Hiljainen viikko ja laiha lohtu

Pojat ovat olleet viikon isänsä kanssa lomareissussa Helsingissä. Aivan käsittämätöntä hiljaisuutta, Sniiffer kun ei paljon puhele, se vaan tuijottelee minua tai vesikippoaan tai lojuu, miten sille nyt parhaiten passaa.

Kyllä mekin teimme matkan, serkkujen synttärit olivat sunnuntaina Lahdessa. Se tahtoo sanoa, että minun serkkuni lasten syntymäpäiväjuhlat, mutta aina vaan puhumme serkuista, mitä sitä suotta saivartelemaan, koska muitakaan serkkuja heillä ei minun puoleltani ole ja  oma serkkuni on yhtä läheinen minulle kuin siskot muille.

Serkullani on myös kolme lasta, yksi poika, nyt 14, ja 10-vuotiaat tyttökaksoset. (Meillä on suvussa tällaista kaksosvikaa! ) Ensimmäistä kertaa eivät omat takkutukkani olleet näillä kivoilla kesäkekkereillä mukana, mutta me paikkasimme Sniffan kanssa ikävää ja menimme Lahteen serkkulaan jo lauantaina, Mieskin tuli sinne Helsingistä. 

En minä sieltä pippaloista pahemmin kuvia laita, Vesijärvessä kyllä oli yksinäinen joutsen lähistöllä, josta sain muutaman kuvan, mutta äitini pieni vuokrapalsta on siitä  poliisien majasta, missä juhlat pidetään, kivenheiton päässä. Sieltä on muutama kuva jo valmiina, heh.

Herne kukkii, se on kaunis.

kesäkurpitsan kukka ja sipulirivistö. Minä sain äidiltä sipulia suoraan pellosta ja ensimmäisen pienen keltaisen kesäkurpitsan ja avomaan kurkkuja.

Muutama kehäkukka oli vasta auennut, ja niin kuin pisaroista näkyy, ei sateelta vältytty taaskaan, lämmintä oli kyllä.

Olen aika väsynyt, kävin tänään lääkärissä, oikein sisätautispesialistilla. Olen ollut jo todella pitkään sitä mieltä, että joku mättää elimistössäni. Tuli tyroksiinit, vaikka arvot ovatkin normaalin sisällä, voisin itkeä helpotuksesta! Se on sittenkin kilpirauhanen! Laihuus häämöttää jo kulman takana, enhän ole ollut “dieetillä” vasta kuin kohta kolme vuotta, hemmetti.

Juhlahumua loman alkajaisiksi ja vähän kitinää hiuksista

Nyt on ollut juhlia viikon verran joka sormelle. Tai no ehkä ei, mutta kaikkine valmisteluineen tuntuu, että on liian kanssa ollut ja haluaisin nyt pikku hiljaa jo laskeutua loma-arkeen.

Oman työpaikan kauden päättäjäiset pikku risteilyn muodossa viime viikon maanantaina. Kahdet kevätjuhlat koululla, keskiviikkona tuplailon ja torstaina yläasteelle siirtyvän Isoveljen. Rehtorin puheenkin sain siis nauttia kahteen kertaan, hah. Nauratin Exää kertomalla hiukan etukäteen kakkoskevätjuhlassa, mitä rehtori seuraavaksi sanoo, samalla vältin omaa pitkästymistä.

(Ja samaan aikaan tuplailon puolikkaalla oli futismatsi läheisellä kentällä, kuinkas muuten. Siellä oli Mies kannustamassa, onneksi oli vapaapäivällä, uskomattoman tärkeitä nämä tärkeät aikuiset kentän laidalla, olen tullut huomaamaan.)

Lauantaina oli pojilla aamuyhdeksältä lipunnosto koulun pihalla ja todistusten haku. Pojat kysyivät, että tulenko sinne. No en todella! Pyörillä saivat kipaista koululle ja takaisin ihan ilman äitiä. Kotona alkoi valmistautuminen yo-juhliin. Niiden pitopaikka kuitenkin Lahti, että matkan takana. Ja jos ei tukanroikottimeni ole normaalilla ponnarillaan tai ammattilainen käkertimineen lähettyvillä, niin hikeä tippuu, vaivaa nähdään, eikä lopputulos ole ikinä edes sen näköinen, että kampa olisi käynyt kuontalon lähelläkään. Tällä kertaa asiasta on todiste, perillinen käytti jossain välissä mamman kameraa:

Tukka takaa:

Kotiinpäin lähdettiin Lahdesta ajelemaan joskus puoli kymmenen maissa illalla.

Eilen oli vielä yhdet 6-vuotiaan serkkuneidin synttärit Tampereella. Jäin suosista kotiin, juhlakiintiö aivan täynnä. Ex vei poikansa ennen kutsuja syömään ja sieltä suoraan taas juhliin. Minä nukuin pitkät päiväunet sohvalla, mmmmm! Siitä herättyäni kävelin Sniffan kanssa pitkän lenkin ja harmittelin, kun kamera oli kotona. Kaikki syreenit tuntuivat puhjenneen yhden päivän aikana kukkaan. Tein sitten uuden retken ilman koiraa, mutta kameran kanssa.

Tukkarutiinaahan mun piti. Onkohan maailmassa yhtään naista, joka olisi tyytyväinen omiin hiuksiinsa? Aina on vikaa, omasta mielestä siis. Tunnen jopa pari luonnonkiharat omistavaa, jotka vaihtaisivat päähänsä minun piikkisuoran littutukan! On ne vaan outoja. Jos minulla olisi luonnonkihara, ei olisi talvellakaan ongelmaa pipon jäljiltä, aina olisi kuohkea tukka ja irti päänahasta. kampaus ei muuntuisi vesirotan suoruudeksi sillä samalla sekunnilla, kun harjakihartimen töpselin vetää irti seinästä. Tunteja saat vääntää ja lopputulos on aina sama: suora! Jos siis itse olen asialla.

Permanenttiko? No ei, afrosäkkärää kiitos! Mulla on silkkitukka, ei hjuva. Sitä paitsi permanentin juurta kohottava vaikutus tällä juurakon kasvulla on max kuukausi. Olen aina ihmetellyt, kun kaverit kasvattavat hiuksia. Mulla tukka kasvaa ja rehottaa ihan itsekseen, ongelmaa on, etteivät lyhkymallit pysy kuosissaan kahta viikkoa kauempaa. Enkä saa niitä malleja “mallilleen” tukka on aina mallia “sojo” tai “piikkisuora” ja useimmiten se sojottaa väärään suuntaan, jos on lyhyt malli. Että olkoon ja roikkukoon, pistän sitten loppuelämän ponihäntää.

Pionini ja sen kavereita

Eilen se ensimmäinen pullukkanuppu vasta avautui kunnolla. Viime yönä otin tämän kuvan jalan kanssa siinä puolen yön tienoilla. Tämän nimi on nyt sitten “Karl Lagerfeld”. Jep. Kävin eilen Viherpuu-myymälässä vakoilemassa pionien nimiä ja tietenkin kaipaamassa isompaa pihaa, jonne saisi enemmän pioneita kasvamaan. Karl Rosenfeld on yhden punaisen suositun pionin nimi. Kun en nyt ole ihan varma, että onko tämä se, niin olkoon Lagerfeld.

Valkoiselle pionille arvuuttelin omasta mielestäni myös aika lähelle menevää nimeä, mutta lahopäänä unohdin sen nimen jo kotimatkalla. Teen uuden nuuskintaretken ensi viikolla sinne puutarhamyymälään. Kärhöjäkin pitää käydä katselemassa.

Tänä aamuna, kun pojat menivät koululle yhdeksäksi lipunnostoon ja hakemaan todistuksiaan, otin vielä nämä pari kuvaa:

Juhlasesonki menossa, ei ehdi kuvata, ei kirjoittaa postauksia. Kommentointikin on vähäistä, johtuen tästä juhlahumusta. Luen kyllä blogit niin suosikkilistaltani kuin googlereaderistakin. Kohta lähtö Lahteen yo-juhliin, sitä ennen on vielä vaikka mitä asiaan kuuluvaa ja kuulumatonta tösveröintiä suoritettavana.

-Uusi juhlakolttu (pinkki, pellavaa) ja siihen sopiva jakku (musta, pellavaa) ostettuna. Zukkikset (kahdet) ostettuna (voi oksu sentäs, että aina pitää laittaa). Piikkarit kiiltävät.

-Lahja ostettu, paketoitu, ruusu hankittuna, kylmiössä. (Älä unohda sitä sinne!) Aaa! Kortti pitää kirjoittaa. Kaikki oordningissa. Mutta kuka laittaisi mun tukan, aarghhh!