Kaalipata

Se tavallisista tavallisin, mutta aina niin hyvänmakuista. Jokaisella on varmaankin hiukan eri versionsa tästä tyylikkäästä arkiruoasta, minun “salainen” aseeni on lampaanliha ja nykyisin usein myös chili.

Näistä aineista tällä kertaa:

 

• kaalia
• n. 500g lampaan jauhelihaa
• 1 pkt savukasleria (Wotkin’s! Ja tätä ei Treelta tietääkseni saa, aarre!)
• porkkanoita
• nippu sipulia
• valkosipulinkynsiä
• 2 tl thai chilitahnaa
• suolaa, pippuria myllystä
• paprikajauhetta, cayennepippuria
• paljon timjamia
• voita kaalin ja porkkanoiden paistoon

Kaali pilkotaan sopiviksi paloiksi, samoin porkkanat ja sipulit ja valkosipulinkynnet. Paistinpannussa voissa ruskistetaan kaalit sopivissa erissä ja siirretään pataan, huuhdotaan pannu lopuksi ja huuhdeliemi pataan myös. (Porkkanoita ei ole pakko “paistaa”, mutta yleensä käytän nekin paistinpannussa maun takia.)

Liekkiä jo padan alle, näin kesäkaalista tehtynä tämä ruokahan ei kauan vie. Jauheliha ruskistetaan, samoin sipulia hiukan, paistinpannuun myös chilitahna, paprikajauho ja cayenne jauhelihan sekaan, että maut irtoavat. –>pataan. Taas voi huuhtoa pannun. Valkosipulia en yleensä pahemmin ruskistele, ettei muutu kitkeräksi, se siis nyt pataan.

Tarkistetaan, että on nestettä muttei liikaa ja suolataan ja pippuroidaan pata ja laitetaan kansi päälle ja annetaan putputella hellalla miedolla lämmöllä, kunnes on syötävää. Puolisen tuntia riittää kesäkaalille, minä en yleensä katso kelloon vaan pataan. Lopuksi lisätään paloiteltu (kypsä) savukasler ja timjamia roiskitaan maun mukaan, tuoretta tai kuivattua. Puolukkahillo toimii kylkiäisenä aina.

Valmis annos:

Possuvartaat ilman grilliä

Tuplailon puolikas tilasi pyhäruoaksi possuvartaita. Sopihan se. Ostin pari maustamatonta filettä viikonlopuksi ja tein tänään aamulla marinadin: öljyä, sweet chili-kastiketta, Dijon-sinappia, timjamia, rosmariinia, suolaa ja mustapippuria myllystä. Putsasin ja paloittelin fileet annospaloiksi lillumaan liemeen.

Yleensä laitan paprikaa ja kesäkurpitsaa vartaisiin myös, mutta paprika on nyt niin sikakallista, enkä ollut älynnyt ostaa mitään herkkusieniäkään edes. No, tikutin liotettuihin tikkuihin siis omenaa ja kesäkurppaa, yleensäkin otan, mitä on.

Kun piti alkaa grilliä kuumentaa, tyssäsikin homma sitten siihen. Kaasua on kyllä, uusi “komposti”pullo ihan täynnä, mutta jos sitä kaasua ei tule grilliin, niin kuinkas kärvennät evääsi?

Hain jo naapuria apuun, että onkohan nyt kaikki korkit ja kannet pullossa kunnolla kiinni, kun ei sitä kaasua tule. Oli ne. Soitto Helsinkiin Miehelle, joka kuitenkin oli sen pullon uusinut. Sieltä tuli vastauksena epäilys, että grillin sytytys ei toimi. Ja pah, sanoin minä, ei kai nyt sytytys mene epäkuntoon jos kaasupullon vaihtaa?

Naapurin mies vielä avasi kaasuhanan ja painoi matalapaineventtiiliä samalla, kun minä napsauttelin käynnistysnappuloita. Johan toimi, ei mitään vikaa! Vaan jäikös naapuri reiluksi puoleksi tunniksi painamaan kaasupullon venttiiliä, vaikka kyllä sitä ehdotin? Ei se. Enkä minäkään kyllä voi yhtä aikaa grillitikkuja käännellä ja istua kaasupullon nokassa, blah…

Mitäs sitten? Piti kaivaa parilapannu kaapista. Sitten eivät lihat ottaneet pannun pohjaan, vaan jäivät keikkumaan reunoille tikkujen varaan, kaikki oli nyt vastaan! Siinä sitten lykin varrasemmeet tiukkaan toisiinsa kiinni ja katkoin tikkuja lyhyemmiksi käsin ja ajattelin rumia. Ja kaadoin itselleni lasillisen punaviiniä.

Lopuksi työnsin pintakäsittelemäni vartaat vielä varmuudeksi uuniin veneperunoiden seuraksi. Kyllä niitä pystyi syömään, mutta johan oli homma!

Mies toi myöhemmin illalla Tampereelle tullessaan joltain huoltoasemalta uuden venttiilin ja letkun kaasupulloon. Siinä se vika oli, grilli saa taas kaasua ja Melukylän poppoo oikeaa grilliruokaa, kun on tarvis.

Italialainen munakasrulla

Yhtenä aamuna tässä laittoivat maikkarin aamuteeveen Ruokalassa tomaattista munakasrullaa italialaiseen malliin. Jäi mieleen, enkä ole pitkään aikaan munakasrullaa tehnyt, vaikka se on helppoa ja hyvää ruokaa. Ajattelin, että voisin kesällä joskus kokeilla, kun oli ihan kylmänä tarjoiltavaa rullaa.

Ei sitten odoteltu kesää, tein jo tänään ja tapojeni mukaan muuntelin reseptiä. Muunteluun oli tällä kertaa syynä mm. poikien haluttomuus syödä vuohenjuustoa. Eikä meillä kyllä ole kaapissa vakiona mitään kummaa tomaattijauhoakaan, johan nyt.

Annoksesta pitäisi riittää kahdeksalle. Varmaankin semmoista pikkusyötävää.

Ainekset:

• 5 munaa
• 4 dl maitoa
• vajaa desi vehnäjauhoja
• 1/2 tl suolaa
• töräys tai kaksi tomaattipyrettä tuubista

Täyte:

• 200 g pehmeää vuohenjuustoa (käytin maustamatonta creme bonjouria!)
• 1 dl hienonnettua basilikaa (ei ollut tällä kertaa)
• 200g ilmakuivattua kinkkua t. ohutta kinkkusiivua
• 1 ruukku rucolaa tai muuta salaattia

Vispaa kananmunat ja maito. Lisää tomaattipyre, suola ja jauhot. Sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.

Paista munakasta 200° n. 20-25 min. Kumoa levy hieman jäähtyneenä. (Hienonna basilika ja sekoita se pehmeän juuston joukkoon.) Levitä juusto jäähtyneen munakkaan päälle. Levitä kinkkusiivut tasaisesti juuston päälle. Silputtu rucola vielä kinkun päälle.

Kääri rullalle ja rulla vielä leivinpaperiin ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi ennen tarjoilua.

* * * * *

Siis….meillä kyllä syötiin heti? Njääh, ei se mitään. Voisi olla joskus juhannuksena vaikka sen kahden tunnin kylmähoitelun jälkeen aika nannaa tiivistä sorminsyötävää herkkupalaa, täytyypä kokeilla.

 

Ruokakuvia

Jäniksen kaveriksi sunnuntain pataan laitoin mm. herkkusieniä.

En ole tainnut kertoa, että olen parsahullu? Voisin syödä tuoretta parsaa joka aterialla. Minulla on parsakattilakin, se on aarteeni, eikä ollut hinnalla pilattu. Eläköön Ikea ja sen halvat hinnat!

Kuvissa yllä ja alla on eilinen evääni: valkoista parsaa keitettynä omatekoisen sitruunamajoneesin kanssa. Joku mikälienee lisuke sivussa on savulammasta. Pieni kiiltävä keko sen vieressä on valkosipulihyytelöä, makeahkoa.

Kierrän yleensä Lidlin kaukaa ihan periaatteessa, yritän suosia suomalaista, ja lähituotettua ruokaakin, jos vain voin. No eihän se aina onnistu tokikaan, ja parsakausi tekee säännöllisen poikkeuksen tähän henkilökohtaiseen Liiteli-boikottiini: parsa on siellä jatkuvasti tuoreempaa ja halvempaa kuin lähimarketissani.

Jänispata valmiina. Siinä on porkkanaa, hiukan palsternakkaa, kolme isoa sipulia lohkoina, shalotteja, valkosipulin kynsiä, herkkusieniä. Kaikki pyöräytettynä voi-oliiviöljy-seoksessa. (Aidossa voissa siis, meillä ei korvikkeita käytetä.) Ruokalusikalliset Dijon-sinappia ja aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä ketsuppia (Heinz). Suolat ja pippurit. Yrttejä. Ruskistettu ja paloiteltu jäneksen raatokin tietysti oli mukana. Ja vettä.
Uunista ottaessa kaivoin jäniksen osat pois ja erottelin luut lihoista, paloittelin lihat ja laitoin takaisin kastikkeeseen. Silppusin vielä sekaan nipun lehtipersiljaa ja lorautin varmuuden vuoksi sopivasti sekaan oikeaa hylatonta kermaa. Ei näytä niin esteettiseltä kuvassa, mutta maku oli jotain erinomaisen ja taivaallisen väliltä, vaikka itse sanonkin. Nih.

Jälkiruoaksi ensimmäistä kertaa suoraan pussista Tohtori Ötkerin Paahtovanukas. Helppo valmistaa ja ruokosokerikin oli mukana. Grillivastuksen alla paahtuminen kyllä kesti hiukan kauemmin kuin sen pakkauksessa sanotun minuutin. Ei paha, pojat tykkäsivät kovastikin.