaa postaus. Alkaa uuden mieluisan teeman etsiminen, kun en osaa sitä koodikieltä. Jos osaisin, maksaisin varmaan sen ekstran, että voisin tätä blogipohjaani ja sen suhteita muutella.

  4. Nämä kun photoshopin läpi ovat päässeet, niin eihän niitä voi muuta kuin tutkailla ja ihmetellä – positiivisessa mielessä. Näyttää kuin se olisi kuvannut tuulen vireet ja ilman tomut.

  5. Jes, voisin ottaa perintökamerani näpsän taas käyttöön ja kuvat olisivat vähintään yhtä outoja. Tähän kuvaustyyliin en ole koskaan päässyt sisälle. Johtunee siitä, että alkuaikojen kuvani taisivat olla samanlaisia =D
    Sinun täytyy nyt rakentaa labbis kylppäriin ja opetella kuvanteko alkeet.
    Et tarvitse edes suurennuskonetta hommaat vain sopivan lasikehyksen jonka läpi
    teet pinnakkaisvedoksia kuvistasi. =DD

    Hyvää kesän jatkoa, koitan pysyä langoilla.

    ps. Aurinkolasikuva oli minunkin suosikkini.

    1. HEIPPA KooTee! Jos mä tulen sulle oppiin, kun sä osaat? 😉 Ja on kyllä outoa kuvaa, eikä tässä voi oikein kehittyäkään, sen verran omintakeista suttua tekee itse kamera. Yhtään ei tiedä valotuksista etukäteen, näkyy mitä näkyy 😀 😀 😀

  6. Huikeeta! Mä olen kans miettinyt viime aikoina takaisin filmille siirtymistä.

    Et sitten ajatellut Lensbabyä ostaa, niillä linsseillä pääsisi digikameralla lähes samoihin. Mutta vain suuntaa antavasti.

    Happy kokeiluja!

Jätä kommentti Krisu Peruuta vastaus