Siinä on silakat

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Lokakuun ruokahaasteen teemaksi pläjäytti viime kuun voittaja Kulinaarimuruja-blogista silakan. Jooh, siis silakka on teema. Mitä siitäkin nyt tulee mieleen, ei muuta kuin ne perinteiset paistetut ja pottumuusi. Onhan silakka hyvää, on, on, mutta gamalan vähän sitä tulee käytettyä.

Ja sitten mä yllätin itsenikin, kun kävin kitisemässä Kulinaarimurulassa, etten keksi mitään, kun muistin, että mullahan on jo vuosia ollut silakkaherkku, jonka teen suunnilleen kolme kertaa vuodessa. Vaikea arvata: vapuksi, juhannukseksi ja tietenkin joulupöytään! Kulman takana se jo on joulukin, kuulkaas.

Krisun sesonkisilakat

aineet:

 

• reilu 600 g silakkafileitä

ensimmäinen liemi:

• vajaa 1 dl väkiviinaetikkaa
• + n. 2 dl kylmää vettä
• reilu rkl suolaa

marinadi:

• vajaa desi hunajaviinietikkaa
• reilu 2 dl oliiviöljyä (oliivi, rypsi, rapsi, mikä vaan käy.)
• 3-4 rkl sokeria
• suolaa sopivasti ja pippuria myllystä (valko tai musta, kumpi käteen sattuu)

lisäksi:

• punasipuli renkaina
• punainen paprika pienittynä
• runsaasti rosepippuria
• pikku ropsaus viherpippureita
• sinapinsiemeniä
• rakuunaa

Poista silakkafileistä nahka ja anna fileiden kypsyä ensimmäisessä etikka-suolavedessä pari tuntia. Sekoita marinadin aineet hyvin sekaisin. Lisää marinadin sekaan hyvin valutetut silakkafileet ja muut romppeet sekalaisessa järjestyksessä mieluiseesi astiaan. Peitä kannella anna maustua (edes) muutama päivä kylmässä (Mieluiten viikon, sanoo alkuperäinen ohje. Viikon! Minusta se on kyllä jo aivan liian pitkä aika.)

Sopii tarjoilla ihan vanhanaikaisesti keitinperunoiden kanssa. Kesällä tietysti uusien perunoiden kylkeen naulataan haarukalla herkkusuupalat, tässä ovat fiinimpinä alkupaloina ruisrealin palasten päällä.

Resepti on alun perin jostain Teija Sopasen kirjasta, mutta täysin alkuperäinen se ei enää ole, ainemäärät ja suhteet ovat muuttuneet matkalla.