Vapaapäivän aikataulu

maanantaina, 12.1.

klo

6.25      Herätys. Liian aikaisin….. Ylös parin torkutuksen jälkeen. Pimeydessä hoippuen isoveljeä hellästi ylös kyöräämään. Menee kahdeksaksi kouluun. Kompuroin alakertaan. Puurokattilaa hellalle, kahvia. Paljon, paljon vahvaa kahvia! Hellä ääneni muuttuu joka-aamuiseen tapaan aina kireämmäksi, kun ei tulevaisuuden toivosta kuulu alakertaan huokaustakaan huuteluistani huolimatta. Stressikäyrä nousee, bussipysäkille on ehdittävä. Y-L-Ö-S ja hereille ja puurolle ja pesulle ja kouluun, hyvä herra!

7.25  Yksi on matkalla kouluun ja kaksi muutakin takkutukkaa on jo lusikoinut kaurapuuron ääntään kohti ja tuijottaa lastenohjelmia yläkerran töllöstä. Tyhjennän kuivausrummun, jonka olin ajastanut illalla aamuksi. Käyn samalla aamupesulla ja vetäisen teepaitaa ja jotain verkkaria päälleni, pianonvirittäjä tulossa kahdeksan korvilla. Haukotuttaa… Tyhjennän pianon päältä nuotit ja lampun ja kynttilät ja mitä ihmettä siellä onkin ja pyyhin sen päältä (ja joka paikasta) pölyt. Joku iivareista on onneksi hakenut aamulehden. Lisää kahvia!!!

8.15 Virittäjä saapuu ja koira saa hepulin, syö virittäjää iloissaan, kauan kadoksissa ollutta ystävää! Anna mun kaikki kestää. Paikka-ja-istu-ja-irti-ja-noh! Työnnän koira-kullan saunaan ja läimään oven sivistyneesti kiinni. Täällä se piano on! Kaksoset istuvat hetkeksi ennen kouluun lähtöä lumoutuneina tuijottamaan, kun ammattimies avaa pianon ja työntää vihreää ja punaista huopanauhaa kielien väliin.

viritys-8.30 Tuplailo lähtee kouluun. (kaverinsa soitti ovikelloa ja eläin sai haukkukohtauksen…) Laitan italialaistyyppisen hiivaleivän juuren muhimaan tiskipöydälle:

 

  • 25 g tuoretta hiivaa (laitoin ½ pss kuivahiivaa)
  • ½ l kylmää vettä
  • 4 dl durumvehnäjauhoja

Murenna hiiva viileään veteen, sekoita joukkoon durumit ja anna juuritaikinan tekeytyä pöydällä vähintään tunnin ajan.

9.30 Pyykit on viikattu ja hyllyissä. Otan pari kuvaa kita aukisesta pianosta ja jätän taas virittäjän työhönsä. Menen yläkertaan tekemään kovasti laiminlyömiäni gumminauha- ja tasapainolautaharjotteita. Nilkka ei ole suostunut täyteen liikerataansa sitten syyskuun, kanittaa vastaan, kun sen yrittää ojentaa. Haluaisi vaan jäykistellä 90° kulmassa. Joku nyrjähdys ja muljahdus syksyllä töissä. Lahjomaton magneettikuva, jonka akillesjänteeni leikannut luotto-ortopedini tulkitsi, näytti, että ehjä on. Aha. Vaan kun ei tönkkökäpälä taivu? Fysikaalisessa on nyt jumpattu pari kertaa. Sieltä kotihoito-ohjeet ja hyvät neuvot. Yksi-kaksi-kolme—-kakskymmentä-tauko. ja uudestaan sama. ja taas. Voiko olla mitään tylsempää, ikävämpää ja sanoinko jo että tylsempää? En käy kuntosalillakaan, kun muutun häiriintyneeksi  aivokääpiöksi sillä sekunnilla, kun pitää alkaa laskea: yy-kaa-koo-nee—kakskymmentä–ja–sata-tauko.

plim-plim

10.15  Virittäjä poistuu ja jo pitkään kupla otsassa minua tuijotellut Sniffa pääsee lenkille. Näitä ilmoja, ääh. Antakaa talvi takaisin! Liikaa koiria tulee vastaan suhteessa vesikerroksen peittämän jäähän, jota pitkin uhkarohkeasti kuljemme koira iloisesti loikkien ja minä liukuen perässä. Missä ne piikkejä sisältävät kumiläpyskät ovat silloin, kun niitä tarvitsisi? Eivät ainakaan koristamassa kengänpohjia.

10.50 Se juuritaikina! Ja jos vähän aamiaista sen gallonan kahvia lisäksi? Tajuan, etten ehdi leipoa leipiä ohjeen aikataulussa. Tulee sitten enemmän vaan slowta, tulee tuplaslow tai potenssiin kaksi, ainakin.

Lisää juuritaikina sekaan:

 

  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl (t. enemmän) kauraleseitä
  • 1 dl neitsytoliiviöljyä
  • 5-6 dl hiivaleipäjauhoja

 

Alusta taikinaa voimallisesti (koneella) ainakin 10 minuuttia. Anna taikinan  kohota vähintään tunnin ajan liinalla peitettynä. (minulla nousi sitten 2 ½ tuntia, eikä haitannut mitään)

11.30 Pari munaa pannussa kokkeliksi, ne äkkiä nassuun ja kaupunkiin! Toivottavasti löytyy parkkipaikka. Sen sisäänkäynnin vierestä tietenkin.

12.00 Fysikaaliseni ulko-ovikin saa minut hyvälle tuulelle. Toisella puolella lukee isolla  ”verä” ja toisella ”tönää”. Umpitamperelaista.

13.30 Maitokaupan kautta kotona taas. Ei tullut parkkisakkoa, onneksi, vaikka kolikot eivät riittäneetkään koko fysikaalisaikaan. Miksei mittari huoli 10-senttisiä?

Leivän kimppuun:

Vaivaa taikinaa jauhotetulla leivinpöydällä. Jaa taikina kahteen osaan ja veivaa ne ”limpuiksi”.  (Voit vaivata leipiin myös esim. silputtua oliivia, yrttejä, mm. rosmariinia, timjamia, aurinkokuivattua tomaattia tai vaikka rouhittuja saksanpähkinöitä). Viillä pintaan terävällä veitsellä ristikko ja anna taas kohota leivinliinan alla. Ruiski kylmää vettä suihkepullosta leiville  ja paista 200° uunissa n. puoli tuntia. Uuniin voi suihkuttaa paistamisen aikanakin vettä, vesihöyry tekee leipiin rapean kuoren. Jäähdytä leipiä ritilällä ilman peittoa.

hiivaleivat

14.30 Tuplailo kotiutuu koulusta ja toinen, se vuorossa oleva, vie koiran lenkille. Tammikuun sateeseen, niin on taas kiva ilma. Tekevät läksyjä  nopsasti, samoin soittoläksyjä ja nuuhkivat uunista tulevaa leiväntuoksua. Välipalaa: minulle maustamatonta jugurttia sokeroimattomalla Mummun omenasoseella. Pilkon ison sipulin ja paistan pannulla aamulla pakastimesta siepattua lampaan-ja hirvenjauhelihaa. Taitaa olla n. kilo yhteensä. Sipulit sekaan ja mausteita. Pesen ison kasan perunoita, kuorin ja viipaloin. Voideltuun uunivuokaan kerroksittain perunaa-jauhelihamössöä-perunaa-jauhelihamössöä ja viimeiseksi perunakerros. Munamaito 3:lla munalla ja voinokareita. Peruna-jauhelihalaatikko  leipien jäljiltä valmiiksi lämpöiseen uuniin (kiertoilma 150°).

15.40 (10 min. myöhässä) Kaksoset nuotteineen kyytiin ja kaupunkiin soittotunnille. Isoveli on tallustellut samaan paikkaan teoriatunnilleen suoraan koulusta.

16.05 Odotushuoneessa on pleikka, jota soittovuoroaan odottava soittaja pelaa. Ääni on hiljaisella, ettei viereiseen luokkaan kuulu pelin mekastus, eristys on aika kehno. Minulla on kirja mukanani, mutten saa silmäni verkkokalvolle edes yhtä lausetta, kun nukahdan epämukavaan tuoliini pää ikkunalautaa vasten. On siinä kyllä pehmeä nalle välissä. Miellyttävä odotustila, toden totta! Krooh-pyyh!

17.15 Autossa taas, mukana kaikki pojatkin. Kiire! Maanantaisin on tuplailon puolikkaalla partio klo 18. Sitä ennen on syötävä jotain. Olen jo oppinut puikkelehtimaan Pyynikin torin kautta, vältän pahimmat pullonkaulat, sellaiset, mistä ei pääse sivukadulta pelkän kolmion takaa ruuhkavirtaan. Nyt on joka sekunti kullan arvoinen.

17.35  Laatikko on ollut uunissa kaksi tuntia kansi päällä. Hyvää, mutta kuumaa, eikä tuplailon puolikas saa nopeasti sitä syötyä ja partiohuivi ja suorituskirjakin ovat hukassa joululoman jäljiltä. hohhoijjaa.

17.55 Vien partiolaisen autolla kokoukseensa. Ei tässä kauaa mene, kun on taas pyöräkelit, onneksi. Vartionjohtaja ajaa omaan kotiinsa meidän ohitsemme, joten lapsi saa kyydin kotiin. 

18.05 Laatikko, oltuaan koko paistoaikansa uunissa kansi päällä, on tuupannut rasvaiset mehunsa käryämään uunin pohjalle. Nyt en kyllä pese enää mitään! Tiskikoneen lataan, laitan sen töihin ja putsaan pöydän. Tietokone?  Ei vaan jaksa nyt, sohvannurkka kutsuu. Katson kotona olevan kaksosen kanssa  ”Happy Feet”-piirrettyä .  S-marketista 7.95 €. Ensimmäistä kertaa lapsi suostuu alkuperäisiin ääniin suomalaisilla teksteillä. Yleensä aina katsotaan dupattuina. Uusi suosikki minulle (Kiitos Meri-mjuuli!).

20.30 Poikien iltasuihkut ja iltapalat. Hiivaleipä tekee kauppaansa.

21.00 Koiran kanssa liukumaan sateisille jääteille. Piikkiläpyskät kiinnitettyinä kengänpohjiin, huom! Kaikki katsottavat ohjelmat samana iltana? Täydelliset naiset, Californication ja Weeds putkeen, uutuudet Life ja Fringe. Ja Batman on tallennettava välttämättä subilta pojille. Teeveetön elämä voisi olla helpompaa?

Loppuilta teemukin kanssa nenä kiinni töllössä, milloin ei silmä lurpahtanut kiinni. Taidan haluta äkkiä töihin lepäämään…




Mainokset

18 comments

  1. Vauhdikas kirjoitus vauhdikkaasta päivästä – pääsethän tänään jo töihin lepäämään? Pääsethän?

  2. Mari,
    No en pääse! 😀 9.20 tuplailon arviointikeskustelu koululla ja isoveljen soittari 15.30 kaupungissa. Löysä päivä, voisi vaikka ottaa kuvia, mutta mistä? Ulkona on kurjannäköistä.

  3. sun raportista tulee mieleen hyvä ystäväni, voin kuvitella että hänen elonsa on yhtä hektistä vähintään 🙂 Kolmen äiti – ja koira. There is a dooog.

    mutta ihanan näköisiä hiivaleipiä, ehkä tää mun leipomainnostus saa jatkoa näistä… 🙂

  4. Oli hauska lukea päivästäsi, mutta hengästyin pelkästä lukemisesta. Onneksi sentään soittotuntien välillä voi torkahtaa… 😉

    SuperMom!

  5. Samoin ajattelin, siis että kyllä on vauhdikasta elo teillä! Ehdit kuitenkin leipoa leipää ja tehdä ruokaa siinä hässäkässä! Leivät on upean näköisiä, ihan kuin leipomon leipiä!

    Aikataulutettu vapaapäivä…hmm.. Joku kerta laitat tänne sitten aikatauluttoman vapaapäivän, eikö?

  6. Ihana hässäkkävapaapäivä
    ja niin upea kuvaus siitä mitä oot puuhannu.

    Tuo viimeinen oli paras : ”taidan haluta äkkiä töihin lepäämään ” 😉

  7. Eipä tullut aika pitkäksi eikä ihmettelyä, mitä minä nyt tekisinkään.

    Näin ne päivät lipuvat, se kultainen arki. Mieleen jäävät muistoiksi vain pienet kultahiukkaset.

  8. Mulla olis mennyt kyllä niin päin ,että kamera olis tullut ennen leipää, vaan eipä ole tuota pesuetta, joten valinta voikin mennä niin 😀

    Ulkoiluta nyt edes vähän kameraakin koiran lisäksi, niin saadaan pilkahduksia sun vähemmän hektisestä päivästäsi….

  9. Voi kuntakinten kuntakinte, mikä päivä! Olemme samanikäisiä, mutta minä elän kuin eläkeläisisoäiti ja sinä elämän primetimeä niin että hiki tulee lukiessakin.

    Yksi työkaveri, joka oli saanut lapsensa vajaa nelikymppisenä, sanoi että se pitää hänet nuorena. Ja niin totisesti pitikin, reippaana ja kymmenen vuotta ikäistään nuoremman näköisenä. Kuten sinutkin!

  10. No tulihan sieltä upean näköinen leipä vaikka aikataulu oli noin hektinen!Todellinen supermamma oletkin!

  11. miina

    No voi vitalis, millainen vapaapäivä? Mistä se oli vapaapäivä, palkkatyöstä? Vieläkö joku kysyy, pitäisikö kotiäideille maksaa palkkaa ja moneltako tunnilta?

  12. Nelle,
    Jatka leiväntekoa, se on niiiin helppoa ja palkitsevaa puuhaa, niin kuin tiedätkin. 😉 Olen katsellut blogissasi jo monta kertaa sillä silmällä focaccia-ohjetta, se taikinan mäiskintä vaikuttaa terapeuttiselta ja taikina kuvassasi on aivan upean näköistä.

    Anioni,
    Pelkkä Mom vaan superit saa heittää roskiin. Mutta kiitos. 😉

    Sooloilija,
    Leipä on kallistunut kaupassa ja sitä menee meillä yllättävän paljon ja kun vielä pidän leivän leipomisesta niin ei ole ongelmaa. Silkkaa säästöä on myös itsetehty ruoka, lisäksi niin paljon paremman makuista. Ei mulla ole varaa valmiisiin ruokiin, eikä anna omatunto periksi ostaa, kun on pakastimet täynnä lihaa.
    Hehee, aikatauluton vapaapäivä on yhtä kuvatulvaa! Siis, jos ilmat sallii 😉

    Hanna,
    Tätä se on, elämä kotona. Oikein kirjasin ylös.
    Kiitti 🙂

    Arleena,
    Olet oikeassa, oli varmaankin juuri sellainen päivä, jota kaipaan, kun pojat ovat aikuisia ja pois kotoa, enkä tiedä, mitä tekisin. Vaikka nyt kyllä tiedän, mitä kaikkea tekisin, jos ei pitäisi koko ajan mennä paikasta toiseen… 😉

    Mari,
    Olisit kuvannut tuota harmautta vesisateessa? En usko. Eikä tuo leipä ollut yhtään vaikea tehdä, siinähän se köllötteli astiassa suurimman osan ajasta. Ulkona on nyt rumaa ja märkää, koirakin pitää pestä joka kerta, kun tulee sisään. Mitä siellä kuvaisi?

    Katriina,
    Aina ei voi valita. Minä en löytänyt lasteni isää nuorempana enkä saanut lapsiakaan normaalisti alulle. Kyllä minua tässä iässä sohvaperunan ura kiinnostaisi jo huomattavan paljon, mutta en kyllä antaisi poikia poiskaan, että nyt mennään näin, primetimea vähän myöhemmin.
    Siis en tarkoita, että sinä tai kukaan muukaan ikäiseni etenisi siinä sohvaperunan uraputkessa, sanat ja mielikuva tulivat vaan mieleeni, kun välillä itse meinaan nukahtaa pystyyn! haha! En kärsi kyllä univaikeuksista, en ole kyllä nuorempanakaan kärsinyt.
    Kiitos sanoistasi, ystäväni 🙂

  13. Yaelian,
    Ilman superia, mutta muuten 😉 Kiitos!

    Miina,
    Mietin eilen aivan samaa, kotiäidin palkatonta osaa. Aamusta iltaan kotiäidillä on työvuoro päällä.
    Siis kyllä, minä käyn myös ansiotyössä tienaamassa asuntolainan maksuun rahoja.

  14. Ihana polkka! Sä olet niin reipas…!

  15. Krisu, minä olen kaikkien sohvaperunoitten äiti tällä hetkellä!

  16. …Sitä kuraista koiraa? Sen pesua?

  17. Jestas, mikä vauhtipäivä! Minä en enää, vaiko en koskaan olekaan tuollaiseen pystynyt.
    Ihailen energiaasi. Nappaan muuten leivänteko-ohjeen ja kokeilen joku kerta

  18. vuorivaahtera

    Sinä se osaat aina kirjoittaa niin upean positiivisesti meidän ”suurperheellisten” kiireistä. Leipäsi oli taas niiin puhdasta strömsötä kuin olla voi -ihana!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: