Lähti tänä aamuna, 13-vuotias. Kuuden pintaan illalla tuli tekstari: Oon laskeutunu ja voin hyvin t: aku
Maailma on suuri ja sinä olet kuitenkin vielä niin pieni.
Takaisin syliin ja pinnasänkyyn nukkumaan sieltä!
Lähti tänä aamuna, 13-vuotias. Kuuden pintaan illalla tuli tekstari: Oon laskeutunu ja voin hyvin t: aku
Maailma on suuri ja sinä olet kuitenkin vielä niin pieni.
Takaisin syliin ja pinnasänkyyn nukkumaan sieltä!
Merkintöjä Melukylästä 
Niin se aika kuluu Krisu, odotas vaan, kun tulet tähän ikään niin sitten se vasta kuluukin 😉
Voi eih! Tuleeko tästä ajankulusta semmoinen vesiliukumäki? Ihan vasta olivat pojat vaipoissa, yhyy!
Joo, KooTee kirjoittaa just niinkuin se on. Sitten voi vain muistella millaista oli ennen.
Oi ja voi 😉
Maailmanvalloituksen myötä maailma pienenee, tiedätkös sitä. Miten me, mitäs me teimme tuossa iässä.
Minä taisin olla ihan mahdottoman iso jo omasta mielestäni, lähes aikuinen, hehee! Kuoromatkoja ulkomaille ja partioreissuja Lappiin ja Norjaankin. Mahdoinko olla neljätoista, kun Trondheimissa ihastuin tulisesti norjalaiseen poikaan? Poika kirjoitteli minulle kirjeitä koko seuraavan talven, mutta itsekritiikkini kynnys oli (jo silloin) niin korkealla, että kun olisi pitänyt kuva lähettää, enhän minä voinut. Huonoja kuvia, vääriä hymyjä, nenäkin taisi olla väärinpäin päässä. Olisikohan auttanut asiaa, jos siihen aikaan olisi ollut digikameroita? Missähän Norjan vuonon rannalla saattaisinkaan siinä tapauksessa olla nyt? 😉
Onnea vain matkaan Aku ja äidin tulee kylläkin ikävä…
Eikö ole kasvanut ihan kamalasti, poika? Muutama sentti, ja on minua pitempi.
Älä ota sitä noin raskaasti, äitee. Kyllä se poika sieltä takaisin tulee. 🙂
Tulee, tulee. On tää vaan niin… rankkaa? 😀
Voiku ihana tuo komento takasin pinnasänkyyn :).
heh… Kiitos 🙂