Ensimmäinen kerta

Pidän ruoasta. Pidän sen valmistamisesta ja tietysti myös syömisestä. Olen ennakkoluuloton ja haluan kokeilla kaikkea uutta. Häpeäpaalun paikka: en ole koskaan maistanut susheja, enkä mitään muutakaan ehtaa japanilaista evästä kuin vasta eilen. On ollut puhetta piipahtamisesta Tampereen ydinkeskustassa olevaan Maruseki-ravintolaan vaikka kuinka monta kertaa, milloin minkäkinlaisella kokoonpanolla ja jo vuosia.

Sitten hylkäsin sussit ja muutkin sössit, kun aloin voimaperäisesti noudattaa hiilihydraattitietoista ruokavaliota noin 2,5 vuotta sitten. Riisihän ei tähän valioon kuulu, mm, vaikka ei se nyt kyllä niin mene, ettenkö sitä japanilaistakin keittiötä tulisi kokeilemaan, ajattelin aina.

Viime keväänä tuli sitten jo tosi paha kolaus tähän maistamattomuusasteeseen, kollegani 3-vuotias poika nimittäin ilmoitti kysyttäessä lempiruoakseen sushin! Ja minä ajattelin, että no jo on, aikuinen ruokafriikki olen, enkä tiedä, miltä se pahalaisen sushi edes maistuu.

Kävimme eilen Miehen kanssa torilla ja kauppahallissa. Auton saimme parkkiin suoraan Marusekin eteen. Napakymppi! Teimme ostokset torilta ja sanoin Miehelle, että tuolta japanilaisesta ravintolasta haemme sitten myöhäisen valmislounaan kotiin, en laita ruokaa, eikös meidän pitänyt elokuviin viiden näytökseen?

Maruseki on suosittu, lounasaikaankin paikka on täynnä ja odotusaikamme oli n. puoli tuntia. Ei haitannut, kävimme hallissa sillä aikaa.

Mutta mitä sitten tilasin listalta? Vaikea sanoa, mutta susheja nyt ainakin, haha! Kolme isoa annosta, joissa oli myös niitä merilevällä ympäröityjä riisirullia. Susheissa oli eniten lohipäällistä, sitten oli raakaa tonnikalaa ja isoja ravunpyrstöjä. Misokeittoa tuli mukaan styroksikupeissa, sekä salaattia, jossa oli kiinankaalia, hunajamelonia ja merilevää vähän. Kertakäyttöpuikot ja soijakastiketta annospusseissa, samoin wasabia ja inkiväärilastuja. (Kävin kaupasta kotimatkalla pullon Kikkomania, että on aito tunnelma, en tiennyt, että mukaan tulee soijasoosit ja kaikki, heh)

Hurjan hehkutuksen kanssa menin ovesta sisään, mainostin pojille, mikä onni heitä onkaan tänään kohdannut, japanilaista ruokaa, sushia, saavat. Hellepäivä ja katras pihalle, muutama iso teekuppi ja lusikka mukaan, että saadaan misokeittoa jaettua kaikille, odotukset (aurinkovarjon) katossa.

Misokeitto: eh? Miltä sen kuuluu maistua? Minusta se maistui mitättömälle, lähinnä suolaiselle. Siis ei liian suolaiselle, vaan vain suolaiselle. Petyin, tai sitten se ei ollut hyvää. Eikä ole vertailukohtaa…

Sushit: Suolattomia, mauttomia. Wasabin puutteen sai helposti korjattua, samoin sai makua inkiväärillä. Mutta kun kastoi soijaan, niin sitten maistui vain Kikkoman. Rapusushi oli suosikkini.

Pyöreät merileväkääryleet: Parempia kuin sushit, minusta. Mutta miksi täyte on enimmäkseen riisiä? Pikkusormenkynnenkokoinen paprikanpalanen kyllä hukkui sekaan.

Sushiriisi oli kivan tahmeaa, pysyi hyvin puikoissa. Ovatko nämä sushit suupaloja, siis kerralla suuhun pantavia? Aika kookkaita mötkylöitä, pojat halusivat välttämättä puolittaa kaiken ennen suuhun laittoa.

Perikunta tuhersi itkua, oli kuulemma pahaa. Miksen tuonut kiinalaista, se on hyvää, minulle kerrottiin, puikotkin olisi ollut valmiina kotona laatikossa. 😀

* * * * * *

Olen viettänyt tänään pitkät tovit blogissa Kasvimaalta keittiöön, koska siellä sammakko kokkaa japanilaisen miehensä kanssa hyvinkin itämaisittain ja mielenkiintoisista aineista, kuten esim. nuorten saniaisten versoista (warabi). Kovin kiinnostava ruokablogi ja tekisi mieli kokeilla sitä sun tätä. Mutta jos tavallinen sushi on jo pettymys? Minä olen itselleni kyllä nyt pettymys, harvoin on eteen sattunut uutuutta(kaan) josta en olisi pitänyt, yleensä kaikki aiheuttaa makunystyröissä ihatunutta värinää ja kokemus täytyy uusia ja uusia ja uusia. En kyllä aio luovuttaa, menen vaikka johonkin toiseen japanilaisravintolaan Helsingissä, tai syön Maruseki-ravintolassa jotain muuta kuin susheja.

Yksi tuntemani henkilö kyllä on sanonut, ettei hän syö koskaan Suomessa susheja, kun ei täällä saa kunnollisia missään, hän matkustaa mielellään Japaniin (työasioissa), että saa kunnollista sushia syödäkseen. Olikohan hän nyt sittenkin oikeassa?

* * * * * * *

Hellepäivän päätteeksi meillä syötiin iltakymmeneltä ulkona. Grillasin lampaankyljyksiä. Niiden seuraksi pilkoin alumiinivuokaan vihanneksia isoina paloina: kesäkurpitsaa, kotimaista keltaista ja punaista paprikaa, uutta punasipulia nipullinen varsineen, valkosipulinkynsiä ja pari chilipalkoa. Suolaa myllystä samoin mustapippuria. Oliiviöljyä. Alumiinivuoka grilliin ja sekoittelua samalla, kun grillaa kyljyksiä.

Uunissa valmistui valkosipulivoipatonki. Hiukan viiniä ja jälkiruoaksi omatekemää kotijuustoa ja mansikoita. Kaikki maistui kaikille ja lopuksi vielä pöristin espressot Miehelle ja itselleni.

Advertisements

19 comments

  1. Minäkään en ole sushia syönyt ravintolassa, mutta kylläkin kotijuhlissa
    Tästä tulikin mieleen, että ehkä ne kotonatehtyinä maistuisivat. Nimittäin ei mitään huonoja tarjottavia olleet kohdallani. Tosin en pystyisi syömään raakaa kalaa ja kotonahan saa valita hiukan mitä väliin laittaa.

    No itse en ole mikään sushirullanpyörittäjä, näpertely ei onnistu meillä keittiössä, lohkaistaan senverran ronskisti ruuanlaitossa.

  2. Olen syönyt vain kerran japanilaisessa ravintolassa sushia ja pidin siitä, mutta minä pidänkin kalasta ihan melkein missä tahansa muodossa, kunhan se on kuollutta ja tuoretta.

    Kului vuosia, ja ongin sushireseptejä sieltä täältä, myös netistä. Sen jälkeen kävinkin kaupasta ostamassa noria, garia ja wasabia sun muita tykötarpeita. Toisinaan kun kalan ja riisin kaipuu käy ylivoimaiseksi, pyöräytän merileväpötkylän aluminifolion tai tuorekelmun avulla, pistän hetkeksi jääkaappiin vettymään ja sen jälkeen leikkelen suupaloja itselleni. Uitan ne wasabissa ja soijakastikkeessa ja nautin.

    Tosin olen kuullut huhuja, että wasabi ei kuuluisikaan alun alkaen sushiin, vaan on amerikkalaisten keksimä lisuke.

    Lisää sushista:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Sushi

    http://en.wikipedia.org/wiki/Sushi

  3. Häpeäkseni on tunnustettava, etten minäkään ole koskaan syönyt sushia, vaikka sinänsä olen myös innokas kokeilemaan (siis syömään, en tekemään.. :)) kaikkea uutta. Nyt uteliaisuuteni taas heräsi, ehkä se on tosiaan edes kerran elämässään kokeiltava, miltä se maistuu!

  4. Ei varmaan saisi sanoa, mutta sanon kuitenkin: sinulla on hyvä makuaisti! Olemme kerran käyneet Marusekissa, ja meidänkin mielestämme ruoka oli pahaa. Ei se ole japanilaista ruokaa. Mieheni jopa ärtyi ruoan laadusta.
    Olemme joskus käyneet Helsingissä japanilaisissa ravintoloissa, mutta eipä nekään ole säväyttäneet. Ymmärrän ystävääsi oikein hyvin: jos on mahdollisuus syödä hyvää sushia (ja muutenkin japanilaista ruokaa) paikan päällä Japanissa, miksi söisi sitä täällä?

    (kyllä wasabi kuuluu sushiin ja sashimiin, samoin soijakastike. Lapsille laitetaan vähemmän wasabia, se kun on niin ärtsyä.)

  5. KATEUS, sullakin on espressokone! Minäkin haluan…mutta saksalainen ystäväni taannoin pudisteli päätään vaan kaikille mainoksissa oleville ja sanoi, että kannattaa ostaa sitten vähän parempi. Ja niin on jäänyt ostamatta, kun hinta lähentelee edelleen tuhatta euroa. Mutteripannu ei sykäytä, joten keittelen aamulla ½ tummaa presidenttiä ja ½ Pauligin espressoa.

    Olen tehnyt tasan kerran maki-rullia netistä löytämäni ohjeen mukaan, ja minusta maustettu riisi maistui todella hyvältä, samoin muukin. Meillä oli makeaa soijaa, ei ihan oikeaoppista, mutta hyvää.

  6. arleena,
    Etkö syö graavia kalaakaan? Minä taidan aloittaa ankaran sushireseptien etsinnän netistä 😉

    Celia,
    Kiitos linkeistä, joskus sitä vaan on niin pöllämystynyt, että ei itse älyä etsiä mitään tietoa, vaikka nököttää tietokoneella joka päivä. Maki-rullaa pyörittelemään, siis. 🙂

    Kieku,
    Tervetuloa Melukylään! Onpa lohdullista kuulla, etten ollut ainoa, joka en tiennyt, miltä sushi maistuu.

    sammakko,
    Kiitos, kiitos, kiitos sanoistasi! Suussani ei ollutlaan (vikaa vaan ravintolan ruoassa, Mahtavaa! Nyt kyllä koluan blogisi joka nurkan, kai siellä perusohjeet on näihin susheihin, makirullin ja sashimeihin? Ja jos ei ole, niin saisiko toivoa teidän perheenne suosikkeja? Luulisi, että Tampereelta saa raaka-aineita, wasabia mulla jo onkin kotona, mutta nämä levät ja garit? Sushi-riisiä on näkynyt jo pitkään joka marketin hyllyssä, se ei ainakaan ole ongelma, eikä se japanilainen riisiviinaetikkakaan.

    katriina,
    Älä sinä usko kaikkea, mitä saksalainen sulle sanoo. 😉 meidän ressomasiina on Krups- merkkinen, ostettu n. 3 vuotta sitten sittarista, jossa se oli esittelykappaleena pölyyntymässä yksin ja orpona hyllyssä. Se lähti siitä satasella. Tässä nyt seuraa mainospuhe, mitä sillä satasella oikein sai:
    Lämpölevy, tottakai, että kupit lämpiävät. 😉
    Irtokahvia varten suodattimet, yhden kupin ja kahden kupin. Ja tietysti se varsivekotin, mihin se kahvisuodatin isketään kiinni ja mikä kiristetään koneeseen.
    Koneessa on myös E.S.E valmius ja sitä varten oma suodatin (ja sitä varten taas oma kiristysvarsivempain), joka on käytössä enemmän. Se tarkoittaa: Easy Serving Espresso, eli voin ostaa valmiiksi pakattuja kerta-annosteltuja ressokahvinappeja. Kätevää ja todella siistiä. Tosin Tampereelta ainakaan ei niitä nappeja saa kuin Illy- merkkisiä ja niitäkin vain muutamasta kaupasta, mutta ei haittaa, minä en Pauligin espressoa edes suostuisi ostamaan, italialaista vaan!
    Sitten tämän halpismallin paras ominaisuus: imee maidon silikoniletkua pitkin sisäänsä ja keittää sen kunnolla siellä. maito tulee toista putkea pitkin ulos ja siitä voi säädellä sitten kuinka vaahtoista sen maidon haluaa olevan. Ei siis vain jotain maitoon työnnettävää ”viisaria”, joka höyryttää maitoa mukissa. (Maitoputket puhdistetaan kierrättämällä niissä käytön jälkeen vettä, jos ketä kiinnostaa) Ja kaikki tämä satasella!
    Miksei mutteripannu kiinnosta? Minä käytin tavallista mutteripannua vuosikausia ennen tätä pörinäkonetta, mutteripannu on aivan loistava, ei tavallisella kahvinsuodattamisella saa samanlaista, eikä minun mielestäni myöskään Pauligin kahvista, vaikka sen kyljessä lukisikin ”espresso”. Osta, Katriina, italialaista ressoa, sitä saa joka kaupasta ja mutteripannu, suosittelee

    Krisu 🙂

  7. Voin kuvitella, mitä ilmeitä sushi-herkut aikaansaivat teidän perheessä, heh. Mä olen joskus syönyt miso-keittoa ja mulla on siitä ihan sama muistikuva: mautonta litkua.

    Kunniaa on kuitenkin taas saatavilla, joten piipahdapas blogissani, kun kulinaarisilta riennoiltasi ehdit.

  8. Vieläkö syöt hiilaritietoisesti?

    Olen syönyt itse siten myös jo useamman vuoden – vaikkei sitä aina blogistani huomaakaan, koska siinä on koko perheen pöperöitä ja koska itsekin syön mitä vaan kunhan kokonaisuus pysyy vähä- tai kohtuuhiilarisena.

  9. Iines,
    Täytyy laittaa oma misopata porisemaan, ei auta. Jos maistuisi paremmalta. 😉 Tulossa ollaan!

    Vesimeloni,
    tervetuloa! Kyllä syön, olen elämäntapakarppi. Mulla on parilta vuodelta tarkka päivittäinen ruokapäiväkirjakin karppipalstalla, mutta kyllästyin pelkän ruoan ajatteluun ja kuvaamiseen ja kirjaamiseen, kun tuo kamerakin on vienyt enemmän kuin sen kuuluisan pikkusormen.
    Olen tosi iloinen, että löysin blogisi, karppiblogit ovat monasti salasanojen takana, vaikken kyllä ymmärrä, että miksi. Blogilistalla saisi olla joku foorumi, missä saisi huudella lukittujen blogien ylläpitäjiä, että josko antaisivat innokkaille ”faneilleen” mahdollisesti salasanan. Minä myös leivon pullat ja piirakat, mutta sehän ei tarkoita, että itse niitä söisin. Vaikka kyllähän sitä nyt maistella pitää, niin kuin nyt tätä sushiakin, mutta kamala turvotus siitä yleensä seuraa. 🙂

  10. Voi kun ihanaa, että on muitakin elämäntapakarppailijoita kuin minä!

    Samaa mieltä tuosta maistelusta ja myöskään vieraisilla en nirsoile, satunnaisiin hiilaripiikkeihin kun ei terveys (ainakaan enää) kaadu. Arki ja isot linjat ne kuitenkin on mitkä ratkaisee 🙂

    Saanko linkittää blogisi?

  11. Elmis

    Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan syönyt japanilaista ruokaa. Usein kuitenkin aikonut (tämä ikään kuin lieventämässä ennakkoluuloista vaikutelmaa). Ennen kuin höösäät Hesaan kannattanee testata se Tampereen toinen japanilainen, Norimaru. En tiedä, onko pöperö siellä minkälaista mutta ainakin bensarahaa säästyy 😉

  12. Vesimeloni,
    Iloinen olen, jos linkität, kiitos! Teen saman tempun sinulle. 🙂

    Elmaelina!!
    Mihin kaivoon sä olet upottanut blogisi? Siihen on täytynyt olla tosi hyvä syy, mun on pitänytkin sitä täällä itkeä. Tyrmistyin, kun ei ollut vähän aikaa sitten enää mitään virkkuuksia eikä muitakaan mukavuuksia missään, yhyy 😦
    Vai on meillä toinenkin susi-paikka? Kiitos tiedosta. Ja hei, vuosia meni tämän asian suunnitteluun meilläkin. Kovin on hämäläistä touhua, hah.
    Laitatko muuten uuden blogin pystyyn? Mä olen saanut tänään blogiin hienon prenikan ja ajattelin juuri sen yhteydessä ulista, etten voi sitä sinulle ojentaa, kun olet hävinnyt aivan ilmaan, puff! Annathan kuitenkin kuulua itsestäsi? 🙂

  13. Kiva ja kiitos myös! 🙂

    Norimaru on hallissa ja oli joskus aikaan saman omistajan samanmakuinen paikka kuin Marusekikin, mutta on kuulemma sittemmin vaihtanut omistajaa. On jo pitkä aika kun olen käynyt, joten en ole maistellut tämän uuden omistajan tuotteita.

  14. Hallissa? Olen tainnut kulkea siellä silmät kiinni…

  15. Kiitos valaisusta! Pitääpä alkaa sittenkin katselemaan näitä kukkarolle sopivia töhöttimiä, jos saisimme oman lopultakin kahvikoneen.

    Heh, on mulla mutteripannu, mutta sen putsaaminen on ihan kamalaa. En tahdo saada osia irti pestäväksi ja mustaa töhnää jää tiivisteen alle ja hermostun ja revin tukkaa. Toisekseen sen en ole varma, käykö alumiininen pannu keraamiselle tasolle. -Mutta otan opikseni, ostan tästä lähtien vain italialaista kahvia espressoon!

    Inhoan laitteiden pesua niin paljon, että vispaan ja raastankin mieluummin käsin kuin hajotan monitoimikoneen tuhanteen osaan ja tiskaan ja kuivaan ja kokoan taas kaappiin. 🙂

  16. Juu, siellä se ainakin viimeksi oli ellei ole sittemmin muuttanut kun en ole tosiaan paikassa aikoihin asioinut http://www.aleksinravintolat.fi/norimaru/index.html

    Uusi omistaja selvisi nyt vasta googlatessani minullekin 😉

  17. Juu graavia kalaa syön, itseasiassa se on ”kypsytettyä”, mutta että ihan sellaisenaan raakaa en kyllä syö.

    Timantteja ei ole koskaan liikaa ja tiedän, että sinulla niitä on. Kaikesta huolimatta annan sinulle vielä yhden, oikein briljantin. Se löytyy blogistani.

  18. En ole koskaan syönyt sushia. Kaupunkimme kauppahallissa olisi sushibaari, jossa näyttää kuhina käyvän. Jospa uskaltaisin sinne lounaalle joskus.. Raaka kala kun ei ole ihan mun juttu.. Kun ei oikein kala muutenkaan, paitsi lohi ja tonnikala (josta kerran taisin mainita).

    Mutta tuosta espressokahvista: olen ajatellut hankkia sen mutteripannun alkuun. Lähikaupassamme myydään kolmea erilaista italialaista espressokahvia ja lisäksi Pauligin. Mietin että mitähän eroa niissä kolmessa italialaisessa kahvissa on, hintaeroa oli, ja mietin otanko kalleimman pakkauksen. Olisiko se laadukkainta? Ja mutteripannujakaan ei ihan helpolla löydy, tai siis hinnat vaihtelevat kovasti eri kaupoissa..

    Joskus kun ETSII jotain kaupoista, ei tahdo millään löytää. Näin on käynyt astiatelineen etsimiselle: etsin PUISTA tiskipöydälle laitettavaa astia/lautastelinettä. Ei löydy mistään! Isossa Kodin Ykkösessäkin tarjottiin muovista, valkoista, sellaista kesämökkimallia. Enhän minä sellaista halua! No etsintä jatkuu!

  19. Katriina,
    Mutteripannu vähän ”patinoituu” käytössä, heh. Mutta sehän on nyt niin muodikasta! Ei mulla keraminen liesi naarmuttunut siitä sen kummemmin, kun muisti nostaa sen pois, ettei hilaa sitä pintaa pitkin, ymmärrät, mitä tarkoitan.
    Minä taas inhoan käsinpesua eniten. Kaikki pitää saada yleensä koneeseen. 😀

    Arleena,
    Ooh! Kohta voin tehdä itselleni (virtuaali)tiaran! Kipaisen hakemassa aarteeni, kiitos siitä sinulle. 🙂
    no niinhän se on, graavattu ei ole aivan raakaa.

    Sooloilija,
    Otat lohisusheja? Toivottavasti sinulla käy parempi tuuri kuin minulla, tarkoitan, että maistuu.
    Miten oikeassa olet, silloin kun jotain etsii, sitä ei tahdo löytyä mistään. Puisia astiankuivatustelineitä? hmm, jossain niitäkin on? Käy katsomassa jostain sisustustavaroita myyvästä vintage-tyyppisestä puodista, luulen että onnistaa. 🙂
    En nyt osaa sanoa, että mikä niistä espressoista olisi parasta, aina ei se hintakaan sano mitään. merkki on varmaan Lavazza, sitä on saatavilla Suomessa jo ihan marketeissakin. ja sitten on paremmin varustelluissa kaupoissa Illy- merkkistä, joka on kamalan hintaista. (minulle kelpaisi kyllä Lavazzakin, jos sitä saisi niitä kertanappeja). Melkein sanoisin, että kokeilemalla löydät oman suosikkisi, eikä se välttämättä ole sitä kalleinta. Vaikka kaikkihan ne ovat juhlamoskaan verrattuna hintavia. Mutta mihin sitä sitten vertaa, mikä on kallista? Minä en osta olutta, minulla on varaa kahviin, näin ajattelen. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: