Oma elämä (osa II)

Yksin kotona koiran kanssa. Loma. Ei ole pakko mitään. Voisi laiskasti käännellä kirjan sivuja. Kahvitella vaan koko päivän…

* * * * * * *

Onko minuun rakennettu joku tekemiskytkin? Vai onko se yleinen sukupuoleen valjastettu ominaisuus? Naisen virheellinen kytkentä jossain geenien kaksoiskierteisissä aminohappoketjuissa? Taitaa olla kyllä ihmisen korvien välissä jotain pahasti vialla, kun vapaaehtoisesti järjestää itselleen pyykkipäivän, vaikka ei olisi mikään pakko. Lakanoita, froteita, farkkuja, villapipoja!! Soittakaa piipaa-auto Melukylään.

Advertisements

5 comments

  1. Kyllä se on se naisgeeni, joka melukylässä jylläsi. Se iskee yleensä yllättäen yksinollessa.
    Siivous ja pyykinpesu vaatii nimittäin tilaa paljon ympärilleen, silloin ei jaloissa saa pyöriä kukaan.

  2. Se tekee hyvää! Putsaa turhat painolastit päästäkin: miten hyvä onkaan olla, kun kaikki on pesty ja siirretty puhtaana kaappeihin.

    Tuo kuva on aivan mainio, se kuvittaa täydellisesti kertomuksesi.

  3. Kyllä muuten tekikin hyvää! Puhdasta ja raikasta pyykkiä paljon, paljon. Nyt jaksaa taas poikien mekastustakin.

  4. Taidan minakin juoda samaa kahvimerkkia kuin sina, kun samoja poden ;o) En niinkuin millaan saa konettani pysahtymaan.

    Kuva on mainio! Arkisestakin saa niin hauskaa!

  5. M’man,
    Hauska nähdä 🙂 ooh? kahviko tähän kaikkeen on syynä? En kyllä vaihda merkkiä! 😀 Kiitos sanoistasi. Kuvaaminen on kyllä mukavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: