Viidakkokirja

Eli kukkapenkin rehotusta kuvina. Tänä kesänä, vaikka onkin sateista ja aivan yllättävän kylmää, maailma ja maisema näyttää paremmalta kuin muutamana edellisenä kesänä. Vihreältä ja kotoiselta. Rehevältä.

En minä niistä superkuivistakaan kesistä pidä, oliko se toissa vuonna, kun koivutkin huusivat hätäänsä ja kellastuivat veden puutteessa jo heinäkuussa.

Peurankello:

Köynnösruusu kukki piilossa ja maata myöten. Kun ei sillä reppanalla ole käpäliä eikä kärhöjä, millä se pitelisi mistään kiinni. Hain sunnuntaina Pinsiön Taimistolta ensiavuksi valkoisen puisen haitariritilän, jonka naulasin tänään aitaan kiinni. Kalastajalangalla sidoin ruusut ristikkoon, toivottavasti eivät kuristu kuoliaiksi. (Pinsiön puutahan yhteydessä on erittäin mukava ja mielenkiintoinen Antiikkikahvila Pehtoori, jossa saa ihan tummapaahtoista Presidentti-kahvia juodakseen. Siellä käyn mielelläni muutenkin nuuskimassa, vaikken mitään ostaisikaan.)

Tämähän ei ole minkään sorttinen ruusu, ystäväni tiesi sen olevan jalopähkämö. Viimeinen kuva on kyllä köynnösruususta:

Paljon kärhöjä

Pihassamme oli alun perinkin valkoiseksi maalattu ristikkoseinämä, semmoinen köynnössäleikkö. vähän huonokuntoinenhan se jo on, mutta olen päättänyt, että se on vaan muodikkaasti ränsistynyt ja sitä kautta romanttinen. Alhaalta on alkanut jo riukujen mätäneminen, mutta kun siinä on kaksi loistavasti viihtyvää kärhöä, halusin niitä lisää. Eri värisiä ja mieluiten eri aikaan kukkivia. Toiveeni kuultiin.

Paikasta kraapittiin ensin pois joku aluskasvi, joka leviteltiin siihen takaisin kasvamaan kärhöjen istutuksen jälkeen. Tuntuvat ainakin ne vanhat siniset clematikset pitävän siitä juurillaan. Säleikkövilliviini, joka aiemmin jakoi säleikön kahden kärhön kanssa, poistettiin kokonaan. Annoin sen ystävälleni, minulla kasvaa villiviiniä muualla tarpeeksi ja naapurista tulee seinää pitkin lisää.

Kannattaa kiinnittää huomiota työnjakoon, kohta 72-vuotias mummu kuokkii, kaivaa ja lapioi, minä hoidan raskaat kamerahommat, haha! (No ei nyt sentään ihan )

Yksi alppikärhö: sinivioletti alpina ja keltainen tangutina onkin kiinankärhö *edit 30.6.*. Muita ihanuuksia: Pari valkoista, Madame Le Coultre ja montana Grandiflora. Sitten vielä punakukkaiset Ville de Lyon ja Piilu (josta heti kysyin, että onko kirotudsvihre? hyi minnuu! ) Nyt sitten vaan odotellaan ja ihmetellään ainakin talven yli, että kestävätkö ne tuossa.

Suihkulähde!

Olen halunnut veden solisemaan pikkuruiselle pihallemme siitä asti, kun tähän pari vuotta sitten muutettiin. Mitään maahan kaivettua limaantuvaa muovikaukaloa en kuitenkaan ole halunnut, jo pihan koko on asettanut avolätäkkösuunnitelmille käytännön esteitä.

Pinsiön taimistolla muutama viikko sitten nähty esimerkki sai vihdoin aikaan toimintaa.

Tarvikkeet:

• vesipumppumoottori (en minä sen nimeä tiedä, hyvänen aika! Joku moottorikone)
• kiviä (paljon kaikkea isompaa alle, koristekiviä kerros päälle)
• umpinainen isoiso purkki, johon vesivekotin mahtuu sisään (Mies toi puutarhaltaan, luontaisetu, heh)
• vettä kraanasta

Homman toteutti juhannuspäivän iltana Mies. Sateessa. Ja koska Mies liioitteli hiukan purkin koossa, piti ihan kivivarkaissa käydä läheisellä tietyömaalla. Ei saa kertoa kenellekään, hys…

Mittumaarin aikaan

Hyvää mittumaaria eli juhannusta kaikille!

Rakeita ja täystuhoa

Viime viikon alkupuolella se iski, heräsimme poikien kanssa klo 6.15 yläkerrassa kattoikkunoihin satavien rakeiden aiheuttamaan meteliin. Eipä se vesisadekaan ihan äänetöntä ollut. Kauan ei punaisen pionin loistosta saanut tänä vuonna nauttia. Onneksi valkoisen nuput ovat tallella. Muurahaiset niissä kyllä ahkerasti kiipeilevät.

Mies ehdotti, että jos kerran punaisen pionin olen nimennyt Karl Lagerfeldiksi, niin tämä valkoinenhan voisi sitten oikein hyvin olla Calvin Klein. Valkoinen pioni on ristitty, se on “Calvin Klein”! Että näin meillä kasvikunta saa nimensä paremman puutteessa.

Mehiläinen ja kukka

*kuvalisäys 13.6.* Selviää viime kesänä istutetun alppiruusuni kokoluokka. Se istutettiin valkoisena…

Kukka, kukkia, kukassa

Se on niin totta, mitä suvivirressäkin lauletaan: “…kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen…”

Ojanpientareet, oma piha, puut, pensaat kukkivat. Ja kamera laulaa!

Tässä punainen pionini “Karl Lagerfeld” Olen aivan lääpälläni siihen.

Klikatkaa kuvat suuremmiksi, olkaa hyvät. Kovin paljon on vaan tuota siitepölyä, kaikki kuvat ovat keltapilkkusia, heh.

Tämän sinisen täytyy mielestäni olla ruiskaunokki. Voiko se olla, vaikka wikipedia väittää sen kukkivan heinä-syyskuussa ja nyt on vasta kesäkuun alku? Vai koskeeko info ainoastaan luonnonvaraista ruiskukkaa, ettei puutarhan sinistä somistusta?

*edit 4.6.* Tämä mikään ruiskukka ole, ainakaan Marin Puutarhapainajaisia-blogin mukaan. Vuorikaunokki sanoo siellä tietäjä. Ja muut kommentaattorit kertovat olevan liiankin helppo ja leviäväinen. Ilmankos sitä minullakin on liikaa.

Syreenit! Ja mikä tuoksu niissä on.

Vielä kurjenpolvi, (kai tämä on senniminen?)

sekä pihlajan kukka.

Pionini ja sen kavereita

Eilen se ensimmäinen pullukkanuppu vasta avautui kunnolla. Viime yönä otin tämän kuvan jalan kanssa siinä puolen yön tienoilla. Tämän nimi on nyt sitten “Karl Lagerfeld”. Jep. Kävin eilen Viherpuu-myymälässä vakoilemassa pionien nimiä ja tietenkin kaipaamassa isompaa pihaa, jonne saisi enemmän pioneita kasvamaan. Karl Rosenfeld on yhden punaisen suositun pionin nimi. Kun en nyt ole ihan varma, että onko tämä se, niin olkoon Lagerfeld.

Valkoiselle pionille arvuuttelin omasta mielestäni myös aika lähelle menevää nimeä, mutta lahopäänä unohdin sen nimen jo kotimatkalla. Teen uuden nuuskintaretken ensi viikolla sinne puutarhamyymälään. Kärhöjäkin pitää käydä katselemassa.

Tänä aamuna, kun pojat menivät koululle yhdeksäksi lipunnostoon ja hakemaan todistuksiaan, otin vielä nämä pari kuvaa:

Juhlasesonki menossa, ei ehdi kuvata, ei kirjoittaa postauksia. Kommentointikin on vähäistä, johtuen tästä juhlahumusta. Luen kyllä blogit niin suosikkilistaltani kuin googlereaderistakin. Kohta lähtö Lahteen yo-juhliin, sitä ennen on vielä vaikka mitä asiaan kuuluvaa ja kuulumatonta tösveröintiä suoritettavana.

-Uusi juhlakolttu (pinkki, pellavaa) ja siihen sopiva jakku (musta, pellavaa) ostettuna. Zukkikset (kahdet) ostettuna (voi oksu sentäs, että aina pitää laittaa). Piikkarit kiiltävät.

-Lahja ostettu, paketoitu, ruusu hankittuna, kylmiössä. (Älä unohda sitä sinne!) Aaa! Kortti pitää kirjoittaa. Kaikki oordningissa. Mutta kuka laittaisi mun tukan, aarghhh!

Vettä kukissa

Pikkusydän

Nyt on sitten epävarmalla maaperällä nämä arvailut. Kuvissa on joko kevätpikkusydän *dicentra eximia* tai

kesäpikkusydän *dicentra formosa*. Pitkän kukinta-ajan perusteella väittäisin, että kyseessä on

jälkimmäinen. Wannabeenä saan väittää mitä ikinä lystään, totuus voi olla sitten taas ihan jotain muuta.