Oma elämä (osa I)

Eilinen oli aika vauhdikas päivä. Kaiken toiminnan yllä leijui nimittäjänä ”taloyhtiön muurahaismyrkytys alkaen klo 11.”

Mummu vietiin Lahteen lähtevään autoon asemalle yhdeksitoista. Sitä ennen oli tyhjennetty ja pesty tiskipöydän alakaappi ohjeiden mukaan. Toinen ohje aiheutti vielä enemmän puuhaa:

-”Toivomme, että varaatte tilaa joka huoneeseen niin, että nurkkiin ja kulmiin sekä seinän vierustoille pääseminen helpottuu.”

Kirjahyllyt, vesisängyt, pianot ym. raskaat esineet sai jättää paikoilleen, mutta siltikin. Imurihommiksihan se meni ja heti aamutuimaan. No eihän tässä vielä kaikki.

-”Kotieläimet on pidettävä poissa torjunnan aikana.”

Jaaha. Koira sitten auton perään könöttämään, kotiin ei ollut menemistä kahteen tuntiin kenelläkään desinfektoreiden käynnin jälkeen. Koiralle kuppi mukaan ja vettä pulloihin, aurinko paistoi.

Tuplailon puolikkaan kuljetus bussille, joka kuljettaa jalkapalloleirille, klo 12.30. Hmm. Kaikki kolme poikaa kutsuttu entisen naapurin pojan 11-vuotissynttäreille tasan eri ilmansuuntaan n. 30 km:n päähän. Alkaen klo 12.00. Jalkapalloilija ei luonnollisestikaan mene synttäreille. (vaikka itku siitä kutsusta kyllä tuli ja melkein kalliin leirin peruutus) Onneksi Mies on vapaapäivällä, käytössä kuljetuksiin kaksi autoa, huh.

Yhden kassiin lyödään viime hetken tavaroita leirille, roskakaappia siivotaan, lahjaan tehdään korttia, sohvantakusia imuroidaan ja minä vaan haluaisin juoda kahvia, apua…

Ja kun ei se punahaalarinen murkkumyrkyttäjä ole tullut meidän huusholliin siihen mennessä, kun kaikki, joiden on tarkoitus jäädä eloon, ovat poistuneet tarpeeksi kauas, niin mistä sen tietää, koska saa tulla takaisin? apua…

Minä vein jalkapalloleiriläisen bussin lähtöpaikkaan. Suupielet roikkuivat pojalla melkein vyötäröllä, niin pelotti, että jos ei se uni tulekaan vieraassa paikassa. (En antanut ottaa kännykkää, julma äiti!) Maalaiskoira toisessa kädessä narussa kaupungin vilinässä, *lääh-lääh ja nuuskis, sählyn-sählyn* ja toisella olkapäällä pojan sikapainava kassi. Olkapäähän tuli painavan kassin aiheuttamat fritsut. Millä se vekara kantaa sen säkkinsä leirillä?

Miehen kanssa sovimme treffit Prismaan. Tätä romantiikan määrää! Kotona ei niin ketään eikä sinne voi mennä. Prismaan! Onneksi löysin Gigantin rakennuksen takaa varjoisan paikan, että voin huoletta jättää Sniffan autoon.

Prismakeikan jälkeen kello-pahus olikin jo niin paljon, että päätimme ajaa kodin kautta -tilannekatsaus- hakemaan kahta poikaa maalta synttäreiltä. Kunnei edes kahville oltu ehditty ja mulla oli aivan oikea nälkäkin jo pikku hiljaa. Kahdella autolla peräkkäin, semmosta ekoloogiaa meidän perheessä, jep!

Kotiin saattoi onneksi jättää koiran, ovessa oli lappu, moneltako oli käyty. (klo 12.00) Samoin jätimme myös toisen auton. Synttäripaikan ovesta sisään, ja onneksi niin hyvä tuttuni tämä äiti, että saatoin sanoa suoraan ovenraosta -”keitä, kiltti, kahvia pian meille”. Saihan sitä ja mansikkakakkuakin.

Niin hyvin viihdyimme, että tajusin vasta viideltä, että Ex on tulossa hakemaan näitä kahta poikaa puoli kuudelta. Ajoaikaa kaupunkiin se rapiat puoli tuntia eikä yhtäkään kassia pakattuna. apua…

Mutta Exäni ei ole koskaan silloin, kun hän sanoo olevansa. Siis toki soitimme, mutta hän nyt oli muutenkin tulossa vasta tunnin päästä. (Miten voi sanoa jonkun ajan, eikä se ikinä pidä paikkaansa, sitä mä kyllä jaksan lopun ikääni ihmetellä.)

Lasten kanssa kotiin, kassien pakkaus, Isoveli vei Sniffan pikku lenkille , ja sitten odoteltiin.

Kello oli kahdeksan, ennen kuin me saimme Miehen kanssa ruokaa!

Gourmet-ateria: grillissä tiristettyä makkaraa, samoin grillissä lämmitettyjä uusia eilisiä perunoita. Kaikkea-mitä-kaapista-löytyy: Lohta, silliä, keitettyjä munia, hämäläistä munajuustoa (teen sitä koko ajan), paprikasalaattia, ym. Arvatkaapa maistuiko hyvälle keräilyerät? Ulkona vielä söimme, koska koti oli sekaisin.

Ruoan jälkeen ripustimme äitini lyhentämät verhot ensimmäiseksi ja siirtelimme huonekalutkin omille paikoilleen. Koira iltalenkille ja Mies lähti huomisen aamuherätyksen takia jo Hesaan, buhuu! Jäin rätti-poikki väsyneenä yksin kotiin.

PS1. Pitkästä miehestä on paljon iloa, se ripustaa verhojakin tosta noin vaan, ojentaa käpälänsä kattoon kiinni ilman jakkaraa.

PS2. Hajuton myrkky on iloinen asia. Jotenkin vaan tuntuu, että onko sinne nurkkiin ruikittu muuta kuin vesihöyryä ollenkaan, kun ei haise. Kyllä nyt pari kuukautta tuntuva katku varmistaisi myrkytyksen tehokkuuden eikö? 😉

5 vastausta artikkeliin “Oma elämä (osa I)”

  1. Päivän selviytyjäsankarihan täältä löytyy..Se sädekehä loistaa tänne saakka :).

    Tuossa tahdissa olisin kellahtanut jo alkumetreillä..varsinkin jos kahvia ei ollut lähettyvillä.Huh!

  2. Hurjaa menoa lomalaisella! Kyllä kolmen kouluikäisen kanssa on vielä paljon meininkiä, eihän sitä enää muistakaan. Onneksi se pitää äidin vauhdissa ja nuorekkaana, mummoutuminen odottaa vasta vuosikymmenten päässä ;-D

  3. pikkujutut,
    kahvihampaan kolotus oli ihan mahdotonta.

    arleena,
    hetkiset ja hektiset aivan sikin sokin koko päivän. 😀 Kerron, onko eloonjääneitä.

    katriina,
    vauhtia piisaa niin että lonkat soi! Mulla on nivelpussin tulehdus oikeassa lonkassa, juuri ennen juhannusta tuikattiin taas kortisonipiikki ja lääkekuuri… Mistään teholiikkumisesta ei voi nyt lomalla kuin haaveilla, vaikka aikaa olisi. Hitsit, kun ei ehdi hoitaa lääkärissä käyntejäänkään kuin kesälomalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s