
Eipä ole pahemmin tullut kuvattua muutamaan päivään. Eilen särki päätä koko armaan päivän. Lauantainakin olin koiran kanssa lenkillä yli puolitoista tuntia kamerarepun kanssa, enkä kertaakaan kaivanut kameraa esiin. Kuvaähkyä vissiin, niin paljon oli rutistusta tuossa kesäkuun kuvametsästyksessä, johon päätin mennä mukaan vasta 12 päivänä kesäkuuta. (Kummat säännöt tuossa metsästyksessä: tuomari osallistuu itsekin kisaan ja valitsee omia kuviaan voittajiin. Kaikki on mahdollista rapakon takana, meillä varmaan tuomari jääväisi itsensä ja kutsuisi jonkun puolueettoman valitsemaan parhaimmistoa?) Ruokapostauksia on jemmassa, kunhan vaan saisin ne laitettua. Kauhea saamattomuus iskenyt ihmiseen. Ja silti, koko aika on pyöritettävä tätä arjen myllyä, pyykkikone pyörii nytkin ja ruokaa laitetaan joka päivä, monta kertaa päivässä! Miten tämä loma taas menee tässä kotona nyhvätessä ja kaupassa käydessä? Haluaisin opiskella kuvaamista oikein kunnolla, pyrkiä johonkin oikeaan oppilaitokseen. Mistähän ne rahat? Ja aika? Ja kuka tienaisi asuntolainan lyhennystä sillä välin? Haluaisin edes vähän uutta kalustoa, mutta kaikki maksaa niin hirveän paljon! Ja mitä niillä hienoilla laitteilla sitten tekee tällainen tumpelo, joka ei edes ymmärrä, mistä puhutaan, kun heitetään polttovälit kehiin? En jaksa tuijottaa teeveestä huonoja ohjelmia, en ehdi lukea edes hyviä kirjoja, en ehdi blogata, saati kommentoida tarpeeksi. Ehdin ehkä pari keskinkertaista kuvaani käsitellä päivässä ja loppuaika menee kodinhoitoon ja koiran kanssa puskissa juoksenteluun ja kuntosalilla käymiseen. Joo, kunto kasvaa oikein todistetusti enkä grammaakaan ole laihtunut! Muilla on paremmat kuvat, jutut ja reseptit, näkyy lukijamäärissä. Jos lopettaisi koko blogin? Ketä kiinnostaa…Ei tarvitsisi tuskailla oman keskinkertaisuutensa kanssa. Nythän mä vasta lomarutinat ilmoille päästän, mutta menköön. Ahistaa tämmönen!