Omenamarmeladia uusin maustein/ Applemarmelade

Mulla on nyt omppuja vallan kauheasti, kiitos kaikkien ystävien, joilla on omppupuita. Satohan on tänä vuonna valtava. Siis… on meillä omppopuu, mutta se istutettiin sen vanhan lahon karahkan tilalle vasta viime kesänä, että tuskin pääsen hillon tekoon ennen vuotta mitä? Jaksa edes ajatella, masentuu vaan. Miksei puut kasva nopeammin?

Ulkomailla käyttävät (uhka)rohkeammin erilaisia mausteita meille niin tuiki tavallisiin raaka-aineisiin. Vai onko se vaan niin, että kuka mihinkin tottuu? Näissä makuasioissa sitten kukin voi tehdä omien mieltymystensä mukaan päätöksiä, että mistä pitää ja mistä ei. Minä esimerkiksi en laita kanelia ja kardemummaa lihapulliin, kokeilu ei maistunut meillä herkulta, eikä se kombo ole sykähdyttänyt ulkomailla etnisissä ravintoloissakaan, että se siitä. 

Intialainen keittiökin on ehkä jotain tandoorikanaa lukuun ottamatta harvoin edustettuna Melukylän soppakattiloissa. Jeera kun saa kaiken maistumaan mielestäni niin tunkkaiselta.

Tämä omenakokeilu sen sijaan maistui! Vaniljan määrää voisin ensi kerralla ehkä vähentää puoleen tankoon.

 

  • hapahkoja (kotimaisia) omenoita kymmenen-viitisentoista
  • 1-2 dl sokeria (riippuu omenoiden happamuusasteesta)
  • 1 vaniljatanko (puolikaskin voi hyvin riittää)
  • 1 rosmariinin oksa
  • n. 1 dl vettä
Kuori omenat, poista siemenkodat ja laita paksupohjaiseen kattilaan hienoksihakatun rosmariinin, sokerin, ja puolitetun vaniljatangon, josta siemenet on kraapittu irti kattilaan,   kanssa. kaada vesi sekaan ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Anna putputella hyvin miedolla lämmöllä hellalla pitkän mutta määrittelemättömän ajan. Tunti- puolitoista on sopiva. Sopii sekoitella välillä. Nesteen haihtuessa laitoin ehkä jossain puolessa välissä kannen ’puuroni’ päälle, ettei tule liian paksua töhnää. Karamellisoituminen on se, mitä kohti tässä olisi tarkoitus mennä, ja siksi on vaikea sanoa täsmällistä aikaa.
Sokerina pohjalla.
Tämä on herkkua, maistoin vuohenjuuston kylkiäisenä, uuh! Lapsille maistuu paahtoleivän päällä. Tuijottivat epäluuloisina rosmariininpalasia marmeladissa, mutta olisivat sitten syöneet koko hillon, jos en olisi estänyt. Kauheita ennakkoluuloja, miten voi olla, ja vielä mun lapsillani?
Click to enlarge the photos
22.10. Judy,a photoblogger and a lovely lady from Florida, USA asked for English translation for this recipe. I’ll try, but if I make mistakes, please, help me my Finnish friends who speak better culinary English than me! If you see a question mark, then you know I’m not certain if the word is right in English. Wish I could find a translater only for the food and kitchen words from somewhere, I could use some.
You need:
  • some apples, preferable sour kind 10-15 (Depends on size of the apples. Our apples are quite small. Look into my pan (or kettle?) not so much apple stuff in there) I’d say around 1-2 kg.
  • 1-2 dl sugar (the amount depends on how sour the apples are)
  • a half of a real vanilla (one whole seems to be too much, but if you like vanilla, go ahead)
  • a stick ( ?) of a fresh rosemary 
  • appr. 1 dl cold water
Peel and core the apples and cut into pieces. Put the pieces into the thick-bottomed kettle (pan?) with fine cut rosemary, sugar and half-sliced vanilla, where you have loosen the little black seeds gently. Add the water and start heating very slowly without the top (?) until it boils. Let it boil very very gently for a long time from one hour to two hours. (mine was in that pan 1,5 hours) You don’t have to whisk it but blend (mix?) it few times while boiling slowly. At some point you may add the top to it so it won’t be too much porridge-like, too thick that is.
It’s hard to say exact time what it needs to boil, but it’s a long time and you know, when it’s candy-like and ready to be eaten as a marmelade. (the smell in your kitchen is like from heaven, I promise 🙂  )
Bon Appetit, Judy! 🙂