Kuun maisemassa

Otsikko on vähän harhaanjohtava. Lapinniemi ja varsinkin Naistenlahden voimalaitos ovat sen verran voimakkaasti itse itseään valaisevia, että kuun valoa ei kyllä huomaa.

Kun vielä asuimme pari vuotta sitten maalla, missä koiralenkitkin tehtiin muiden valojen puuttuessa otsalamput päässä ja vielä mahdollisesti taskulampuin varusteltuna, niin siellä kuu valaisi kyllä ihmeesti. Talvella oikein odotti pilvettömiä kuutamoiltoja, hangen kimallus kuutamolla on unohtumaton ja kokemisen arvoinen näky.

Kuu-ukko

Isoveli teki tänään (tiistaina 14.päivä) taksvärkkipäivän kotona. Opetin pesemään ikkunat, jee! Erittäin halpaa alaikäistä  lapsityövoimaa, maksoi vain 12 euroa ja kaikki kolminkertaiset ikkunat on pestyinä. Jälki ei nyt ihan ammatimaista ole näin ensimmäisellä kerralla, mutta kyllä niin hyvin kelpaa minulle.

Alkuillasta kävin katsomassa TTT:ssa ’Särkynyt malja’-näytelmän ensi-illan. Kahden naisen off-tuotanto ja tunnin ja vartin ilman väliaikaa kestävä palan kurkkuun nostattava kuvaus väkivaltaiseen suhteeseen ajautuvasta naisesta. Upea esitys.

Kun ajoin sinne, oli jo hämärää ja huomasin täysikuun. Se oli ainoa syy, että hiukan harmitti missata hyvä valo ja tyyni ilta teatterille ja vielä vapaailtana!

Näytöksen jälkeen hain kotoa kameran, jalan ja otin kyytiin vielä Sniffan ja sille Isoveljen taluttajaksi. Ei aamuherätystä lasten tahtiin huomenna, on syysloma, hurraa! Kun on säkkipimeää, niin ainakaan minä en osaa ottaa kunnollista kuvaa kuusta. Vielä. 😉 Yrittää täytyy silti zoomailla kuuta kohti aina, kun se vaan on mahdollista.