Nyt se kokkaa sunnuntairuokaa

Vaarin hirvenlihat muistin taas kaivaa pakastimesta. On se merkillistä: isältäni saan sorsat ja jänikset ja hirvenlihat, silti pitää tehokasvatettua broileria kaupasta hakea. Tuppaa arvoliha unohtua pakkaseen käyttämättä.
Mitä sitten teen, kun nyt jo hirvenmetsästyksessäkin passimieheksi siirtynyt yli seitsemänkymppinen isäni ei enää lihoja pakastimeeni kanna? Pankrotti edessä…
Tässä kuitenkin resepti hirvenlihapataani. Pekonia ei tällä kertaa ollut. Ja yleensäkin otan, mitä on.

Hikoilevat munakoisoviipaleet:


Paljon sipulia isoina lohkoina. Monta valkosipulinkynttä myös.


Liha ruskistumassa paistinpannulla.


Pata menossa uuniin. Jauhoja ei tarvita saostukseen, munakoiso ja kesäkurpitsa ja sipulit saostavat soosin sopivaksi.

Ruusukaalit ensin kiehutin suolavedessä, sen jälkeen loppusilasin paistinpannulla voissa. Kyllä, voita käytän aina, en koskaan mitään kissanrasvoja. Kissanrasvoilla tarkoitan margariineja. Laadukas oliiviöljy kuuluu meillä myös ruokavalioon, samoin kylmäpuristettu eli extra virgin kookosöljy!


Valmis karpin annos: hirvenlihapataa, voissa paistettuja ruusukaaleja ja iso kasa hapankaalia. Kaalit kiehuivat inasen liikaa, tuli pikkasen mössöä. Ei haitannut makua kuitenkaan.
Pojille lisäksi riisiä.

6 vastausta artikkeliin “Nyt se kokkaa sunnuntairuokaa”

  1. Sinulle on tuotu kukkapuska Omenapuun alta.
    Ihania ruokakuvia! Miten kirkkaita ja tarkkoja, pystyisinpä itse samanlaisiin. Epäilemättä maku on myös loistava.

  2. Kiitos tuhannesti Katriina! Täytynee laittaa kaikki kukkapuskat samaan tekstilootaan. 🙂
    Kiitos myös kuvakehuista. Kuvat kirkastuvat pimeänäkin päivänä, kun niitä hiukan fiilaa Photoshopin avulla. Tämä on myös viisaammilta saatu oppi: Kun kuvaa pienentää, sitä pitää sitä ennen myös terävöittää, muuten tulee suttukuva. Minun alkuperäisten kuvieni leveys on jotain 3008 pikseliä. Tänne blogiin pienennän kokoon 800 tai 900 pikseliä. Sitä ennen yleensä joudun rajaamaan ja terävöitän aika rajustikin. Kikkailua tämä vain on. 🙂

  3. Aivan vallan herkullisen näköistä pataa! Pitää varmaan alkaa ite metästämään, kun ei miun pakkaseeni kukaan mitään herkkulihoja kanna :/ Hevosen lihaa sentäs on tarjolla silloin tällöin, mutta kavereille ei pidä kertoa mitä lautasella on, kun jättävät muuten syömättä 😀

    hannan

  4. Hanna,
    Tee lampaasta, tulee herkkua.:)
    Joskus olen ostanut Treen kauppahallista hevosen suolalihaa vai olikos se palvia. Oli TOSI hyvää!
    Eikös ennen metwurstiin oikein kuulunut hevosenlihaa laittaa?

  5. Taidetaanpa sitä heppaa vieläkin joihinkin metukoihin tunkea, muistan ainakin kun itse piti varhaisteiniuhmaiässä aina tarkistaa ettei pollea oltu pistetty lihoiksi 😀
    Tämä resepti lähtee kokeiluun kun seuraavan kerran on kaupassa lammas tarjouksessa tai äitillä pakkasessa ylimäärästä heppaa. Sitäpä pitääkin muistaa pakastaa vähintään kuukauden päivät jotta trikiniit ja muut vaaralliset matoset kualevat. Palviheppa on kyllä hyvää, mutta onkohan sitä pakastettu O.o

    hannan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s