Oli synkkä ja myrskyinen yö

Vapaailta eilen. Tuplailon puolikas soitti vähän ennen kahdeksaa partiostaan, että voisinko tulla hakemaan hänet ja pyörän ja kassillisen myytävää partiorompetta autolla, kun on alkanut sataa kaatamalla? Häh? Meille sisään mitään kuulu, vanha hyvä tiilikatto ja hyvin rakennettu talo muutenkin. Enhän minä pyörää saa mahtumaan ilman penkkien kaatelua ja muitakin monimutkaisia manoovereitä ja vielä sittenkin tekee tiukkaa, mutta ajoin hakemaan pojan tarvikkeet ja vahvistamaan jälkeläistäni henkisesti märälle kotimatkalle. Sadekin oli ehkä hiukan laantunut. Ihmettelin partiopaikan suurta pimeyttä, vetäjä ja pari poikaa mönkivät taskulamppujen valossa. Kotimatkan puolessa välissä olivat talot ja katuvalot pimenneet, ihan oli kuin meillä maalla muinoin. Kyllä maailma muuttuu sitten pimeäksi ilman sähkövaloja, huu.

Kotona kaksi poikaa sytyttelivät jo omatoimisesti kynttilöitä. Onneksi ei ollut mitään tiskikonetta tai pesukonetta ahertamassa, ties mitä niille olisi käynyt virran puutteessa. Autoin hetken valojen virittelyssä ja odotin partiolaisen kotiin ja katuvalottoman maaseudun muistoissa viritin otsalampun päähäni, heijastinliivit vedän ylleni kyllä muutenkin, ja läksin koiralenkille.

Ihan hirveä tuuli ja sade! Puuska kun osui aukealla pellon reunalla naamalle, tuntui siltä, kuin olisi satanut pieniä teräviä nupeja naamaan. Kuinka vesi voi ollakin niin kovaa! Olo ei kuitenkaan ollut niin orpo kuin maalla aikoinaan, sain kuitenkin kulkea katuja pitkin, tosin pimeitä, mutta taloja koko ajan tien varrella ja edes kynttilänvaloa heijastui niistä sisältä. Ikkunoissa näkyi myös siluetteina päitä, taisi kirkas otsalamppu kiinnittää pimeydessä huomiota. Matkalla oli myös kohtia, missä katuvaloista paloi ehkä muutama, talot sen sijaan olivat pimeitä. Kuljimme myös tietä pitkin, jossa meni sähkön saannin ja sähköttömyyden raja. Mahtoi olla mukavaa katsella virrattomasta kerrostalosta tien toisella puolella täydessä juhlavalaistuksessa olevaan, heh.

Maalla meillä olivat sähköt poikki tämän tästä. Muistan yhdenkin isänpäivän, olin juuri laittamassa jotain paistosta uuniin, kun kävi pieni tuulenpuuska ja se oli siinä, ei virtaa tuntiin. Yhtenä jouluaattona olimme ilman sähköä heti aamyyhdeksästä muistaakseni myös vajaan tunnin ajan. Jaa eikö ole pitkä aika? Sopii kokeilla: Kääntäkää pääkatkaisijasta jouluaattoaamuna virta pois, antakaa avain naapurille ja sanokaa, että naapuri saa käydä laittamassa sähköt päälle sitten, kun hänelle sopii. Kun odotat jotain tapahtuvaksi, vaikka sähköjä päälle huusholliin, etkä tiedä, koska se tapahtuu, minuutitkin muuttuvat pikku hiljaa tunneiksi.

Yhdeksän jälkeen sähköt käväisivät päällä arviolta minuutin, torppa pimeni uudelleen ja jääkaapin toivorikas surina lopahti alkuunsa. Kettu sentäs… On se kumma: sitä ajattelee, että otanpa tässä nyt mukin teetä ja painun peiton alle lukemaan otsalampun kanssa kirjaa, kun ei muutakaan voi. Sitten tajuaa, että suunnitelmassa on sen teemukin mentävä aukko, mitään vettä lämmitellä ilman sähköä. Jossain takaraivossa on jo olemassa tietoisuus mahdollisesta tulevasta pakastimen ruokakatastrofista, jos sähköttömyys jatkuu pitkään. Onhan kotivakuutus kunnossa, onhan?  Lapsille on laitettuna villasukat sänkyjen päätyyn, jos tulee kylmä. Varattuna on myös taskulamput yöpöydille vessakeikkoja varten. Pimeä on niin pimeää! 

Kymmeneltä kaikki koneet hurahtavat asianmukaisesti päälle ja valot syttyvät palamaan, eikä sähkö karkaa enää mihinkään epäluuloisesta kyräilystäni huolimatta, hip, hip, hurraa! Plussaa: osaa taas arvostaa ihmettä nimeltä sähkö. Miinusta: 1. On ikävää huomata olevansa täysin riippuvainen ihmeestä nimeltä sähkö. 2. En nähnyt Täydellisiä Naisia. Byäääää!  (kiitollisena otetaan vastaan selostus eilisen tapahtumista kyseisessä ohjelmassa. Hanna? 😉 )

lusikat

Mainokset

11 comments

  1. Ja sähkökatkosta sen verran, että eikö ole jännä kun sähköt menee vähäksikin aikaa niin siitä pitää ilmoittaa jollekin eli soittaa ja kysyä, että ’menikö teilläkin?’. Yhdessä jonkun kanssa on kivempi päivitellä, että ’milloinkahan ne sähköt taas tulee’.

    Täällä Oulussa ei ollut eilen myrskyä ja tänäänkin on vain harmaata ja yllättävän tuuletonta, eilen kuitenkin tuuli vähän kovemmin..

    Mukavaa päivää!

  2. lillamaria

    Minäkin olin lammenympärivaelluksella illalla. Valothan siellä oli, tosin kuntopolun lampuista osa oli pimeenä, että pientä tuntumaa sai. Metsä tohahteli aikalailla, yhtäkkiä aikoi kaikenkattava sade, joka hetkessä kasteli mut alkkarin ”kuminauhaa” myöten. Vaan sisällä oli valoa ja lämmintä, kuumaa suihkua ja lämmintä teetä.
    Tuosta pimeydestä sain lapsuuden jälkeenkin kyllä kokretiaa niinä neljänä vuonna, jotka asuttiin ”Toivakan takametsissä”. Kynttilää ja taskulamppua ynnä tulitikkuja piti aina olla ”tietyissä paikoissa”. Onneksi oli myös puu-uunit, pärjäsi ruuanlaiton ja lämmityksenkin kanssa aina, vaikka joskus sähköt olivat poikki puolikin vuorokautta.
    Maalaismaisemaa…

  3. Huh, mikä ilta! Ilmeisesti se tulpailon puolikaskin tuli pyörällään superiloisena jossakin vaiheessa kotiin.

    Tulee totaalisen avuton tunne, kun huomaa, ettei ilman sähköä saa aikaiseksi MITÄÄN, ei edes keitettyä vettä.

  4. Käyppä blogillani antamassa äänesi KooTeen kesäkuvalle;)

  5. Synkkä ja myrskyinen yö.. Hohoi, laitoin sulle kommenttia KooTeen kesäkuva jutskaan. Mitäs mieltä olet?

  6. Sooloilija,
    Olet oikeassa, puhelin piti etsiä heti, heheh! Iltahan nyt jo on, menihän se tässä, ei ainakaan olleet sähköt poikki. 🙂

    Lillamaria,
    joopa, vaatii erityisen luonteenlaadun, että haluaa asua nostalgisesti maalla. (Ihanaa, että sanot jotain! 🙂 )

    Katriina,
    Sitä on niin avuton, ettei edes tajua. tänään katselin kaikenlaisia valoja, kun ajelin töihin illaksi ja olin kiitollinen. Jopa talojen numerot valaisevat, sitä ei vaan ymmärrä, paitsi jos ne eivät pala ollenkaan.

    KooTee,
    Minä kävin jo, ennen kuin edes näin tätä lempeää kehotusta. 🙂

  7. Mari,
    mulla oli tämä kommentointi keskeneräisenä pöydällä (töissä…), käyn vilasemassa.

  8. Täällä oli sähköt, mutta tuuli ja myrsky ulvoi ja taas sataa.

    Kun sitä ei ole sen huomaa, kun se on, se on itsestäänselvyys eikä sitä huomaa..

  9. Krisu! Laitoin oman versioni esiin blogiini, jalosta omaasi tai ota suoraan – it´s up to you!

  10. Iines J

    Kyllä maalla on mukavaa – ja pimeää! Miehen koti on sellaisessa korvessa, että kun siellä on pimeää niin se on pilkkopimeää. Ei katuvaloja. Täällä selvittiin maanantain myräkästä pienillä valonvilkutteluilla, sähköt pysyivät päällä.

    Täydelliset naiset.. hmm. Bree sekaantui tyttärenpojan kasvatukseen, Gabriellen ja Susanin muksut nujakoivat keskenään ja Edien mies juonitteli edelleen. Ehkä sun on paras lukea juoniselostus Nelosen sivuilta…

  11. Arleena,
    Niin totta, niin totta.

    Mari,
    Jap!

    Iines,
    Aah, olet tosi kaveri, k i i t o s! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: