Kuun maisemassa

Otsikko on vähän harhaanjohtava. Lapinniemi ja varsinkin Naistenlahden voimalaitos ovat sen verran voimakkaasti itse itseään valaisevia, että kuun valoa ei kyllä huomaa.

Kun vielä asuimme pari vuotta sitten maalla, missä koiralenkitkin tehtiin muiden valojen puuttuessa otsalamput päässä ja vielä mahdollisesti taskulampuin varusteltuna, niin siellä kuu valaisi kyllä ihmeesti. Talvella oikein odotti pilvettömiä kuutamoiltoja, hangen kimallus kuutamolla on unohtumaton ja kokemisen arvoinen näky.

Kuu-ukko

Isoveli teki tänään (tiistaina 14.päivä) taksvärkkipäivän kotona. Opetin pesemään ikkunat, jee! Erittäin halpaa alaikäistä  lapsityövoimaa, maksoi vain 12 euroa ja kaikki kolminkertaiset ikkunat on pestyinä. Jälki ei nyt ihan ammatimaista ole näin ensimmäisellä kerralla, mutta kyllä niin hyvin kelpaa minulle.

Alkuillasta kävin katsomassa TTT:ssa ’Särkynyt malja’-näytelmän ensi-illan. Kahden naisen off-tuotanto ja tunnin ja vartin ilman väliaikaa kestävä palan kurkkuun nostattava kuvaus väkivaltaiseen suhteeseen ajautuvasta naisesta. Upea esitys.

Kun ajoin sinne, oli jo hämärää ja huomasin täysikuun. Se oli ainoa syy, että hiukan harmitti missata hyvä valo ja tyyni ilta teatterille ja vielä vapaailtana!

Näytöksen jälkeen hain kotoa kameran, jalan ja otin kyytiin vielä Sniffan ja sille Isoveljen taluttajaksi. Ei aamuherätystä lasten tahtiin huomenna, on syysloma, hurraa! Kun on säkkipimeää, niin ainakaan minä en osaa ottaa kunnollista kuvaa kuusta. Vielä. 😉 Yrittää täytyy silti zoomailla kuuta kohti aina, kun se vaan on mahdollista.

Omena, omenasta, omenoista, omenaa, omenoihin…ja kakku

Tai alkuperäisellä kielellään äppelkaka. Omenaa on nyt hillottu, soseutettu ja kuivattu. Hilloa jalostettu marmelaadiksi ja maustettu ruotsalaisen lehden vinkeillä kardemummalla. Sosetta on pakastettu sekä sokerilla, että ilman.

Hyötykuivurinikin on päässyt pölyn alta hommiin, se on hurissut kahden satsin verran kuivattuja omenarenkaita. Yksin en tästä olisi mitenkään töiden takia taas selvinnyt, Mummu tuli hellan viereen hääräämään avuksi, on se vaan hienoa, että vielä jaksaa.

Mitäkö niillä kuivatuilla sitten tekee? Ruokajoululahjojen koristeiksi voisi vaikka ripustaa? Toinen käyttökohde kuivatulle omenalle on tietysti omatekoinen mysli.

Kiisseliä on kautta aikojen tehty kuivatuista hedelmistä. Sitten mä olen myös huomannut, että tässä huushollissa asuu kolme poika-merkkistä henkilöä, jotka söisivät noita kuivattuja renkaita niin paljon kuin vain saavat. Että taitavat joulukoristeet jäädä haaveeksi…

Kakkuahan mun piti: Ostin Lantliv-lehden, kun siellä näkyi olevan kivoja ruokaohjeita ja eritysesti omenasta. Tämä oli helppoa ja hyvää!

Omenakakku / Äppelkaka

Pohja:

  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl sokeria
  • 100 g jääkaappikylmää voita
  • 4 rkl kylmää vettä
Nypi taikina tasaiseksi ja laita (kelmussa) jääkaappiin vetäytymään. (Omenoiden pesu- ja paloitteluaika on minusta riittävä, originaali ohje puhuu niinkin pitkästä levosta kuin kaksi tuntia. Olen tehnyt tätä jo kaksi kertaa, ei mennyt piloille kummallakaan kerralla, vaikkei taikina lepäillyt jääkaapissa kahta tuntia)
Täyte:
  • 5-9 hapahkoa (kotimaista) omenaa (määrä riippuu koosta)
  • 2-4 rkl sokeria ( hapokkuuden mukaan)
  • runsaasti kanelia
  • muutama siivu höylättyä voita (juustohöylällä)
Aseta uuni lämpiämään 200°. Pese omenat huolellisesti ja leikkaa ohuehkoiksi viipaleiksi. Ota taikina jääkaapista ja kauli se halkaisijaltaan isommaksi ympyräksi kuin piirakkavuokasi on. (Ohjeessa neuvotaan tekemään 30-40 cm halkaisijaltaan oleva ’lettu’, joka sitten siiretään leivinpaperilla vuoratulle pellille.) Laita taikina piirakkavuokaan. Kaada lohkotut omenat taikinalle, sokeroi ja ripottele kanelia sekaan. Höylää voita päälle ja käännä yliolevaa taikinaa reunojen suojaksi. Paista uunin keskitasolla n. puoli tuntia. Anna jäähtyä ja koristele tomusokerilla.
Toimivat, mutta ah, niin yllätyksettömät kylkiäiset tälle herkulle ovat tietysti vaniljasoosi tai jäätelö.

Muuttolinnut

Valokuvatorstaissa jatketaan tällä kertaa kuvasta. Tämä on haaste nro. 105.


 

 

Kuvat ovat viime syksyisiä, Saimaalta. 

Lintujen muuttoreitit ja niiden tutkiminen on varmasti kiintoisaa puuhaa. Minun mieltäni se ainakin on kiehtonut kummasti pikkutytöstä lähtien. Mikä saa linnut pesimään pohjoisessa, mutta muuttamaan kovinkin etelään talvehtimaan? Miten jotkut linnut suunnistavat öisin, jotkut päivisin, miten joku kurki osaa palata talven jälkeen täsmälleen samalle suolle kuin missä se asui edellisenä vuonna? Ja ihmispolo saattaa eksyä metsässä muutaman sadan metrin säteellä tiestä, jos on oikein huono mäihä.

Kalasääksi Peteä seurasin viime keväänä Aamulehden kautta. Petelle oli asennettu heinäkuussa 2007 satelliittilähetin selkään, kun se pesi Lempäälässä. Syksyllä Pete muutti Senegaliin, jossa se kalasteli Saloum-joella. Maaliskuun lopulla Pete lähti kevätmuutolle, eikä koskaan päässyt perille. Loput siteeraan torstain, 9.10.2008 Aamulehden artikkelista:

—matka päättyi Saharaan.

Satelliittisääksi Peten jäännökset on löydetty. Peten viimeinen leposija sijaitsee Saharan aavikolla, eikä siitä ole jäänyt paljoakaan jäljelle, kertoo Sääksisäätiön asiamies JK.

-Molempien siipien käsisulat löytyivät, mutta rengastetut jalat olivat jo menneet petojen suihin. Pienenä ihmeenä pidetään sitä, että gps-lähetin löydettiin ehjänä, koska Peten kuolin- ja löytöhetken välillä on neljä kuukautta. Aavikolla shakaalit ja muut pedot tuhoavat kaiken, josta löytyy vierasta hajua.

 

Artikkelissa kerrotaan myös, että Sääksisäätiö pyysi apua Peten etsintään kansainvälisen BirdLife-yhteisön kautta ja paikalliset lintututkijat löysivät Peten Suomesta lähetettyjen tietojen perusteella. JK:n mukaan kuolinsyytä voi vain arvailla:

On mahdollista, että Pete sai siipeensä Atlantin hirmumyrskyssä, joten se saattoi olla tavallista helpompi saalistettava.

Lähettimen avulla sääksen talvehtimisalueesta saatiin hyödyllistä tietoa.

-Alue oli yllättävän pieni, sillä Pete talvehti vajaan neljän kilometrin alueella. Kalatilanne on siis ollut hyvä. Pete makoili rannalla, kalasti ja vietti rattoisaa poikamieselämää, kuten me muutkin lomalla ollessamme, pohtii JK.

Ruokatorstai!

Nythän mua vasta onni potkaisi. Stokkan hulluilla päivillä on himoamani Ruokatorstai– keittokirja tarjouksessa! On siellä ohjetta poikineen ja sesongeittain järjesteltynä. Lisäksi kivaa tietoa siitä ja tästä. 

Meille tulee töihin hesari ja perjantaisin, jos torstain ohjeet ovat olleet intoa herättäviä, olemme parin muun kanssa käyneet kisaa, kuka ehtii ensimmäisenä toisilta salaa siepata eilisen ruokatorstain ohjeet parempaan talteen. Ja aina se, joka onnistuu sillä viikolla, esittää muka kovin tietämätöntä irti revitystä hesarin ruokasivusta, hehheh. 

Mutta nyt minulla on kokonainen painava kirja hesarin torstairuokaa, jiihaa!

Omenat paistuvat tässä pannulla. Ruokakuva aiheeseen. 

Omenamarmeladia uusin maustein/ Applemarmelade

Mulla on nyt omppuja vallan kauheasti, kiitos kaikkien ystävien, joilla on omppupuita. Satohan on tänä vuonna valtava. Siis… on meillä omppopuu, mutta se istutettiin sen vanhan lahon karahkan tilalle vasta viime kesänä, että tuskin pääsen hillon tekoon ennen vuotta mitä? Jaksa edes ajatella, masentuu vaan. Miksei puut kasva nopeammin?

Ulkomailla käyttävät (uhka)rohkeammin erilaisia mausteita meille niin tuiki tavallisiin raaka-aineisiin. Vai onko se vaan niin, että kuka mihinkin tottuu? Näissä makuasioissa sitten kukin voi tehdä omien mieltymystensä mukaan päätöksiä, että mistä pitää ja mistä ei. Minä esimerkiksi en laita kanelia ja kardemummaa lihapulliin, kokeilu ei maistunut meillä herkulta, eikä se kombo ole sykähdyttänyt ulkomailla etnisissä ravintoloissakaan, että se siitä. 

Intialainen keittiökin on ehkä jotain tandoorikanaa lukuun ottamatta harvoin edustettuna Melukylän soppakattiloissa. Jeera kun saa kaiken maistumaan mielestäni niin tunkkaiselta.

Tämä omenakokeilu sen sijaan maistui! Vaniljan määrää voisin ensi kerralla ehkä vähentää puoleen tankoon.

 

  • hapahkoja (kotimaisia) omenoita kymmenen-viitisentoista
  • 1-2 dl sokeria (riippuu omenoiden happamuusasteesta)
  • 1 vaniljatanko (puolikaskin voi hyvin riittää)
  • 1 rosmariinin oksa
  • n. 1 dl vettä
Kuori omenat, poista siemenkodat ja laita paksupohjaiseen kattilaan hienoksihakatun rosmariinin, sokerin, ja puolitetun vaniljatangon, josta siemenet on kraapittu irti kattilaan,   kanssa. kaada vesi sekaan ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Anna putputella hyvin miedolla lämmöllä hellalla pitkän mutta määrittelemättömän ajan. Tunti- puolitoista on sopiva. Sopii sekoitella välillä. Nesteen haihtuessa laitoin ehkä jossain puolessa välissä kannen ’puuroni’ päälle, ettei tule liian paksua töhnää. Karamellisoituminen on se, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä, ja siksi on vaikea sanoa täsmällistä aikaa.
Sokerina pohjalla.
Tämä on herkkua, maistoin vuohenjuuston kylkiäisenä, uuh! Lapsille maistuu paahtoleivän päällä. Tuijottivat epäluuloisina rosmariininpalasia marmeladissa, mutta olisivat sitten syöneet koko hillon, jos en olisi estänyt. Kauheita ennakkoluuloja, miten voi olla, ja vielä mun lapsillani?
Click to enlarge the photos
22.10. Judy,a photoblogger and a lovely lady from Florida, USA asked for English translation for this recipe. I’ll try, but if I make mistakes, please, help me my Finnish friends who speak better culinary English than me! If you see a question mark, then you know I’m not certain if the word is right in English. Wish I could find a translater only for the food and kitchen words from somewhere, I could use some.
You need:
  • some apples, preferable sour kind 10-15 (Depends on size of the apples. Our apples are quite small. Look into my pan (or kettle?) not so much apple stuff in there) I’d say around 1-2 kg.
  • 1-2 dl sugar (the amount depends on how sour the apples are)
  • a half of a real vanilla (one whole seems to be too much, but if you like vanilla, go ahead)
  • a stick ( ?) of a fresh rosemary 
  • appr. 1 dl cold water
Peel and core the apples and cut into pieces. Put the pieces into the thick-bottomed kettle (pan?) with fine cut rosemary, sugar and half-sliced vanilla, where you have loosen the little black seeds gently. Add the water and start heating very slowly without the top (?) until it boils. Let it boil very very gently for a long time from one hour to two hours. (mine was in that pan 1,5 hours) You don’t have to whisk it but blend (mix?) it few times while boiling slowly. At some point you may add the top to it so it won’t be too much porridge-like, too thick that is.
It’s hard to say exact time what it needs to boil, but it’s a long time and you know, when it’s candy-like and ready to be eaten as a marmelade. (the smell in your kitchen is like from heaven, I promise 🙂  )
Bon Appetit, Judy! 🙂

Viikon koirakuva

13.Viikon koirakuva: Eläintenviikko on joka viikko! Ei tarvitse pelätä, tässä blogissa on vain yksi eläinlaji edustettuna, tadaa: koira! Sniffasta oli niin surkea suihkukuva viime viikolla, että nyt sitten puleerattiin (edes kuvaa) niin hyvin kuin voitiin. Poseerausta ja tänä aamuna, olkaa hyvät!

 

Rutulle lähetämme tällä kuvalla myös terveisiä! Myöhässä olemme eläinten päivästä, mutta ei meillä vaan kelloa ja kalenteria, kun on uni, niin nukutaan, ja kun nälkä niin syödään. Eh…aina on nälkä, siis syödään, kun voidaan.

Slideshow Tampereelta

Tampereen päivähän oli reilu viikko sitten. Kokeilenpahan näitä muutamaa aivan ydinkeskustasta näpsästyä kuvaa esittää näin Rock You:n slide show:na. Vähän vaihtelua. Kaappasin tämän vimpaimen Marilta mukaani, hän tuskin pahastuu, ei varmaankaan tekijänoikeuksien omistavia varpaita ole hänen ’reiskoissaan’ poljettavana. 

[rockyou id=124179503&w=450&h=338]

WordPressiläisiltä kysyisin, jos kuka tietää: kojelaudallani, sinne, missä näkyvät muiden linkitykset blogiini, on ilmestynyt kolme ikävää jotain pokeripelilinkitystä Melukylään. Niitä pelilinkkejä ja autovakuutuksiahan Akismet torjuu tosi tehokkaasti, mutta mitäs näille sisäisille huuhaa-linkeille tehdään? Ei Melukylä mikään peliluola ole, eikä siksi muutu.

Ne olivat kaikki bloggerissa, ja selvästi eivät oikeita blogeja. Merkitsin ne kuitenkin  heti roskablogeiksi. Toivottavasti siitä ei ollut haittaa minulle, että kävin niissä? Olen kyllä ottanut kojelaudalla ollessani käyttöön sen ekstra-super-hyper-suojauksen, sen, joka näkyy osotteessa kirjaimina https.

 

Today’s Flowers/ Päivän kukka 09

 

 

click to enlarge
click to enlarge

 

The keyword is pink! Maybe these dahlias were not at their best any more, but they sure looked gorgeous, when me and my dog and the camera passed by./

Koiralenkillä ei voi enää kulkea ilman kameraa. Hui kauhistus, jos nämäkin daaliat olisivat jääneet kuvaamatta. Ovat hiukan jo entisiä, mutta minusta kasvoivat upeina jonkun onnellisen portin pielessä.

 

click to enlarge/klikkaa suuremmaksi
click to enlarge/klikkaa suuremmaksi

click to enlarge/klikkaa suuremmaksi
click to enlarge/klikkaa suuremmaksi

click to enlarge/klikkaa suuremmaksi
click to enlarge/klikkaa suuremmaksi

click to enlarge/klikkaa suuremmaksi
click to enlarge/klikkaa suuremmaksi

 

To see more wonderful flowershots from all over the world please click the icon. /Klikkaamalla kuvaketta pääset katsomaan kukkakuvia ympäri maailman.