Liian tyhmä

Kävin katsomassa valokuvatorstain tämän viikon haasteen. Mitäs sanotte?

 

Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

”Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.” (ss. 107-108 )

 

Nyt mä kyllä sanon, että haasteet alkavat olla sellaista ulkomaata ja taivastelua tällaiselle ihan vaan iloissaan kameraa heiluttavalle henkilölle, että en taida viitsiä vähään aikaan käydä edes kurkkimassa, mitä helevetin ”haastetta” siellä tarjoillaan. On niin daideellista, niin daideellista, että! Tekotaiteellista sanon minä! Tai sitten olen liian tyhmä.

taivastelua:

punainen-taivas

PS. Jos minä tekstistä mitään ymmärrän, niin siinä puhutaan henkisestä välimatkasta ihmisten välillä, siitä, etteivät ihmiset oikeasti kohtaa toisiaan. Minä en osaa noin henkimaailmanjuttuja kuvata. Paljosta vetoa, että haasteeseen vastanneilla on kuvissaan  vastausta mm. romaanin nimeen (miten niin valo), kuvissa vilisee kaapeleita, talon seiniä, villasukkia, leipiä, paketteja ym. konkreettista, mihin ensimmäisenä silmä tarttuu tuota tekstiä lukiessa. Enkä minä halua yhtään mollata silti ketään.

Advertisements

23 comments

  1. Samaa mieltä täällä, minä pitkän linjan harrastajana ja kaikenlaisiin kerhojen jne. pöytä sekä vuosikilpailuihin aikanaan osallistuneena en silti ymmärrä näitä henkimaailman aiheita.
    Mielikuvitus ei kertakaikkiaan riitä. Heitin jo viime viikolla itse vastauksen hiukan samoilla kriteereillä mitä aiheetkin ja huomasin, ettei sitä kukaan oikein oivaltanut…mitä ajoin takaa.
    Sitäkin tulkittiin konkreettisena tienä vaikka tarkoitinkin symboolista tietä nykyhetkestä blogini alkuun.

    Ihan varmasti kuvat ovat tuota mitä kirjoitit, tulkinnat sen mukaisia. Kuvaa yritetään selittämällä saada aiheeseen istumaan.
    Minulle riittäisi aiheeksi YKSI sana -tai ainakin
    sellaisen mitä ilman kirjallisuuskriitikon ammattitaitoa ymmärtäisi 😉

  2. Mielestäni hyvä ja osuva tulkinta. Taivastelustahan tekstissäkin on kysymys. Tykkään taivaan väristä. Se on sopivan dramaattinen. 🙂

    Luonnosta löytyy tosiaankin kaikenlaista ihmismieltä ja sen kummallisuuksia kuvaamaan.

    KooTee, pohdit sitä, kuinka katsojat eivät ymmärrä tarkoitustasi. Juuri noinhan useille taiteilijoille käy. He laskevat sydänverellä kuorrutetun taideteoksensa maailmalle ja kiittämättön yleisö näkee siinä ihan jotain muuta kuin taiteilija on tarkoittanut.

    Taide rupeaa elämään omaa elämäänsä joka kerta, kun sen laskee käsistään. Minusta tämä juuri on merkki taiteilijan onnistumisesta eikä epäonnistumisesta, kuten ymmärsin sanasi. Samoin minusta tuntuu sangen typerältä, että taiteilijalta kysytään ”Mitä tarkoitit teoksellasi?” ennen kuin uskalletaan sanoa siitä yhtään mitään itsenäistä. Yleisön rooli on mielestäni olla innovatiivinen (siinä missä taiteilijankin) ja keksiä taideteokselle oma selityksensä. 🙂

  3. Minäpäs tykkään näistä daideellisista aiheista just sen takia, että sinne voi sitten laittaa tasan mitä itse haluaa. Ne on mielestäni paljon vapaampia kuin joku yksi sana. Tulkinnat samaten myös.
    Paljon tylsempää olisi aihe vaikkapa sana: Lato.
    Seurauksena liuta samanlaisia kuvia ladosta pellolla (haukotus).
    Eli itse kannatan näitä tekstipätkiä aiheina.
    Liikkumavaraa kuviin!
    🙂

  4. miina

    Mielelläni olisin eri mieltä, mutta nyt ei pysty ei. Olisiko tarkoitus juuri, että on vaikeeta, kun helppoihin tulee paljon samanlaista? Olisko tarkoitus meitä avartaa ajattelemaan ja viisastumaan? Mä olen köpsä savolainen ja sillä siisti, vaikka asun kaatopaikan vieressä ja kotikin jo sitä muistuttaa.

  5. Celia; Olet oikeassa taideasiassa, mutta torstaikuvassa käsittääkseni annetaan tehtäväksi kuvata jotain, mikä kuvaa annettua aihetta. Sen ei pitäis olla kovin asprakti. Kuvaan kyllä sellaisia ”taiteeellisiakin” kuvia, mutta silloin teen sen oman mielikuvitukseni mukaan, en ulkoapäin annetusta aiheesta. Niitä voi kyllä tulkita ihan miten vain, siitä en valita. Jokainen saa nähdä niissä ihan mitä haluaa 😉 Helinä tuossa yllä sanoi ( ”Minäpäs tykkään näistä daideellisista aiheista just sen takia, että sinne voi sitten laittaa tasan mitä itse haluaa.” ) siinä se on sanottu, mitä tahansa. Ei siihen tarvitse aihetta antaa. Siinä olen täysin samaa mieltä Krissen kanssa.

    Helinä;
    Ei aiheen silti tarvitse olla tylsä, latoakin voi kuvata monella tavalla, se on monesti nähty näilläkin foorumeilla.

    Hyvähän se on, että sellaisille kuvaajille jotka näistä pitävät löytyy teema. Pääasiahan on kuvata.

  6. Minä olen näissä tekstihaasteissa kyllä tosiaan usein tarttunut johonkin sanaan, mikälis ajatus on jäässä – pääasiahan kuvahaasteessa on kuva;) Joskus tekee mieli taas leikitellä ja vääntää joka haasteeseen vaikkapa kukka, kun kukista tykkään – jokainen tyylillään.

    Tämän kerran tekstipätkä kyllä todella herättikin ajatuksia, mutta niiden muuttaminen kuvaksi onkin sitten tosiaan toinen juttu tällaiselle sunnuntaikuvaajalle:)

  7. Täällä on vilkas keskustelu ja mielipiteiden vaihto käynnissä, mahtavaa!

    KooTee,
    Selkeästi meillä on samat linjat. Ainakin suurin piirtein. Valokuvatorstaissa minua on hämmästyttänyt alusta asti tapa selittää, mitä kuvassa on, tai mitä kuvan postaaja haluaa meidän muiden siitä näkevän. Ensin luulin, että niin kuuluu tehdä, mutta ei esim. Thursday Challengessä kukaan selitä kuvaansa sanoin; jos et oivalla näkemääsi, niin omapa on asiasi/häpeäsi. Tai sitten näet kuvassa mitä ikinä sinä siinä näetkin ja niin sen minusta kuuluu olla.
    Runotorstaihin, johon en osallistu, tällaiset abstrahoivat aiheet istuvat minusta kuin se kuuluisa nenä siihen päähän. Onkohan se sama tiimi molemmissa päättämässä tästä yhteisaiheesta? Kuinka monta puhtaasti valokuvausta harrastavaa kuuluu tähän ylläpitotiimiin? Siis kaikki kunnia heille, varmasti ilmaista työtä tekevät, mutta jotenkin vaan närästää nämä viime aikaiset aiheet, turhan runollisia etten sanoisi.

    Celia,
    Kiitos, mutta en osallistunut haasteeseen 😉 ,
    puhut minun suullani katsojan roolista. Ei taiteilijan tarvitse selittää, mitä hän taiteili, se on katsojan tulkintaa.

    Helinä,
    Kiva, että sanot eriävän mielipiteesi. Liikkumavara onkin hyvä asia, mutta kuten KooTeekin sanoo, jos voi aiheeseen vastata millä kuvalla tahansa, niin tarvitaanko koko aihetta sitten enää? Totta on myös lato-toteamuksesi, mutta entä jos jotkut kuitenkin saavat siihen latoonsa erilaisen kulman? Silloinhan se voi herättää niissä muissa, jotka kuvasivat ”vain” sen ladon, uutta innoittavaa kipinää kuvaamiseensa tyyliin: Miten se sen tekee? Voisinko minäkin oppia paremmaksi kuvaajaksi, nähdä enemmän tylsässä aiheessa jne. Ymmärrät, mitä tarkoitan, varmaan. Tiedän aivan varmasti, että sinähän et ladostakaan ota taviskuvaa 😉

    Miina,
    En usko, että minkään haasteenpitäjän tarkoitus on vähentää osanottaja/kävijämääriä sivuillaan. Arvelen, että tuo ajatusten avaruuden laajennus, kuten sanoit, olisi abstraktien haasteiden syntyperänä. Mutta puuta päin kyllä nyt mennään ja lujaa! 😀

    KooTee,
    Sata lasissa ja napakymppiin kaikki vastineet, kiitos! Siis samaa mieltä kanssasi. 🙂

    Inki,
    Pääasia on tosiaankin kuva, mutta olisihan se kiva, jos se kuva vastaisi ilman meriselitystä annettua aihetta. 🙂

  8. Annoin periksi ja laitoin kuvan. Piti varmuudenvuoksi kertoa mikä kohta tekstistä
    oli valinnan idea 😉

    Käsittääkseni tiimi on sama molemmissa.
    Kyllä siellä ainakin yksi hieno valokuvaaja on
    ”johtoportaassa”.

  9. Minä suorastaan pihisin turhautumista kun luin tuon hörhöilevän tekstinpätkän, joka kääntyy mutkalle itään ja länteen. Olen vuodattanut turhautumistani jo Kooteen ja Liisan kuvan perään..

    En pidä helpoista aiheista, vaan haastavista. Tämä ei ole haastava aihe.

  10. Jaa, Krisu, etkö sinä osallistunutkaan! ;D

    Olen kierrellyt aika monessa blogissa katsomassa haastekuvia, ja aika monessa on käytetty luontosymboliikkaa. Luontoahan on tosiaankin käytetty inspiraation lähteenä. Luontoonhan on helppo heijastaa kaikenlaisia ihmismielen häilähdyksiä.

    Tuttua tämä, ettei annettu aihe aina innosta. Minullakin käy toisinaan niin, että ei vain tule inspiraatiota ja silloin olen jättänyt kierroksen väliin ihan suosiolla. Olenpa ajatellut, ettei kukko käskien laula eikä kana muni, vai miten se nyt oli, enkä ole pistänyt pahakseni vaikka ei sattunutkaan mieleinen aihe.

    KT, kaikki annetut tehtävät eivät vain sytytä kaikkia, mikä on ihan inhimillistä, arvelen minä. En minä ole pitänyt tehtäviä huonoina silloin, jos itseäni ei ole kiinnostanut osallistua haasteeseen jonakin viikkona. Olenhan nähnyt, että inspiraation saaneita on ollut minusta huolimatta.

    Mitä tulee taiteilijoiden ja yleisön kanssakäymiseen (edellinen kommenttini), halusin vain kertoa vertauskuvallisesti, että inhimilliseen elämään kuuluu kaikenlaista. Se mikä on taiteilijoille ja heidän yleisölleen tavanomaista käytöstä, on myös meille sunnuntaikuvaajille tyypillistä. Ihmisiähän me kaikki olemme, myös taiteilijat kuten sunnuntaikuvaajatkin. 🙂

    KT, sunnuntaikuvaajatkin voivat olla hyviä. 🙂 Jo vilkaisusta huomasin, että blogisi kuvat näyttävät hyviltä. Näkee, että hallitset yhden sun toisen kuvaamiseen liittyvän asian. Pitäisi varmaan katsoavähän tarkemminkin joskus, kun on enemmän aikaa .

  11. Celia; tervetuloa vain poikkitaiteellisille kuvablogilleni, paremmalla ajalla.

    Eiköhän tämä ole tässä;)

  12. KooTee,
    Mukavaa, jos sinulta aiheeseen sopiva kuva löytyi 🙂 (kävin minä sen jo tarkastamassa 😉 )

    Iines,
    Sinulta ne sanat löytyivät, kiitos! Haastava kuva-aihe on jotain aivan muuta kuin hörhöilevä tekstinpätkä, joo ja jep!

    Celia,
    Minulle on kaksi eri asiaa onko haaste outo ja huono vai eikö se innosta minua. On sitäkin sattunut, ettei annettu aihe innosta sitten yhtään. (kerran oli minusta niin ruma ja kaamea kuva, että minua oksetti ja siitä olisi pitänyt jatkaa, haha!), mutta nyt ei mielestäni ole kysymys siitä vaan viikosta toiseen enemmän ja enemmän hörsylöityvistä ja pörsylöityvistä muka-aiheista. Kyyyllä, sanon muka-aiheista, koska niissä ei ole päätä eikä häntää. Kohta ei todellakaan tarvitse katsoa aihetta ollenkaan, lataa sen kuvan, mikä itseä sattuu sillä hetkellä huvittamaan ja kaikilla on kivaa. 😉 Ei mutta oikeasti, kyllähän Valokuvatorstaista sitten putoilevat akanat pois kultajyvien seasta. Minä olen akanoiden joukossa varmasti, jos haastelinja pitää jatkossakin, mutta onneksi on netti pullollaan muita kuvahaasteita. Jo mainitsemani Thursday Challenge on mitä mainioin ja haasteenanto on erittäin selkeää. Silti: en syty joka viikko haasteesta siellä, mutta silloin minäkin todella jätän väliin, enkä kiljukaulaile yhtään. Sanon vielä, että valokuvatorstain viimeaikaiset haasteet ovat syvältä.
    Tottakai niihin otetaan osaa. Kuvaan voi iskeä vaikka puhkikuluneen kengänpohjallisen ja sitten siihen voi liittää tekstiä, jolla se kuva selitetään aiheeseen sopivaksi. Mutta kun minä haluaisin, että kuva puhuu…
    Yhteen aikaan seurasin oikeasti huvittuneena jotain kissablogia. Se mielikuvituksen määrä, millä haasteeseen kuin haasteeseen sai kissan kuvan sopimaan, se oli ihailtavaa ja hurmaavaa. Oikein odotin, että mitenkähän se kissa nyt, jos oli joku vähänkin kummallisempi haaste päällä ja aina se vaan taipui sopimaan haasteisiin! Huippukatti! Tai lähinnä sen kuvaaja 😀

    KooTee
    😉

  13. Hei Krisu,
    Taidan jättää tämän väliin – kyllä tähän varmasti jotain omasta mielestäni täysin sopivaa ehkä keksisinkin, mutta kun mun edellistä aivan selkokielistä kuvaakaan ei ymmärretty niin taidan mennä itseeni ja jäädä odottamaan sitä Lato-haastetta.Paitsi ettei täällä Itä-Helsingissä edes ole latoja..
    Siispä mitä tehdä ?
    nimimerkki Martta Martyr

  14. b.

    Olen myös sitä mieltä, että kuvaa kuuluu selostaa ainoastaan poikkeustapauksissa. Normaalisti otsikon täytyy olla riittävä.

  15. Tällaiset ”satasanaiset” haasteet ovat helppoja, jos sieltä poimii yhden sanan ja tulkitsee sitä (eli = yllä jo mainittukin ”lähes mitä tahansa”).

    Jos yrittää pitää koko katkelman symboliikkoineen kasassa, muuttuu tulkitseminen vaikeammaksi. Tosi vaikeaksi, useimmiten.

    Siitä olen vahvasti eri mieltä, että tällaiset ”satasanaiset” olisivat monipuolisuutta tuova keino – sen perustelemiseksi riittää jo se, että katsoo tämän haasteen tulkinnat – toistoa toiston perään, ikävä kyllä.

    Kuvataideopena en pidä itseäni kovinkaan taidevastaisena tai kaavoihin kangistuneena, mutta nämä tekstikatkelmat mietityttävät…

    Ymmärrän hyvin protestivastineet, kuten tämä Krisun omakin on. Toisaalta hyvin oivallettuna kokonaisuutena nämä haasteet antavat parempia vastauksia kuin tavalliset ”lato” haasteet. Parhaimmillaan näistä löytyy tulkintaa ja paloa. Mutta vain parhaimmillaan.

    Järkevyyskeskustelu on näköjään siirtynyt tänne Melukylään (sinänsä nyt tähän sopiva paikannimi :-D), toivottavasti modetkin käyvät nämä sydämien vuodatukset lukemassa.

  16. Minusta haaste oli hyvä. Jouduin lukemaan tekstin aika moneen kertaan, siinä oli niin paljon asiaa.
    Tekstistä mielestäni jokainen voi ottaa kuvan ja/tai runon aiheeksi juuri sen mitä siitä itse tulkitsee.
    Olihan Krisu tekstissä paljon asiaa, enemmän kuin pelkkä yksi sana. Yksi sana on aika rajaava, se ei anna osallistujille tilaa, pakottaa kuvaamaan sitä latoa tai ladon hirttä.

    Kun valokuvatorstaihin osallistujat eivät ole ammattikuvaajia (tosin jotkut ovat) on juuri tuo mielikuvituksen ja tulkinnan liikkeelle paneva voima tärkeä ja antaa hyviä kuvausoivalluksia, joita on ihan mukava katsella. Vaikka kuvat eivät korkeatasoisia aina olekaan.

    Minä en ainakaan suuttunut tekstistä enkä haasteesta.

  17. Mitenkä olisi, jos kertoisitte Valokuvatorstain vetäjille, miten haluaisitte kehittää valokuvatorstaita. Olen käsittänyt, että modet ovat enemmän kuin iloisia kaikista uusista ideoista. Valokuvatorstain sivulla on sähköpostiosoite, jonne palautetta voi lähettää. 🙂

  18. Näitä tekstikatkelmia on ollut usein viimeaikoina joten ymmärrettävästi useimpia alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kun pelkän aiheen ymmärtämiseen menee minuuttikaupalla aikaa mitä nykyään ei ole kenelläkään liikaa ;D
    Nyt täytyisi vain kaikkien ahkerasti käväistä ehdottelemassa aiheita VT:n ylläpidolle.
    Niistä on selvästikin kova pula!

  19. Melita the Martyr,
    Reippaasti vaan kuvaamaan sitä ladotonta korttelia. Selität kuvat sitten aiheeseen sopiviksi, kerrankos sitä nyt kerrostalo ladoksi muuttuu! 😀 😀 😀

    b.
    Daa!

    lepis,
    Tulkitsen ytimekkään vastauksesi myönteiseksi bEnropE:lle ja sitä kautta olemme samaa mieltä? 😉

    Mari,
    Täyttä asiaa.

    Arleena,
    Hiukan eri mieltä. Kyllä aihe pitäisi ymmärtää mielestäni oikein, ettei sieltä tarvitsisi poimia yksittäisiä sanoja tekstistä. Rönsyilevän ja kuvailevan tekstin seasta aiheen oikein ymmärtäminen ei mielestäni poista tulkinnan monimuotoisuutta. Mutta jos se aihekin on vielä kovin epämääräinen ja abstrakti? Ja aiheen ymmärtämisellä ei taas minusta ole mitään tekemistä kuvien laadun kanssa, se ei sulje pois yhtäkään sunnuntaikuvaajaa, jos tätä määritelmää vähemmän kuvaamisesta perillä olevista halutaan käyttää. Harrastajia olemme suurin osa, vai kuinka moni saa kuvistaan rahaa? Olen myös sitä mieltä, että yksi sana antaa paljon eri tulkintoja, sen olen nähnyt Thursday Challengessä niin monta kertaa.
    Laitan tähän linkin arkistoon, käykääpä klikkailemassa kuvia auki vaikkapa ”BLUE”- otsikon alta:
    http://www.spunwithtears.com/thursarchive.html

    Celia,
    Lähetän linkin tähän postaukseen ja pyydän, että lukisivat kommentit. 🙂 (Eipä ole tainnut kukaan ylläpitotiimistä koskaan visiteerata Melukylässä, luulen. Jos minä olisin jonkun palstan pitäjä, hoitaisin kyllä ”laumaani” ja kommentoisinkin joskus. Edes katsoisin kaikkien kuvat. Juuri siksikin en edes tyrkyttäydy mihinkään, otan hommani liian vakavasti. Ei sillä, että minua edes huolittaisiin, hahaha!)

  20. Helinä,
    Käynpä ehdottelemassa nyt ihan heti. 🙂

  21. Nyt täällä on tartuttu siihen ehdottamaani yhden sanan aiheeseen. Minä sen sanoin, mutta ”lato” tuli muualta. Siispä katson aiheelliseksi hiukan selventää ehdotustani.Ei aiheen tarvitse tietenkään olla niin simppeli, mutta mieluusti kuitenkin selkeä, ymmärettävä, liikaa tulkintaa välttävä.
    Yksikin sana riittää, ei sen silti tarvitse olla
    mikään konkreettinen esine tms. Sanoja on maailma täynnä ja monet niistä hyvinkin monimerkityksellisiä.
    Kaiken kaikkiaan tämä keskustelu on ollut piristävää myös näin pelkkää kuvablogia pitävälle.
    Kuten huomataan. Me jotka aiheesta ollaan purnattu on otettu osaa myös tähän haasteeseen.
    Myös Krisu löysi hyvinkin tähän sopivan kuvan 😉

    Keskustelu asiasta näytti myös sen, että aihetta on mietitty tarkemmin kuin normaalisti, ainakin kuvat ovat olleet monilla erinomaisen kertovia ja hyviä. Hyvin tuohon pitkään tekstiin istuvia

  22. Hyvin tulkittu! Vaikkakin ’jep’ oli sinulle 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: