Asuntomessuilla IV
Yksi postaus vielä, anteeksi, heh.
Ruokaa ja ruoanlaittoa rakastavana kuvasin niitä keittiöitä ja helloja. Kun me exän kanssa suunnittelimme taloamme n. 10 vuotta sitten, olisin halunnut keittiööni välitilaan kaakeleiden tilalle lasin, se oli silloin hoteinta hottia, mutta miellyttää se silmääni vieläkin. Perustelin silloin exälle mieltymystäni myös lasin/pleksin edullisuudella. Vastustus oli sitä luokkaa, että antauduin kaakeleiden edessä. Vaasan asuntomessujen keittiöissä en sitten pahemmin bongaillut muuta kuin lasia välitilassa, hmph!
Messujen erikoisin liesikupu, se kuparinen. Minä ihmettelin vaaleaa liesitasoa.
On se valkoinen keittiö tähän vielä laitettava.
Välitila lasia…
…samoin tässä, kuvalla varustettuna. Niitähän voi vaihtaa, tunkee vaikka sanomalehteä tai Aku Ankan sivuja.
Makuasioista ei voi kiistellä. Minä kokkaisin tässä silmät kiinni tuon tapetin takia, voi oksu. Ihana terästaso ja liesituuletin, johon ei lyö päätään. ja kas kummaa: välitilassa lasi.
Musta keittiö. Ai niin, vetimettömiä olivat keittiöiden laatikot lähes joka talossa.
Kuvassa seuraava liesitasoni. Haluan kaasuttaa sapuskat, ehdottomasti!
Pöytä.
Tammea. Sitä tänne myös ja paljon.
Vielä muutama muu kuva:
Oivallinen lisähylly vai kiusallinen pölynkerääjä makuuhuoneessa?
Lasitettu terassi.
Tuplailon puolikashan tilasi multa jo flyygelin. Ei puutu enää kuin musiikkihuone. Ja se flyygeli…
Hei hei Vaasa ja meri, ensi kesänä Valkeakoskella.
Onko avohyllyt nyt out? Keittiöissä saa taas säilyttää astioita ja ruokaa eikä vain keittää aamulattea?
Nämä ovat niitä olohuoneeseen saumattomasti liittyviä tyylikäitä keittiöitä, kovasti moderneja. Jään miettimään, kummassakohan porukka viihtyy paremmin yösydännä maailmaa parantamassa, valkoisessa kiiltävässä vai kodikkaassa vanhassa puupöydän ympärillä ja seinillä kaappeja, joissa on vetimet?
Tuossa kuvassa näkyy olevan joku Rolandin sähköflyygeli; jos flyygeliä aiot, niin osta oikea, akustinen flyygeli, ja mielellään vielä Stainway&Sons tai Bösendorfer – hinta tosin voi olla paremman mersun tai bemarin luokkaa, mutta hyvin soitettuna, huollettuna ja pidettynä voi kestää satakin vuotta, ja koneiston vaihtamalla sitäkin kauemmin…
Olen hyvin tyytyväinen välitilan laseihini. Ne on helppo pitää puhtaana eivätkä pienet vesiroiskeet juuri näy. Minun lasini vihertää, mutta niin vihertävät lasiovenikin ja astiasto ja…
ja tänään oli ensimmäinen työpäivä.
Olen sen verran sottapytty, että en huolisi vetimettömiä ovia. Aina tuppaa olemaan sormet märät tai jossain epämääräisessä ruoka-aineessa, kun tarvitsen välttämättä laatikosta jotakin. Upean näköiset ne kylläkin ovat, vetimettömät siis.
Koko perheen kaalimaamatkan (Puola) jälkeen pyörähdin puolisoni kanssa Saapasmaassa. Ah, sitä ruokakulttuuria! Pitäisi varmaankin tehdä Krisut eli ruveta ilahduttamaan perhettä upeilla kokkauksilla.
Eilen lensimme kotiin Venekaupungista, kuten kuopukseni asian ilmaisi, mutta matkatavarat saapuivat vasta tänään
P.S. Lukioaikana ystäväni sai flyygelin. Lupauduin hänen managerikseen sitten tulevaisuudessa, mutta hän ryökäle opiskelikin kanttoriksi ja sitten vielä papiksi. Minulla kun olisi ollut hienot koreografiat mielessä flyygelin päällä nojailusta lauluesityksen aikana
Kiitos matkasta asuntomessuille! Säästinkö paljonkin??? Hm… matkakulut Kotkasta ja pääsyliput, ruokailut… Aikamoisen määrän
Oli mukava katsella kuviasi. Oli kuin olisi naisten lehteä lukaissut. Sai hyvän kuvan nykyasuntomessutaloista.
Irtolasi ja sen alle vaihtuvat kuvat – hyvä idea! Muutenhan en ole lasia ymmärtänyt tuossa paikassa koskaan:) Koska et sanonut laittavasti kuvia lempikohteistasi siellä uskallan sanoa, että en haluasi noista kyllä yhtäkään omaan kotiini – sopisivat sairaalaan kaikki;)
Katriina: betoniset seinät ja laboratoriomainen keittiö, niinpä. Mutta minulle messut ovat paikka, jossa voin nähdä uusia ideoita. Hyväksynkö ne vai hylkäänkö, se on sitten toinen juttu.
Petri: En aio flyygeliä ostaa ihan lähitulevaisuudessa, vanha pianoni (kotimainen muuten, Kangasalan urkutehtaan valmistama Apollo) saa luvan riittää 10-vuotiaiden tarpeisiin. Soittotunneillakin ovat käyneet vasta vuoden, hoh! Toinen tuplailostani on kyllä todella lahjakas, voi olla, että tulevaisuudessa joutuu venymään paremman kilkuttimen hankintaan. Nyt tilataan virittäjä, soittotunnit alkavat ensi viikolla.
Vuorivaahtera: Sinä olet reissannut paljon, ooh! Italialainen ruoka kuulostaa hyvältä!! Ja “krisut” ovat lähikuukauden aikana pirkkapinaattilettuja, maksalaatikkoa ja lidlin pizzaa pojille.
Työt alkoivat minullakin eilen ja hirvee kiire saada valmista syyskuun neljänteen mennessä… Minä olen flyygelin mutkassa nojaillut enemmän kuin kerran. Muistissa kannen jännittynyttä rutistusta hikiliukkaalla tassulla, ei niinkään rentoa nautiskelua, hehheh. Mutta se jännitys kuuluu kuvaan. 
Mä arvasin, että ne lasit on helppo pitää puhtaana! Noo, seuraavassa rempassa sitten?
Mari: Jahhas, ope palailee blogilinjoille, kiva! Jooh, naistenlehdissä olisivat taatusti olleet samat kuvat ammattilaisten ottamina, mutta jos kelpasi kierros, niin olepa hyvä!
Inkivääri: Juu ei, mitään ihmeellistä suosikkia ei ollut kuvissa, kunhan oli vaan kuvia, että mitä siellä oli.
Kiertelin kanssasi näitä messuja. Halvalla selvisin. Kiitos kuvista ja mietteistä.
Ainakin näissä monissa oli hella keskellä lattiaa eikä seinärivissä. Oliko siellä sellainen trendi?
Jaa-a, kyllä taisi olla sekä-ettää, seinän vierellä ja saarekkeissa. En tosin kaikkiin kohteisiin ehtinyt, mutta tosi moneen.
I enjoyed your tour of the new homes….they are all so sleek and modern inside. I like the cleanness of the design, and the beautiful location by the water.
Sara, I loved the location, too. But I’m not so sure if I’d like to live in a house that sleek and modern, they are almost sterile. And what about this summers speciality, the white house, where everything is white! (White= valkoinen) The family has even small children but they wanted to have a fully white house…
But I remind myself while watching that there are no people living inside yet and most of the houses are only just decorated by designers.