Titanicin upottajat?
Valokuvatorstain 112. haaste: Tekstikatkelma
“Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida.
Ihana kuva – sanoja kauniissa paketissa:)
Kaunis kuva! Jotenkin nuo sivuillasi leijailevat lumihiutaleetkin vetävät ajatukset väistämättä Titanicin kohtaloon.
Kiitos, Susikairan akka.
Paljon luettua viisautta on siinä
Kaunis kuva, kirjoista vielä muodostuu sopivasti “jäävuori”
Minäkin tykkään lumisateesta.
Siinä sitä on Titanic upottajaa.
Hieno kuva Krisu,
Valtavan paljon sanoja tässä !
Ylimmässä kirjassa on jotain tärkeää merkattuna…?
Minäkin huomasin sen merkin.
Vanhoja totuuksia kirjojen kansissa. Pölyttyneitä sanoja ainakin joskus. Kuva hyvä.
Näin juuri… ihana kuva! Itsellä vähän inspiraatio kateissa; ehkäpä se vielä kumpuaa… aikaahan on vielä viikko!
Kiitos hiutaleista
No mutta, eihän noin kauniisti paketoituja sanoja voisi inhota
Kiitos teille kaikille. Mun täytyy olla rehellinen, en oikein sisäistänyt tämänkertaista haastetta, voi olla, että tuo vanha kirjapino on sanoisinko nyt vaikka helppo vastaus tähän mielestäni vähintäänkin ..öh.. kummalliseen haasteeseen. Lentää nykyisin haasteet niin korkealla, ettei tämmöinen tavallinen näkkileivän purija tahdo ymmärtää.
Siinä sitä historiaa…ehkä se Titanicistakin kertoo.
Olen samaa mieltä, lensi niin korkealla, että vajaaksi jäi minunkin ymmärryksellä.
Hei vielä,
Minunkin mielestäni haasteet ovat kovasti haastavia ja laitoinkin Valokuvatorstain porukalle kommentin että mahdatteko vetää jotain nenäänne ennenkuin rupeatte miettimään viikon kuvahaastetta !!
Tarjuska,
Miina ja Melita,
Mä en ymmärrä miksi haaste pitää olla sama myös runotorstaissa ja se voi tietysti olla syy siihen, että valokuvahaasteetkin on yhtä hemmetin symboliikkaa ja mambo-jamboa täynnä.
Loistavaa, Melita, että olit aktiivinen, mulla on näin joulualuspuuhaamisissa pyörinyt vasta ajatuksissa tuo ‘reklamointi’ näihin mielestäni jopa tekotaiteellisiin haasteisiin. Olen aikonut monta kertaa kitistä aiheiden abstraktiudesta ja saat minut häpeämään saamattomuuttani. Lupaan muutosta ja aktivoidun valituksiin. Mitähän ne vastaavat? ‘Ei ole pakko osallistua’ haha!
Hei vielä,
Oikeastaan lähetin kommentin noin huumorimielessä kun mielestäni niiden järjestämä aivojumppa ja sielunviljely on melkeinpä mielenkiintoista. Haasteiden kautta kun joutuu ottamaan sellaiset aivolihakset käyttöön, jotka arkielämän pyörityksessä ovat ihan lepotilassa – ainakin mulla.
Vastasivat että flunssan kourissa pikemmin kaivavat jotain nenästä ennemmin kuin vetävät sinne jotain.
Ja nyt – aion laittaa tähän elämäni ensimmäisen
hymiön ( osaanko ees )
Itse otan jouluntulon valtavan rennosti eli hidastan toimiani entisestäänkin ja tuijottelen vain parvekkeen jouluvaloja sohvan pohjalta, mutta sun ohjeen mukaiset rahkapullat aion kyllä leipoa niin hyvältä näyttivät – mums !
Nuo on uponnut yhtä varmasti kui titanicci
Hieno kuva. HIENO!
john,
Oh-show-tah hoi-ne-ne,
Kiitos!